Ero sivun ”Pohjois-Korean joukkotuhoaseet” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 75: Rivi 75:
vuonna 1956 ydinvoiman käyttöön.
vuonna 1956 ydinvoiman käyttöön.
Pohjois-Korean ydinaseohjelma alkoi 60-luvun alussa, jolloin maan edustajat kyselivät Neuvostoliitolta ja Kiinalta ydinaseiden valmistustietoja ja/tai tekniikkaa. Maat kieltäytyivät antamasta ydinasetta Pohjois-Korealle. Neuvostoliitto toimitti silti IRT-2000 tutkimusydinreaktorin, joka alkoi toimia [[Yongbyon]]issa 1965.
Pohjois-Korean ydinaseohjelma alkoi 60-luvun alussa, jolloin maan edustajat kyselivät Neuvostoliitolta ja Kiinalta ydinaseiden valmistustietoja ja/tai tekniikkaa. Maat kieltäytyivät antamasta ydinasetta Pohjois-Korealle. Neuvostoliitto toimitti silti IRT-2000 tutkimusydinreaktorin, joka alkoi toimia [[Yongbyon]]issa 1965.
Pohjois-Korea alkoi tuottaa itse ydinpolttoainetta "[[Keltainen kakku|keltaista kakkua]]" 80-luvun alussa. Vuoden 1985 paikkeilla maa rakensi [[Magnox]]-reaktorin, joka tuotata [[plutonium|plutoniumia]].
Pohjois-Korea alkoi tuottaa itse ydinpolttoainetta "[[Keltainen kakku|keltaista kakkua]]" 80-luvun alussa. Vuoden 1985 paikkeilla maa rakensi [[Magnox]]-reaktorin, joka tuottaa [[plutonium|plutoniumia]].
Maan epäillään hankkineen 90-luvulla [[uraanin rikastus]]tekniikkaa [[Pakistan]]ista, jonka ydinaseohjelman johtaja Khan myi salaa ydintekniikkaosaamista rahaa vastaan.
Maan epäillään hankkineen 90-luvulla [[uraanin rikastus]]tekniikkaa [[Pakistan]]ista, jonka ydinaseohjelman johtaja Khan myi salaa ydintekniikkaosaamista rahaa vastaan.


Rivi 84: Rivi 84:
Pohjois-Korea allekirjoitti [[ydinsulkusopimus|ydinsulkusopimuksen]] 1985. Koreat sopivat vuonna 1991 niemimaan ydinaseettomuudesta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = lobal.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=81464| Nimeke = Pohjois-Korean ydinasekriisin kronologia| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =global.finland | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC, The Guardian, Helsingin Sanomat, Yle, International Crisis Grou | Viitattu = 8.1.2016 | Kieli = }}</ref>.
Pohjois-Korea allekirjoitti [[ydinsulkusopimus|ydinsulkusopimuksen]] 1985. Koreat sopivat vuonna 1991 niemimaan ydinaseettomuudesta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = lobal.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=81464| Nimeke = Pohjois-Korean ydinasekriisin kronologia| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =global.finland | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC, The Guardian, Helsingin Sanomat, Yle, International Crisis Grou | Viitattu = 8.1.2016 | Kieli = }}</ref>.


Pohjois-Korea ei päästänyt pitkään aikaan [[IAEA]]-tarkastajia mahan, vasta 1992. IAEA
Pohjois-Korea ei päästänyt pitkään aikaan [[IAEA]]-tarkastajia maahan, vasta 1992. IAEA
ilmoitti 1993 tarkastuksensa jälkeen, että Pohjois-Korean antamat tiedot plutoniumin tuotannosta olivat osin puutteellisia. Pohjois-Korea uhkasi vetäytyä pois ydinsulkusopimuksesta tämän takia. Vuonan 1994 CIA väitti Pohjois-Korean tuottaneen yhden tai kaksi ydinasetta, ja YK väitti Pohjois-Korealal olevan fissometeriaalia kyllin yhtä ydinpommia varten.
ilmoitti 1993 tarkastuksensa jälkeen, että Pohjois-Korean antamat tiedot plutoniumin tuotannosta olivat osin puutteellisia. Pohjois-Korea uhkasi vetäytyä pois ydinsulkusopimuksesta tämän takia. Vuonan 1994 CIA väitti Pohjois-Korean tuottaneen yhden tai kaksi ydinasetta, ja YK väitti Pohjois-Korealla olevan fissiometeriaalia kyllin yhtä ydinpommia varten.


Clintonin hallius jatkoi neuvotteluja Pohjois-Korean kanssa, Vuonna 1994 Yhdysvallat sopi Pohjois-Korean kanssa antavansa maalle kaksi [[kevytvesireaktori|kevytvesireaktoria]], jotka eivät niin hyvin sovi ydinmateriaalin tuottamiseen kuin [[grafiittihidasteinen reaktori|grafiittihidasteiset]] reaktorit. Epäillystä ydinlaborattoriosta Kumchang-ni:stä ei löytynyt tarkastuksessa ydinmateriaalia.
Clintonin hallius jatkoi neuvotteluja Pohjois-Korean kanssa, vuonna 1994 Yhdysvallat sopi Pohjois-Korean kanssa antavansa maalle kaksi [[kevytvesireaktori|kevytvesireaktoria]], jotka eivät niin hyvin sovi ydinmateriaalin tuottamiseen kuin [[grafiittihidasteinen reaktori|grafiittihidasteiset]] reaktorit. Epäillystä ydinlaboratoriosta Kumchang-ni:stä ei löytynyt tarkastuksessa ydinmateriaalia.
Vuonna 2002 Yhdysvaltain presidentti George Bush julisti Pohjois-Korean kuuluvan
Vuonna 2002 Yhdysvaltain presidentti George Bush julisti Pohjois-Korean kuuluvan
"pahan akseliin". Yhdysvallat ja japani lopettivat öljytoimitukset pohjois-Korealle vuoden 2002 lopussa. Tämän jälkeen Pohjois-Korea ilmoitti aktivoivansa plutoniumreaktorinsa.
"pahan akseliin". Yhdysvallat ja Japani lopettivat öljytoimitukset Pohjois-Korealle vuoden 2002 lopussa. Tämän jälkeen Pohjois-Korea ilmoitti aktivoivansa plutoniumreaktorinsa.
Vuonan 2003 Pohjois-Korea ilmoitti vetäytyvänsä ydinsulkusopimuksesta, koska mahdolliset talouspakotteet ovat sodanjulistus. Maa ilmoitti omistavansa ydinaseita. Pohjois-Korea irtautui Etelä-Korean kanssa tekemästään ydinaseettomuussopimuksesta.
Vuonna 2003 Pohjois-Korea ilmoitti vetäytyvänsä ydinsulkusopimuksesta, koska mahdolliset talouspakotteet ovat sodanjulistus. Maa ilmoitti omistavansa ydinaseita. Pohjois-Korea irtautui Etelä-Korean kanssa tekemästään ydinaseettomuussopimuksesta.
Pakistan myönsi samana vuonna, että Pohjois-Korea oli saanut sen ydinasetietämystä.
Pakistan myönsi samana vuonna, että Pohjois-Korea oli saanut sen ydinasetietämystä.
Ensin Kiina ja Yhdysvallat koettivat neuvotella Pohjois-Korean kanssa vuonan 2003, sitten mukaan tulivat myös etelä-Korea, Japani ja Venäjä. Mutta lokakuussa Pohjois-Korea ilmoitti aloittavansa plutoniumin käyttämisen ydinaseisiinsa. Pohjois-Korea ei suostunut louopumaan udinaseohjelmasta vastineeksi sen vihollisten hyökkäämättömuyydelle maahan.
Ensin Kiina ja Yhdysvallat koettivat neuvotella Pohjois-Korean kanssa vuonna 2003, sitten mukaan tulivat myös Etelä-Korea, Japani ja Venäjä. Mutta lokakuussa Pohjois-Korea ilmoitti aloittavansa plutoniumin käyttämisen ydinaseisiinsa. Pohjois-Korea ei suostunut luopumaan ydinaseohjelmasta vastineeksi sen vihollisten hyökkäämättömyydelle maahan.


Vuoden 2005 alussa Pohjois-Korea milloin halusi neuvotella, milloin jatkaa ydinaseohjelmaansa.
Vuoden 2005 alussa Pohjois-Korea milloin halusi neuvotella, milloin jatkaa ydinaseohjelmaansa.
Rivi 105: Rivi 105:


Kiina ja Venäjä kehottivat Pohjois-Koreaa palaamaan ydinaseneuvotteluihin<ref>[http://yle.fi/uutiset/haku/hae.do?searchEngineName=lucySearch1&pageLength=20&optimized=true&includeSectionId=7&sortString=by_date_desc&publicationId=&includeSubSections=true&articleType=NEWSARTICLE&articleType=CURRENTSTORY&articleType=THEMELIFTUPARTICLE&pageNumber=1&searchtype=basic&timerange=all&dateFormat=dd.MM.yyyy&atLeastOne=pohjois-korea]</ref>. Kansainvälisestä hälystä huolimatta Pohjois-Korea karkotti ydinlaitoksistaan IAEA:n tarkastajat ja päätti aloittaa ydinasemateriaalin tuotannon Yongbyonin ydinlaitoksessa.
Kiina ja Venäjä kehottivat Pohjois-Koreaa palaamaan ydinaseneuvotteluihin<ref>[http://yle.fi/uutiset/haku/hae.do?searchEngineName=lucySearch1&pageLength=20&optimized=true&includeSectionId=7&sortString=by_date_desc&publicationId=&includeSubSections=true&articleType=NEWSARTICLE&articleType=CURRENTSTORY&articleType=THEMELIFTUPARTICLE&pageNumber=1&searchtype=basic&timerange=all&dateFormat=dd.MM.yyyy&atLeastOne=pohjois-korea]</ref>. Kansainvälisestä hälystä huolimatta Pohjois-Korea karkotti ydinlaitoksistaan IAEA:n tarkastajat ja päätti aloittaa ydinasemateriaalin tuotannon Yongbyonin ydinlaitoksessa.
Pohjois-Korea julkisti ydinohjelmansa muiden maiden vaatimuksesta vuonan 2008. Vuoden lopussa välit Etelä-Koreaan viilenivät.
Pohjois-Korea julkisti ydinohjelmansa muiden maiden vaatimuksesta vuonna 2008. Vuoden lopussa välit Etelä-Koreaan viilenivät.
.
.
Kun YK tuomitsi Pohjois-Korean satelliittilaukaisu-yrityksen, maa irtautui kuuden valtion neuvotteluista ilmoittaen, ettei enää osallistuneuvotteluihin.
Kun YK tuomitsi Pohjois-Korean satelliittilaukaisu-yrityksen, maa irtautui kuuden valtion neuvotteluista ilmoittaen, ettei enää osallistu neuvotteluihin.


Pohjois-Korea ilmoitti 2010-2012 jatkavansa ydinneuvotteluja haluten ruoka-apua maahan.
Pohjois-Korea ilmoitti 2010-2012 jatkavansa ydinneuvotteluja haluten ruoka-apua maahan.
Rivi 113: Rivi 113:
Korea ja Yhdysvallat yrittivät taas lienyttää välejään 2012, jolloin Pohjois-Korea lupasi
Korea ja Yhdysvallat yrittivät taas lienyttää välejään 2012, jolloin Pohjois-Korea lupasi
katkaista ydinohjelmansa vastineeksi ruoka-avusta. Ruoka-apu kariutui, kun
katkaista ydinohjelmansa vastineeksi ruoka-avusta. Ruoka-apu kariutui, kun
Pohjois-Korea kokeili huhtikuussa samana vuonan ohjusta. Kun Pohjois-Korea laukaisi 2012 epäonnistunesti raketin. Yhdysvallat perui ruoka-avun.
Pohjois-Korea kokeili huhtikuussa samana vuonna ohjusta. Kun Pohjois-Korea laukaisi 2012 epäonnistunesti raketin, Yhdysvallat perui ruoka-avun.


Kun Pohjois-Korea laukaisi raketin 2013, YK kiristi pakotteita.
Kun Pohjois-Korea laukaisi raketin 2013, YK kiristi pakotteita.

Versio 10. tammikuuta 2016 kello 06.40

 

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Tuhottomasti kirjoitusvirheitä.
Pohjois-Korean ballististen ohjusten arvioitu kantama

Pohjois-Korean joukkotuhoaseohjelmaan kuuluvat sekä ydinase- että ohjusohjelmat. Maalla on myös biologisia ja kemiallisia aseita. Kehitysohjelmien tavoitteena on vastata mm. Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen luomaan uhkaan. Pohjois-Korea alkoi kehittää ohjuksia venäläisen tekniikan pohjalta 1970-luvulla. Maa pystyy keskipitkän matkan ohjuksillaan uhkaamaan Etelä-Koreaa, Japania ja Kiinaa. Pohjois-Korea pyrkii luomaan mannertenvälisen ohjuksen, jolla se voisi uhata Yhdysvaltoja. Maa irtisanoi ydinsulkusopimuksen vuonna 2003 ja on tehnyt sen jälkeen neljä pientä ydinkoetta. Maalla on vain fissioase, mutta se havittelee fuusioasetta. Ydinkärkiä Pohjois-Korealla lienee 10-20. Ei tiedetä, onko Pohjois-Korealla jo teknisesti toimivia ydinkärkiä, tai sukellusveneestä laukaistavia ydinohjuksia[1]. Diplomaattisissa kannanotoissaan Pohjois-Korea ei arastele tuhovoimansa esille tuomista,[2] mutta se on vähäisempi kuin maa antaa mielellään ymmärtää[3].[4].

Muut ydinasevallat ja YK ovat tuominneet Pohjois-Korean joukkotuhoaseet, koska katsovat niiden uhkaavan rauhaa alueella. Pohjois-Korealle on määrätty kovat talouspakotteet joukkotuhoaseohjelmien johdosta.


Tausta

Pohjois-Korean välit sen naapuriin Etelä-Koreaan ovat maiden koko olemassaolon ajan olleet kireät. Maan johtajat Kim Il-sungista lähtien ovat usein puhuneet sotaisaan sävyyn eteläistä naapurimaataan vastaan. Vaikka Korean sota päättyi vuonna 1953, ei rauhansopimusta ole vieläkään tehty, ja maiden välillä on aika ajoin ollut pieniä yhteenottoja raja-alueellaan. Pohjois-Korea näkee mm. Etelä-Korean ja Yhdysvallat vihollisinaan. Niinpä maa varustautuu myös joukkotuhoasein näiden luomaa uhkaa vastaan.

Pohjois-Korea on kommunistinen diktatuuri, jossa armeijalla on merkittävästi valtaa. Eristynyt, ajoittain jopa nälkää näkevä ja teknologisesti kehittymättömätön maa kärsii kansainvälisestä kauppasaarrosta, joka johtuu maan ydinaseohjelmasta.

Joidenkin asiantuntijoiden mielestä ydinaseet ovat Pohjois-Korealla osa poliittista peliä, jolla se pyrkii talouspakotteiden lopettamiseen sekä saamaan taloudellista apua kansainväliseltä yhteisöltä. Jotkut puolestaan väittävät, että maan nykyinen johtaja Kim Jong-un pyrkii pönkittämään valtaansa ydinaseiden avulla: johtaja näyttää kansalle, että hän pystyy vastaamaan vihamielisten valtioiden luomaan sotilaalliseen uhkaan.

Pohjois-Korean lähinaapuri ja sen läheisin liittolainen Kiina on tuominnut maan ydinkokeet. Kiinan mielipiteillä on merkitystä Pohjois-Korealle myös taloudellisen tuen katsannossa.

Biologiset ja kemialliset aseet

Yhdysvallat epäilee Pohjois-Korealla olevan sekä kemiallisia että biologisia aseita.


Ohjusohjelma

Ensimmäiset ohjukset

Ensimmäiset Pohjois-Korean suuremmat raketit olivat vuonna 1969 Neuvostoliitosta hankittuja FROG-eli Luna-tykistöohjuksia mallia 5 ja 7, joihin sijoitettiin kemiallisia taistelukärkiä. Egypti toimitti neuvostoperäisiä Scud B -ohjuksia Pohjois-Koreaan 1976 vastineeksi avusta Jom kippur -sodassa Israelia vastaan[5].[6] Näiden pohjalta maa alkoi kehitellä Hwasong-ohjuksia, joita maa pystyi tuottamaan itsenäisesti. Hwasong 5 oli Scud B:n hieman muunneltu kopio, joka kantoi 1 000 kilon taistelukärjellä 320 kilometriä. Kehittely valmista tekniikkaa vain vähän muuntelemalla onnistuikin melko hyvin, ja vuonna 1989 syntyi Scud C eli Hwasong 6. Tämän ohjuksen tarkkuus CEP oli noin 1 000 metriä[7] ja kantoi 500–700 kilometriä. Ohjus lensi ensi kerran menestyksellä vuonna 1991, ja sitä alettiin sijoittaa asemiinsa 1992. Pohjois-Korea myi tätä Iraniin, jossa ohus nimettiin Shahab-2:ksi. Pohjois-Korea saattoi nyt teoriassa uhata Etelä-Koreaa Hwasong-ohjuksillaan, kuitenkin ilman ydinkärkiä.

Noin vuonna 1988 aloitettiin Nodong-1-ohjuksen suunnittelu. Tämänkin ohjuksen tekniikka pohjautui Scud B:hen, koska Pohjois-Korean raketinsuunnittelijoiden voimavarat ja ammattitaito eivät riittäneet kokonaan uuden rakettiteknologian luomiseen. Nodongin kehittely onnistui muuten hyvin, mutta ohjus kantaa testien mukaan vain hieman yli 800 kilometriä ja on epätarkka.

Keskimatkan ohjukset

Ensi kertaa näitä ohjuksia näkyi lännen tiedustelukuvissa vuonna 1990. Pohjois-Korealla oli vuonna 2009 luultavasti hieman alle 30 Nodong-1:tä. Nodong-2 saattaa kantaa 2 000 kilometriä. Pohjois-Korean vakavat talousvaikeudet katkaisivat mm Nodong B:n ja X:n kehittelyn vuonna 1996–1997.

Samaan aikaan Nodongin kanssa Pohjois-Korea alkoi kehitellä Paektusan- eli Taepodong-ohjuksia. Taepodong-1 oli yksinkertaisesti Nodong ja Hwasong peräkkäin, niin että syntyi pitkälle kantava kaksivaiheinen ohjus.

Pohjois-Korea yritti laukaista Taepodong-1:llä vuonna 1998 satelliitin, mutta koska kolmas vaihe ei toiminut, satelliitti ei päätynyt kiertoradalle. Noin 1 600 kilometriä lennon jälkeen kolmas vaihe ei toiminut normaalisti, ja raketin sirpaleita päätyi noin 4 000 kilometrin päähän laukaisupaikasta Musudanin niemimaalta. Joka tapauksessa kaksi vaihetta olivat lentäneet ongelmitta 1600 km. Niinpä ohjus kantaa noin 2 500 kilometriä 1 000 kilon hyötykuormalla. Ohjus koostuu peräkkäin kytketyistä Nodong-1:stä ja Hwasong-6:sta. Tämä ohjus ei olisi kovin hyvä ase ydinsodassa, koska sen laukaisuvalmistelut vievät melko pitkään.

Kohti mannertenvälisä ohjuksia

1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja venäläiset myivät Pohjois-Korealle Musudan-ohjuksen tekniikan. Musudan pohjautuu R-27 Zyb-ohjukseen. Tämäkin ohjus on melko vanhentunut, koska käyttää nestemäistä polttoainetta. Pohjois-Korea sai myös taktisia OTR-21 Totška-tykistöohjuksia josta se loi oman ohjuksensa KN-02. Vaikka KN-02:n kantama on hyvin lyhyt, ohjuksen kiinteätä polttoainetta käyttävä tekniikka on nykyaikainen. Kiinteä polttoaine mahdollistaa ohjuksen laukaisun suhteellisen lyhyessä ajassa. Mutta Pohjois-Korea ei kyennyt vielä vuoden 2010 tienoilla tuottamaan tuota kiinteää polttoainetta itsenäisesti. Mutta huhtikuussa vuonna 2009 Pohjois-Korea testasi pitkän matkan ohjusta yrittäen laukaista sillä satelliitin Maata kiertämään. Satelliitin laukaisu Taepodong-2-ohjuksen muunnelmalla epäonnistui. Tarkkailijat arvioivat, ettei Pohjois-Korea osaa rakentaa tarkkaa, toimivaa mannertenvälistä ohjusta.kenen mukaan? Raketti lensi tällä kertaa pidemmälle kuin mikään muu Pohjois-Korean aiemmin laukaisema raketti, noin 3200 km:n päähän. Rakettikoe herätti voimakkaita vastalauseita YK:ssa.

Pohjois-Korean ydinase- ja ohjusohjelmat olivat vuonna 2012 melko alkutekijöissään. Pohjois-Korealla oli fissiopommeja, muttei kykyä sijoittaa niitä luotettavien pitkän matkan ohjusten kärkiin. Toimiva mannertenvälinen ohjus ja fuusioase puuttuivat. Maa on ostanut teknistä asetietoutta muun muassa Kiinasta, Pakistanista, Venäjältä ja Egyptistä. Joidenkin Pohjois-Korean pitkän matkan ohjusten uskottiin vuonna 2012 olevan vain esittelykappaleita, joilla maa pelotteli ulkomaita[8]. Joulukuussa 2012 maa laukaisi onnistuneesti satelliitin, mikä nähtiin ulkomailla maan ohjusohjelman edistymisenä. Pohjois-Korean kolmas ydinkoe 12. helmikuuta 2013 uskotaan tehdyn räjähteellä, joka voisi soveltua ohjuksen kärjeksi.

Pohjois-Korea esitteli vuoden 2015 paraatissaan mannertenvälisen KN-08-ohjuksen. Sen uskottiin kantavan noin 6000-9000 km riippuen taistelukärjen painosta. Ohjuksen toimintavarmuudeksi arvioitiin 50%, joka on aiempien ohjusten varmuutta parempi[9].

Ydinaseohjelma

Pääartikkeli: Pohjois-Korean ydinkokeet


Syy

Pohjois-Korea ilmoitti jo vuosina 2002–2003 tavoittelevansa ydinasetta Yhdysvaltain uhan takia[10] ja vihjasi mahdollisesti kemiallisin ja biologisiin aseisiin. George W. Bushin Yhdysvallat oli sanonut Pohjois-Koreaa roistovaltioksi.

Pohjois-Korea on perustellut ydinasehankettaan sillä, että se voisi suunnata voimavarojaan tavanomaisen armeijan ylläpidon sijasta kansalaisten elintason kohenemiseen.[11]

Maa julkisti ydinaseen olemassaolon virallisesti helmikuussa 2005 ilmoittaen, että maa tarvitsee ydinaseita Yhdysvaltain uhkaa vastaan[12].

Reaktorit, fissiomateriaalin tuotanto

Yongbyonin 5MW Magnox-reaktori.

Neuvostoliitto alkoi kouluttaa Pohjois-Korean tiedemiehiä ja insinöörejä vuonna 1956 ydinvoiman käyttöön. Pohjois-Korean ydinaseohjelma alkoi 60-luvun alussa, jolloin maan edustajat kyselivät Neuvostoliitolta ja Kiinalta ydinaseiden valmistustietoja ja/tai tekniikkaa. Maat kieltäytyivät antamasta ydinasetta Pohjois-Korealle. Neuvostoliitto toimitti silti IRT-2000 tutkimusydinreaktorin, joka alkoi toimia Yongbyonissa 1965. Pohjois-Korea alkoi tuottaa itse ydinpolttoainetta "keltaista kakkua" 80-luvun alussa. Vuoden 1985 paikkeilla maa rakensi Magnox-reaktorin, joka tuottaa plutoniumia. Maan epäillään hankkineen 90-luvulla uraanin rikastustekniikkaa Pakistanista, jonka ydinaseohjelman johtaja Khan myi salaa ydintekniikkaosaamista rahaa vastaan.

Neuvottelut, sopimukset, pakotteet

Pohjois-Korea on väliin neuvotellut ydinaseistaan, välillä kehittänyt ohjelmaansa eteenpäin.

Pohjois-Korea allekirjoitti ydinsulkusopimuksen 1985. Koreat sopivat vuonna 1991 niemimaan ydinaseettomuudesta[13].

Pohjois-Korea ei päästänyt pitkään aikaan IAEA-tarkastajia maahan, vasta 1992. IAEA ilmoitti 1993 tarkastuksensa jälkeen, että Pohjois-Korean antamat tiedot plutoniumin tuotannosta olivat osin puutteellisia. Pohjois-Korea uhkasi vetäytyä pois ydinsulkusopimuksesta tämän takia. Vuonan 1994 CIA väitti Pohjois-Korean tuottaneen yhden tai kaksi ydinasetta, ja YK väitti Pohjois-Korealla olevan fissiometeriaalia kyllin yhtä ydinpommia varten.

Clintonin hallius jatkoi neuvotteluja Pohjois-Korean kanssa, vuonna 1994 Yhdysvallat sopi Pohjois-Korean kanssa antavansa maalle kaksi kevytvesireaktoria, jotka eivät niin hyvin sovi ydinmateriaalin tuottamiseen kuin grafiittihidasteiset reaktorit. Epäillystä ydinlaboratoriosta Kumchang-ni:stä ei löytynyt tarkastuksessa ydinmateriaalia.

Vuonna 2002 Yhdysvaltain presidentti George Bush julisti Pohjois-Korean kuuluvan "pahan akseliin". Yhdysvallat ja Japani lopettivat öljytoimitukset Pohjois-Korealle vuoden 2002 lopussa. Tämän jälkeen Pohjois-Korea ilmoitti aktivoivansa plutoniumreaktorinsa. Vuonna 2003 Pohjois-Korea ilmoitti vetäytyvänsä ydinsulkusopimuksesta, koska mahdolliset talouspakotteet ovat sodanjulistus. Maa ilmoitti omistavansa ydinaseita. Pohjois-Korea irtautui Etelä-Korean kanssa tekemästään ydinaseettomuussopimuksesta. Pakistan myönsi samana vuonna, että Pohjois-Korea oli saanut sen ydinasetietämystä. Ensin Kiina ja Yhdysvallat koettivat neuvotella Pohjois-Korean kanssa vuonna 2003, sitten mukaan tulivat myös Etelä-Korea, Japani ja Venäjä. Mutta lokakuussa Pohjois-Korea ilmoitti aloittavansa plutoniumin käyttämisen ydinaseisiinsa. Pohjois-Korea ei suostunut luopumaan ydinaseohjelmasta vastineeksi sen vihollisten hyökkäämättömyydelle maahan.

Vuoden 2005 alussa Pohjois-Korea milloin halusi neuvotella, milloin jatkaa ydinaseohjelmaansa. 19. syyskuuta 2005 Pohjois-Korea ilmoitti luopuvansa ydinaseistaan ja keskeyttävän pommiohjelmansa vastineeksi teknisestä ja talousavusta.

Vuonna 2006 Pohjois-Korea irtautui ydinsulkusopimuksesta ja käynnisti Yongbyonin reaktorin. Vuoden 2006 ydinkokeen jälkeen YK lisäsi Pohjois-Korean talouspakotteita.

Pohjois-Korea suostui helmikuussa 2007 sulkemaan reaktorinsa, lopettamaan ydinaseohjelmansa ja sallimaan IAEA:n tarkastukset vastineeksi raakaöljystä. IAEA:n tarkastajat kävivät maassa, ja Yongbyonin reaktori oli suljettu. Pohjois-Koreaan alettiin kuljettaa öljyä. Pohjois- ja Etelä-Korean välit lämpenivät.

Kiina ja Venäjä kehottivat Pohjois-Koreaa palaamaan ydinaseneuvotteluihin[14]. Kansainvälisestä hälystä huolimatta Pohjois-Korea karkotti ydinlaitoksistaan IAEA:n tarkastajat ja päätti aloittaa ydinasemateriaalin tuotannon Yongbyonin ydinlaitoksessa. Pohjois-Korea julkisti ydinohjelmansa muiden maiden vaatimuksesta vuonna 2008. Vuoden lopussa välit Etelä-Koreaan viilenivät. . Kun YK tuomitsi Pohjois-Korean satelliittilaukaisu-yrityksen, maa irtautui kuuden valtion neuvotteluista ilmoittaen, ettei enää osallistu neuvotteluihin.

Pohjois-Korea ilmoitti 2010-2012 jatkavansa ydinneuvotteluja haluten ruoka-apua maahan.

Korea ja Yhdysvallat yrittivät taas lienyttää välejään 2012, jolloin Pohjois-Korea lupasi katkaista ydinohjelmansa vastineeksi ruoka-avusta. Ruoka-apu kariutui, kun Pohjois-Korea kokeili huhtikuussa samana vuonna ohjusta. Kun Pohjois-Korea laukaisi 2012 epäonnistunesti raketin, Yhdysvallat perui ruoka-avun.

Kun Pohjois-Korea laukaisi raketin 2013, YK kiristi pakotteita. Pohjois-Korea käynnisti maaliskuussa 2013 Yhdysvaltain kanssa käydyn kiistan ja ydinkokeista johtuvien YK-sanktioiden takia Yongbyonin ydinlaitoksen uudelleen[15]. Pohjois-Korean välit Yhdysvaltoihin ja sen liittolaiseen Etelä-koreaan kiristyivät.


Ydinkokeet ja arsenaali

Maa kokeili osin epäonnistuen ydinasettaan vuonna 2006. 25. toukokuuta 2009 Pohjois-Korea räjäytti voimakkaamman latauksen, joka oli epäilyksettä ydinase. Seuraavat ydinlatauksensa maa räjäytti 2013 ja 2015. Vaikka Pohjois-Korea väitti koetta vetypommiksi, monet ulkomaiset tarkkailijat eivät uskoneet tätä.

Aikaisempien vihjailujen on väitetty olleen pelkkää retoriikkaa. Maalla on ehkä noin kymmenen pommia.

Pohjois-Korealla on ohjusten lisäksi myös mahdollista ainakin teoriassa laukaista ydinohjuksia laivoista tai pudottaa pommeja lentokoneista. Maan pommikoneet ovat kuitenkin vanhanaikaisia.

Ydinohjelman historia

Pohjois-Korean ydinohjelman historia:[16]

  • 1979: Ydinreaktorin rakennus Yongbyoniin Neuvostoliiton tuella, reaktori valmis 1986
  • 1985: Ydinaseita rajoittavan NPT-sopimuksen allekirjoitus
  • 1991: Pohjois- ja Etelä-Korean välinen sopimus niemimaan ydinaseettomuudesta[17]
  • 1994: Eroaa IAEA:sta ja estää asetarkastajilta pääsyn ydinvoimalaan
  • 2002: Yhdysvallat julistaa Pohjois-Korean kuuluvan pahan akseliin
  • 2002: Pohjois-Korea ajaa IAEA:n tarkastajat pois maasta, ja aktivoi Yongbyonin reaktorin
  • 2003: Eroaa NPT:stä ja Etelä-Korean kanssa tehdystä ydinaseettomuussopimuksesta
  • 2005: Julkistaa ydinaseen olemassaolon, samana vuonna myöhemmin lupaa luopua ydinohjelmasta
  • 2006: Ensimmäinen ydinkoe, joka epäonnistui
  • 2008: IAEA:n asetarkastajat päästetään Yongbyonin ydinvoimalaan
  • 2009: Huhtikuussa ohjuskoe, toukokuussa ydinkoe, onnistui paremmin kuin 1. koe
  • 2012: Huhtikuussa epäonnistunut ohjuskoe, mahd. ydinkokeen valmistelua[18]
  • 2013: Helmikuussa maanalainen ydinkoe
  • 2015: Paraatissa mannertenvälinen KN-08-ohjus[19].
  • 2016: Tammikuussa maanalainen ydinkoe[20]


Katso myös

Lähteet

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Korean joukkotuhoaseet.
  1. ↑ Pohjois-Korea luo henkeä ennen puoluekokousta
  2. ↑ Pohjois-Korean armeijan komentaja kehui maan aseistusta 25.4.2012
  3. ↑ Pohjois-Korea: "Yhdellä iskulla tuhoamme Yhdysvallat" Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat : 25.04.2012
  4. ↑ Pohjois-Korean ydinase kylmän sodan ydinaseteorioiden näkökulmasta Harri-Antero Lähde, 2011-05
  5. ↑ North Korea's missile programme BBC News 27 May 2009
  6. ↑ Charles P. Vick: North Korean Missiles Hwasong 5 / Scud-B Federation of American Scientists. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Scud C variant Missilethreat
  8. ↑ Asiantuntijat pitävät Pohjois-Korean uusia ohjuksia väärennöksinä Yle Uutiset ulkomaat 26.4.2012
  9. ↑ [http://38north.org/wp-content/uploads/2015/12/38-North_ICBM-Report122215.pdf A New ICBM for North Korea?] John Schilling, Jeffrey Lewis and David Schmerle www.38North.org December 22, 2015
  10. ↑ Pohjois-Korea vihjaili omistavansa "ydinaseita vahvempia aseita" Pekka Mykkänen, Helsingin Sanomat Ulkomaat 26.10.2002
  11. ↑ Pohjois-Korea: Ydinase tarpeen elintason kohentamiseksi Kaleva ulkomaat 10.6.2003
  12. ↑ Pohjois-Korea myönsi ydinaseensa MTV3 uutiset Ulkomaat 10.02.2005
  13. ↑ [lobal.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=81464 Pohjois-Korean ydinasekriisin kronologia] global.finland. BBC, The Guardian, Helsingin Sanomat, Yle, International Crisis Grou. Viitattu 8.1.2016.
  14. ↑ [1]
  15. ↑ North Korea's nuclear programme: How advanced is it? bbc.com. Viitattu 8.1.2016.
  16. ↑ Pohjois-Korea jatkoi ydinkokeen jälkeen ohjuskokeilla YLE 25.5.2009
  17. ↑ Pohjois-Korean ydinasekriisin kronologia
  18. ↑ Pekingiläislähde: Pohjois-Korea voi tehdä ydinkokeen "pian" HS uutiset Ulkomaat 24.4.2012
  19. ↑ Pohjois-Korean uusi ohjus lentää jo 9 000 kilometriä – esimerkiksi Suomeen on 7 000 kilometriä
  20. ↑ Pohjois-Koreassa voimakas maanjäristys – syynä pidetään ydinkoetta (html) Mtv3 Uutiset Ulkomaat. 06.01.2016. Mtv3 STT AFP. Viitattu 6.1.2016. suomi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjois-Korean_joukkotuhoaseet&oldid=15447869”