Ero sivun ”Pähkinäsaaren linna” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.76.148.5) ja palautettiin versio 15388528, jonka on tehnyt MiPe |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{coord|59|57|14.48|N|31|02|18.68|E|region:RU_type:landmark|display=title}} |
{{korjattava|Artikkeli nimelle '''''Pähkinälinna''''' ja nykyinen artikkeli Pähkinälinna nimelle ''[[Lyyssinlinna]]''.}}{{coord|59|57|14.48|N|31|02|18.68|E|region:RU_type:landmark|display=title}} |
||
[[Tiedosto:Орешек (30).JPG|thumb|right|200px|Pähkinäsaaren linna Laatokan suunnalta katsottuna. Taustalla Nevaa.]] |
[[Tiedosto:Орешек (30).JPG|thumb|right|200px|Pähkinäsaaren linna Laatokan suunnalta katsottuna. Taustalla Nevaa.]] |
||
Versio 11. joulukuuta 2015 kello 23.59
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli nimelle Pähkinälinna ja nykyinen artikkeli Pähkinälinna nimelle Lyyssinlinna. |
.JPG)
Pähkinäsaaren linna (ven. Орешек, Orešek) on Venäjällä Leningradin alueella sijaitseva keskiaikainen linna. Se sijaitsee vuonna 1780 kaupunkioikeudet saaneen Pähkinälinnan kaupungin alueella paikassa, jossa Laatokka laskee Nevaan.
Historia
Suuriruhtinas Juri Danilovitšin johtamat novgorodilaiset perustivat vuonna 1323 linnoituksen sotilaallisesti ja kauppapoliittisesti tärkeällä paikalla sijaitsevaan Pähkinäsaareen (ven. Ореховый остров, Orehovyi ostrov, lyhyemmin Ореховец, Orehovets). Saari sijaitsee Laatokan ja sen laskujoen Nevan liitoskohdassa ja kontrolloi siten Nevan kautta kulkevaa liikennettä.[1] Samana vuonna 1323 siellä solmittiin Novgorodin ja Ruotsin välinen Pähkinäsaaren rauha. Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika valloitti rajalinnoituksen vuonna 1348, mutta menetti sen jo seuraavana vuonna takaisin novgorodilaisille. Vuonna 1352 saaren itäosaan rakennettiin nelikulmainen kivilinna. Länsiosaan syntyi esikaupunki, joka ympäröitiin kivimuurilla vuonna 1410.lähde?
Vuonna 1478 Pähkinälinna joutui Novgorodin mukana Moskovalle, joka pystytti paikalle uuden linnoituksen vuosina 1514–25. Puttilan paasikivestä rakennettu linnoitus oli muodoltaan 300 × 150 metrin suuruinen monikulmio, jossa oli seitsemän ulkotornia ja kolmitorninen keskuslinna. Muurien korkeus oli 12 metriä ja kolmikerroksisten tornien 14–16 metriä. Juurestaan muurit olivat 4,5 metriä paksuja. Nevan molemmin puolin sijaitsivat linnoittamattomat esikaupungit. Yhteensä asukkaita oli 1200–1500 henkeä.
Linnoitus torjui ruotsalaisten hyökkäykset vuosina 1555 ja 1579, mutta joutui antautumaan pitkällisen piirityksen jälkeen vuonna 1612. Stolbovan rauhassa alue joutui Ruotsille. Venäjä valtasi linnoituksen takaisin suuressa Pohjan sodassa vuonna 1702. Vuosina 1703–15 tornien ympärille rakennettiin maalinnakkeet, jotka myöhemmin katettiin kivellä.
1700-luvulla linna menetti sotilaallisen merkityksensä, ja sitä ryhdyttiin käyttämään poliittisten vankien säilytyspaikkana. Vankilassa viruivat mm. Pietari I:n sisar Marija Aleksejevna, hänen ensimmäinen vaimonsa Jevdokija Lopuhina sekä keisari Iivana VI, joka sai surmansa vapauttamisyrityksen yhteydessä. 1800-luvulla vangittuina oli dekabristeja, Puolan kapinallisia ja narodnikkeja. Linnoituksessa on teloitettu mm. Leninin vanhempi veli Aleksandr Uljanov. 1900-luvun alussa rangaistusvankilassa pidettiin vuosien 1905–07 vallankumoustapahtumien osanottajia, sosiaalidemokraatteja, sosialistivallankumouksellisia, anarkisteja jne.lähde?
Toisessa maailmansodassa Pähkinälinna toimi neuvostojoukkojen Leningradin rintaman etuvartiona, jota saksalaiset tulittivat voimakkaasti. Sodan jälkeen linnoitusta on restauroitu, ja se toimii nykyään museona.
Pähkinäsaaren linna muodostaa yhdessä uuden ja vanhan Laatokan kanavan kanssa yhden osan Pietarin Unescon maailmanperintökohteesta.[2]
Lähteet
- ↑ Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
- ↑ Historic Centre of Saint Petersburg and Related Groups of Monuments - UNESCO World Heritage Centre
Aiheesta muualla
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
