Ero sivun ”Toppeliuksen talo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, lähteessä ei puhuta leskirouvasta
poistin viittauksen "tulevaan satusetään", määreet lienevät turhia tässä.
Rivi 30: Rivi 30:
[[Toppelius|Toppeliuksen]] suvulla on ollut talo samalla paikalla [[Torikatu (Oulu)|Torikadun]] varrelle jo ennen nykyistä rakennusta, mutta talo tuhoutui [[Oulun palo 1822|Oulun suuressa kaupunkipalossa]] 1822.<ref name="Panu">{{Lehtiviite | Tekijä = Panu | Otsikko = Oulun Toppelius-talo herää | Julkaisu = Kaltio | Ajankohta = 1997 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Kaltio | Selite = Verkkoartikkeli | Issn = 0355-4511 | www = http://oukasrv6.ouka.fi:8000/?img=http://kirjastolinkit.ouka.fi/panu/kaltio/Kaltio61997.pdf#zoom=100 | Viitattu = 7.12.2013 }}</ref> Professori [[Gustaf Toppelius]] rakennutti uuden talon tulipalossa autioituneelle tontille<ref name="okmk86">{{kirjaviite| Tekijä=Huusko, Jorma; Teppo, Jorma; et al.| Nimeke=Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet | Vuosi= 1986 | Kappale = | Sivu = 31 | Selite = |Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija=Oulun kaupunki |Tunniste= ISBN 951-9234-06-3 }}</ref> vuonna 1826. Rakennus oli aluksi yksikerroksinen. Toppelius sai luvan talon korottamiseksi kaksikerroksiseksi vuonna 1836 ja laajennustyöt valmistuivat seuraavana vuonna.<ref name="5kanta">{{Kirjaviite | Tekijä = Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani | Nimeke = Viisikanta - hyvää rakennussuojelua | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = 77-78 | Selite = Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Rakennustieto Oy | Tunniste = ISBN 978-951-682-899-5 }}</ref>.
[[Toppelius|Toppeliuksen]] suvulla on ollut talo samalla paikalla [[Torikatu (Oulu)|Torikadun]] varrelle jo ennen nykyistä rakennusta, mutta talo tuhoutui [[Oulun palo 1822|Oulun suuressa kaupunkipalossa]] 1822.<ref name="Panu">{{Lehtiviite | Tekijä = Panu | Otsikko = Oulun Toppelius-talo herää | Julkaisu = Kaltio | Ajankohta = 1997 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Kaltio | Selite = Verkkoartikkeli | Issn = 0355-4511 | www = http://oukasrv6.ouka.fi:8000/?img=http://kirjastolinkit.ouka.fi/panu/kaltio/Kaltio61997.pdf#zoom=100 | Viitattu = 7.12.2013 }}</ref> Professori [[Gustaf Toppelius]] rakennutti uuden talon tulipalossa autioituneelle tontille<ref name="okmk86">{{kirjaviite| Tekijä=Huusko, Jorma; Teppo, Jorma; et al.| Nimeke=Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet | Vuosi= 1986 | Kappale = | Sivu = 31 | Selite = |Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija=Oulun kaupunki |Tunniste= ISBN 951-9234-06-3 }}</ref> vuonna 1826. Rakennus oli aluksi yksikerroksinen. Toppelius sai luvan talon korottamiseksi kaksikerroksiseksi vuonna 1836 ja laajennustyöt valmistuivat seuraavana vuonna.<ref name="5kanta">{{Kirjaviite | Tekijä = Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani | Nimeke = Viisikanta - hyvää rakennussuojelua | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = 77-78 | Selite = Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Rakennustieto Oy | Tunniste = ISBN 978-951-682-899-5 }}</ref>.


Gustaf Toppeliuksen veljenpoika, tuleva "satusetä" [[Zachris Topelius]], asui talossa käydessään Oulun triviaalikoulua vuosina 1829–1832<ref name="Panu"/>. Perikunta möi talon [[Leonard Candelin]]ille kymmenen vuotta Gustaf Toppeliuksen kuoleman jälkeen 1874. Candelinien aikana talon ikkunat uusittiin ja julkisivu sai uusrenessanssia mukailevan vuorauksen. Pohjanmaan Kauppiaat Oy:lle talo myytin 1917. Vanhemmat oululaiset muistavatkin talon usein Pohjanmaan talona<ref name="Panu"/>. Pohjanmaa teetti arkkitehti [[Oiva Kallio]] suunnitelmien mukaan muutostyöt, joissa muun muassa rakennettiin kadunpuoleinen uusklassistinen pääsisäänkäynti ja uusittiin kiinteä sisustus. [[Oulun Puhelin]] Oy osti rakennuksen 1979 ja kunnosti sen vuosina 1999–2000 Oulun kaupungin [[Villa Victor|kansainvälisen toimintakeskuksen]] käyttöön.<ref name="5kanta"/>
Gustaf Toppeliuksen veljenpoika, [[Zachris Topelius]], asui talossa käydessään Oulun triviaalikoulua vuosina 1829–1832<ref name="Panu"/>. Perikunta möi talon [[Leonard Candelin]]ille kymmenen vuotta Gustaf Toppeliuksen kuoleman jälkeen 1874. Candelinien aikana talon ikkunat uusittiin ja julkisivu sai uusrenessanssia mukailevan vuorauksen. Pohjanmaan Kauppiaat Oy:lle talo myytin 1917. Vanhemmat oululaiset muistavatkin talon usein Pohjanmaan talona<ref name="Panu"/>. Pohjanmaa teetti arkkitehti [[Oiva Kallio]] suunnitelmien mukaan muutostyöt, joissa muun muassa rakennettiin kadunpuoleinen uusklassistinen pääsisäänkäynti ja uusittiin kiinteä sisustus. [[Oulun Puhelin]] Oy osti rakennuksen 1979 ja kunnosti sen vuosina 1999–2000 Oulun kaupungin [[Villa Victor|kansainvälisen toimintakeskuksen]] käyttöön.<ref name="5kanta"/>


Oulun Puhelimelle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, onnistuneesta rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta vuonna 2001. Kunnostussuunnitelmat, joilla pyrittiin palauttamaan rakennus Oiva Kallion suunnitelmien mukaiseen asuun, laati arkkitehti Vesa Pajari arkkitehtitoimisto Harju Oy:stä.<ref name="5kanta"/>
Oulun Puhelimelle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, onnistuneesta rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta vuonna 2001. Kunnostussuunnitelmat, joilla pyrittiin palauttamaan rakennus Oiva Kallion suunnitelmien mukaiseen asuun, laati arkkitehti Vesa Pajari arkkitehtitoimisto Harju Oy:stä.<ref name="5kanta"/>

Versio 12. marraskuuta 2015 kello 16.29

Toppeliuksen talo
Osoite Torikatu 16, 90100 Oulu
Sijainti Pokkinen, Oulu
Rakennustyyppi Asuin- ja liikerakennus
Valmistumisvuosi 1826
toinen kerros 1837
Rakennuttaja Gustaf Toppelius
Omistaja Toppelius Oy
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Toppeliuksen talo on Oulun keskustassa sijaitseva empiretyylinen asuin- ja liikerakennus, joka nykyisin on Oulun Seudun Setlementti ry:n käytössä[1].

Toppeliuksen suvulla on ollut talo samalla paikalla Torikadun varrelle jo ennen nykyistä rakennusta, mutta talo tuhoutui Oulun suuressa kaupunkipalossa 1822.[2] Professori Gustaf Toppelius rakennutti uuden talon tulipalossa autioituneelle tontille[3] vuonna 1826. Rakennus oli aluksi yksikerroksinen. Toppelius sai luvan talon korottamiseksi kaksikerroksiseksi vuonna 1836 ja laajennustyöt valmistuivat seuraavana vuonna.[4].

Gustaf Toppeliuksen veljenpoika, Zachris Topelius, asui talossa käydessään Oulun triviaalikoulua vuosina 1829–1832[2]. Perikunta möi talon Leonard Candelinille kymmenen vuotta Gustaf Toppeliuksen kuoleman jälkeen 1874. Candelinien aikana talon ikkunat uusittiin ja julkisivu sai uusrenessanssia mukailevan vuorauksen. Pohjanmaan Kauppiaat Oy:lle talo myytin 1917. Vanhemmat oululaiset muistavatkin talon usein Pohjanmaan talona[2]. Pohjanmaa teetti arkkitehti Oiva Kallio suunnitelmien mukaan muutostyöt, joissa muun muassa rakennettiin kadunpuoleinen uusklassistinen pääsisäänkäynti ja uusittiin kiinteä sisustus. Oulun Puhelin Oy osti rakennuksen 1979 ja kunnosti sen vuosina 1999–2000 Oulun kaupungin kansainvälisen toimintakeskuksen käyttöön.[4]

Oulun Puhelimelle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, onnistuneesta rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta vuonna 2001. Kunnostussuunnitelmat, joilla pyrittiin palauttamaan rakennus Oiva Kallion suunnitelmien mukaiseen asuun, laati arkkitehti Vesa Pajari arkkitehtitoimisto Harju Oy:stä.[4]

Lähteet

  1. Kemppainen, Susanna: Toppeliuksesta setlementtitalo. Sanomalehti Kaleva, 18.2.2008, s. 5. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva. ISSN 0356-1356. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.12.2013.
  2. a b c Panu: Oulun Toppelius-talo herää. (Verkkoartikkeli) Kaltio, 1997. Oulu: Kaltio. ISSN 0355-4511. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.12.2013.
  3. Huusko, Jorma; Teppo, Jorma; et al.: Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, s. 31. Oulu: Oulun kaupunki, 1986. ISBN 951-9234-06-3.
  4. a b c Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani: Viisikanta - hyvää rakennussuojelua, s. 77-78. Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2008. ISBN 978-951-682-899-5.

Aiheesta muualla