Ero sivun ”Tapaluokka” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 37.219.49.22 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 176.93.84.148 tekemään versioon. |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) se mikään tapaluokka ole |
||
Rivi 8: | Rivi 8: | ||
* [[potentiaali]] eli mahtotapa, jota nykyään käytetään lähinnä kirjakielessä. |
* [[potentiaali]] eli mahtotapa, jota nykyään käytetään lähinnä kirjakielessä. |
||
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi |
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi]] ja [[optatiivi]]. |
||
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]], [[Saksan kieli|saksan]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi [[miratiivi]] ja [[partisipiaali]]. |
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]], [[Saksan kieli|saksan]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi [[miratiivi]] ja [[partisipiaali]]. |
Versio 12. marraskuuta 2015 kello 12.46
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria. Modus ilmaisee puhujan suhtautumista predikaatin kuvaamaan toimintaan.
Suomen kielen neljä keskeistä tapaluokkaa ovat
- indikatiivi eli tositapa,
- imperatiivi eli käskytapa,
- konditionaali eli ehtotapa ja
- potentiaali eli mahtotapa, jota nykyään käytetään lähinnä kirjakielessä.
Harvinaisempina suomessa esiintyvät eventiivi ja optatiivi.
Romaanisissa kielissä tunnetaan myös subjunktiivi (jota latinan, italian, saksan ja portugalin kieliopeissa kutsutaan konjunktiiviksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi miratiivi ja partisipiaali.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Suomen kielen verbien taivutuskaava Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava