Ero sivun ”Suurin voitto” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
lisää |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 40: | Rivi 40: | ||
==Arviot== |
==Arviot== |
||
Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. [[Paula Talaskivi]] (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, |
Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. [[Paula Talaskivi]] (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikään kuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä." Olavi Vesterdahl (Aamulehti) pitää lääkärintyötä kuvaavia jakso parhimpina, mutta henkilökuvien käsittely olisi vaatinut tiiviimpää otetta. Väinö Haapalaisen musiikki nostettiin monessa arviossa myönteisesti esiin,<ref name=arvio>{{Elonet|121233}} Lehdistöarvio, viitattu 12.4.2014</ref> ja Haapalainen saikin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon, jonka yhteydessä mainitaan muitakin elokuvatöitään<ref name=tvm/>. |
||
Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja [[Eino Kaipainen|Eino Kaipaisen]] roolisuoritusta jäykäksi.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012</ref> Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv</ref> Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin<ref name=tvm2>KT: ''Suurin voitto'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12</ref>. |
Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja [[Eino Kaipainen|Eino Kaipaisen]] roolisuoritusta jäykäksi.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012</ref> Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv</ref> Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin<ref name=tvm2>KT: ''Suurin voitto'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12</ref>. |
Versio 11. marraskuuta 2015 kello 23.37
Suurin voitto | |
---|---|
Ohjaaja | Hannu Leminen |
Käsikirjoittaja | Hannu Leminen |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Väinö Haapalainen |
Kuvaaja |
Marius Raichi Felix Forsman (studiokuvaus) |
Leikkaaja | Hannu Leminen |
Lavastaja | Hannu Leminen |
Pääosat |
Helena Kara Eino Kaipainen Sylvi Palo Hannes Häyrinen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
Ensi-ilta | 1944 |
Kesto | 90 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Suurin voitto on Hannu Lemisen ohjaama sairaalaelokuva vuodelta 1944.
Lemisen omaan käsikirjoitukseen perustuvan elokuvan tapahtuman sijoittuvat elokuvanteon nykyaikaan, mutta sotaan siinä ei viitata. Lappiin suunnitellut ulkokuvaukset eivät sotatilanteen vuoksi toteutuneet.[1]
Helena Kara on Elokuva-Aitan 10/1944 haastattelussa sanonut pitäneensä rooliaan vastenmielisenä.[1]
Juoni
Tarinassa sankarilääkäri Aarno Tapio (Eino Kaipainen) yrittää löytää parannuskeinoa paikkakunnalle levinneeseen epidemiaan. Hän on osapuolena kolmiodraamassa, jonka kaksi muuta osapuolta ovat hänen vaimonsa Asta Tapio (Sylvi Palo) ja sairaanhoitaja Taina Kulo (Helena Kara).[2]
Arviot
Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikään kuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä." Olavi Vesterdahl (Aamulehti) pitää lääkärintyötä kuvaavia jakso parhimpina, mutta henkilökuvien käsittely olisi vaatinut tiiviimpää otetta. Väinö Haapalaisen musiikki nostettiin monessa arviossa myönteisesti esiin,[3] ja Haapalainen saikin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon, jonka yhteydessä mainitaan muitakin elokuvatöitään[2].
Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja Eino Kaipaisen roolisuoritusta jäykäksi.[2] Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.[4] Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin[5].
Näyttelijät
Näyttelijä | … | Rooli |
Helena Kara | … | sairaanhoitaja Taina Kulo |
Eino Kaipainen | … | kunnanlääkäri Aarno Tapio |
Sylvi Palo | … | Asta Tapio |
Hannes Häyrinen | … | nimismies Esa Ensio Hyyrynen |
Tyyne Haarla | … | Esteri, Tapioiden palvelijatar, "Hessu" |
Emmi Jurkka | … | Siiri Koskinen |
Aku Peltonen | … | Asikainen, vanha tukkilainen |
Veikko Linna | … | Antti Koskinen, kasööri |
Liisa Autere | … | Aune, apulainen sairaalassa |
Tellervo Mäki | … | sairaanhoitajatar |
Esa Leminen | … | Tapioiden poika valokuvassa |
Laina Laine | … | vastaanotolla käyvä köyhä rouva |
Edvard Hytönen | … | Juho Määttä, mökkiläinen |
Edvin Kajanne | … | toipuva potilas / tukkilainen |
Lennart Vaikonpää | … | tukkipomo Latva |
Kosti Aaltonen | … | tukkilainen |
Olavi Saarinen | … | tukkilainen |
Vilho Kekkonen | … | tukkilainen |
Aku Peltonen | … | Asikainen, tukkilainen |
Pertti Jaarto | … | Topi Määttä, Juhon ja Selman poika |
Kerttu Salmi | … | Selma Määttä |
Lähteet
- ↑ a b Suurin voitto Elonet. Taustaa, viitattu 12.4.2014
- ↑ a b c Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012
- ↑ Suurin voitto Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 12.4.2014
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv
- ↑ KT: Suurin voitto, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12