Ero sivun ”Suurin voitto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
lisää
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 40: Rivi 40:


==Arviot==
==Arviot==
Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. [[Paula Talaskivi]] (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikäänkuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä." Olavi Vesterdahl (Aamulehti) pitää lääkärintyötä kuvaavia jakso parhimpina, mutta henkilökuvien käsittely olisi vaatinut tiiviimpää otetta. Väinö Haapalaisen musiikki nostettiin monessa arviossa myönteisesti esiin,<ref name=arvio>{{Elonet|121233}} Lehdistöarvio, viitattu 12.4.2014</ref> ja Haapalainen saikin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon, jonka yhteydessä mainitaan muitakin elokuvatöitään<ref name=tvm/>.
Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. [[Paula Talaskivi]] (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikään kuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä." Olavi Vesterdahl (Aamulehti) pitää lääkärintyötä kuvaavia jakso parhimpina, mutta henkilökuvien käsittely olisi vaatinut tiiviimpää otetta. Väinö Haapalaisen musiikki nostettiin monessa arviossa myönteisesti esiin,<ref name=arvio>{{Elonet|121233}} Lehdistöarvio, viitattu 12.4.2014</ref> ja Haapalainen saikin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon, jonka yhteydessä mainitaan muitakin elokuvatöitään<ref name=tvm/>.


Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja [[Eino Kaipainen|Eino Kaipaisen]] roolisuoritusta jäykäksi.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012</ref> Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv</ref> Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin<ref name=tvm2>KT: ''Suurin voitto'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12</ref>.
Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja [[Eino Kaipainen|Eino Kaipaisen]] roolisuoritusta jäykäksi.<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012</ref> Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv</ref> Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin<ref name=tvm2>KT: ''Suurin voitto'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12</ref>.

Versio 11. marraskuuta 2015 kello 23.37

Suurin voitto
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Hannu Leminen
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Väinö Haapalainen
Kuvaaja Marius Raichi
Felix Forsman (studiokuvaus)
Leikkaaja Hannu Leminen
Lavastaja Hannu Leminen
Pääosat Helena Kara
Eino Kaipainen
Sylvi Palo
Hannes Häyrinen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 1944
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Suurin voitto on Hannu Lemisen ohjaama sairaalaelokuva vuodelta 1944.

Lemisen omaan käsikirjoitukseen perustuvan elokuvan tapahtuman sijoittuvat elokuvanteon nykyaikaan, mutta sotaan siinä ei viitata. Lappiin suunnitellut ulkokuvaukset eivät sotatilanteen vuoksi toteutuneet.[1]

Helena Kara on Elokuva-Aitan 10/1944 haastattelussa sanonut pitäneensä rooliaan vastenmielisenä.[1]

Juoni

Tarinassa sankarilääkäri Aarno Tapio (Eino Kaipainen) yrittää löytää parannuskeinoa paikkakunnalle levinneeseen epidemiaan. Hän on osapuolena kolmiodraamassa, jonka kaksi muuta osapuolta ovat hänen vaimonsa Asta Tapio (Sylvi Palo) ja sairaanhoitaja Taina Kulo (Helena Kara).[2]

Arviot

Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton, eivätkä aikalaiskriitikotkaan innostuneet siitä. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikään kuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä." Olavi Vesterdahl (Aamulehti) pitää lääkärintyötä kuvaavia jakso parhimpina, mutta henkilökuvien käsittely olisi vaatinut tiiviimpää otetta. Väinö Haapalaisen musiikki nostettiin monessa arviossa myönteisesti esiin,[3] ja Haapalainen saikin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon, jonka yhteydessä mainitaan muitakin elokuvatöitään[2].

Myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan melodraamaan pyrkiväksi mutta teennäisen lopun vuoksi latteaksi ja Eino Kaipaisen roolisuoritusta jäykäksi.[2] Toisen kriitikon mukaan lääkäridraama on vakavan juhlallinen. Muualla yleistynyttä aihetta käsitellään tässä ensimmäisen kerran suomalaisessa elokuvassa.[4] Elokuva jää erään arvioijan mukaan teennäisen lopun takia latteaksi, vaikka siinä on pyrkimystä melodraaman mittoihin[5].

Näyttelijät

 Näyttelijä  Rooli  
 Helena Kara  sairaanhoitaja Taina Kulo  
 Eino Kaipainen  kunnanlääkäri Aarno Tapio  
 Sylvi Palo  Asta Tapio  
 Hannes Häyrinen  nimismies Esa Ensio Hyyrynen  
 Tyyne Haarla  Esteri, Tapioiden palvelijatar, "Hessu"  
 Emmi Jurkka  Siiri Koskinen  
 Aku Peltonen  Asikainen, vanha tukkilainen  
 Veikko Linna  Antti Koskinen, kasööri  
 Liisa Autere  Aune, apulainen sairaalassa  
 Tellervo Mäki  sairaanhoitajatar  
 Esa Leminen  Tapioiden poika valokuvassa  
 Laina Laine  vastaanotolla käyvä köyhä rouva  
 Edvard Hytönen  Juho Määttä, mökkiläinen  
 Edvin Kajanne  toipuva potilas / tukkilainen  
 Lennart Vaikonpää  tukkipomo Latva  
 Kosti Aaltonen  tukkilainen  
 Olavi Saarinen  tukkilainen  
 Vilho Kekkonen  tukkilainen  
 Aku Peltonen  Asikainen, tukkilainen  
 Pertti Jaarto  Topi Määttä, Juhon ja Selman poika  
 Kerttu Salmi  Selma Määttä  

Lähteet

  1. a b Suurin voitto Elonet. Taustaa, viitattu 12.4.2014
  2. a b c Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012
  3. Suurin voitto Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 12.4.2014
  4. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.1.2012, Radio ja tv
  5. KT: Suurin voitto, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 12
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.