Ero sivun ”Pituuspiiri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p kh |
määritelmä kielitoimistolta, tämä on eri asia kuin pituusaste |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Prime meridian.jpg|thumb|200px|Nollameridiaani [[Greenwichin observatorio]]ssa]] |
[[Tiedosto:Prime meridian.jpg|thumb|200px|Nollameridiaani [[Greenwichin observatorio]]ssa]] |
||
'''Pituuspiiri''' |
'''Pituuspiiri''' eli '''meridiaani''' on maapallon napojen kautta kulkeva [[isoympyrä]].<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|meridiaani}}</ref> Sen maanpinnan kohdan sijaintia itä–länsi-suunnassa kuvaa [[pituusaste]]. Yhdessä [[leveyspiiri]]n kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. |
||
Termi meridiaani johtuu [[latina]]n puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta ''meridies''. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja [[latitudi]] johtuvat [[latina]]n sanoista ''longus'' (pitkä) ja ''latus'' (leveä). |
|||
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella [[lambda]], λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on [[päiväntasaaja]], pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. [[Washington (DC)|Washingtonissa]] vuonna [[1884]] pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin [[Greenwich]]in pituuspiiri yhteiseksi [[nollameridiaani]]ksi. Samalla sovittiin myös [[Greenwichin aika]] maapallon [[aikavyöhyke]]järjestelmän perustaksi, jonka mukaan muidenkin aikavyöhykkeiden kelloaika määräytyy.<ref name=Oja>{{Kirjaviite | Tekijä = Oja, Heikki | Nimeke = Aikakirja 2007 | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 84| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopiston almanakkatoimisto | Tunniste = ISBN 952-10-3221-9 | www = http://almanakka.helsinki.fi/aikakirja/Aikakirja2007kokonaan.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.4.2010 | Kieli = }}</ref> |
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella [[lambda]], λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on [[päiväntasaaja]], pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. [[Washington (DC)|Washingtonissa]] vuonna [[1884]] pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin [[Greenwich]]in pituuspiiri yhteiseksi [[nollameridiaani]]ksi. Samalla sovittiin myös [[Greenwichin aika]] maapallon [[aikavyöhyke]]järjestelmän perustaksi, jonka mukaan muidenkin aikavyöhykkeiden kelloaika määräytyy.<ref name=Oja>{{Kirjaviite | Tekijä = Oja, Heikki | Nimeke = Aikakirja 2007 | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 84| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopiston almanakkatoimisto | Tunniste = ISBN 952-10-3221-9 | www = http://almanakka.helsinki.fi/aikakirja/Aikakirja2007kokonaan.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.4.2010 | Kieli = }}</ref> |
||
Versio 9. marraskuuta 2015 kello 12.17
Pituuspiiri eli meridiaani on maapallon napojen kautta kulkeva isoympyrä.[1] Sen maanpinnan kohdan sijaintia itä–länsi-suunnassa kuvaa pituusaste. Yhdessä leveyspiirin kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin.
Termi meridiaani johtuu latinan puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta meridies. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja latitudi johtuvat latinan sanoista longus (pitkä) ja latus (leveä).
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella lambda, λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on päiväntasaaja, pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. Washingtonissa vuonna 1884 pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin Greenwichin pituuspiiri yhteiseksi nollameridiaaniksi. Samalla sovittiin myös Greenwichin aika maapallon aikavyöhykejärjestelmän perustaksi, jonka mukaan muidenkin aikavyöhykkeiden kelloaika määräytyy.[2]
Vanhat pituuspiirien nollakohdat
- Pääartikkeli: Nollameridiaani
Aikaisemmin oli käytetty monia muitakin nollapituuspiirejä. Ptolemaioksen kartassa pituusasteet laskettiin Ferrosta (nyk. El Hierro), Kanariansaarten läntisimmästä saaresta, joka oli tuolloin tunnetun maailman läntisin kohta.[2] Saman pituuspiirin määräsi vuonna 1634 myös Richelieu Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää Pariisin observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin Ferrosta vielä 1800-luvulla; esimerkiksi Suomen Valtiokalenterissa ilmoitettiin Helsingin sijaitsevan 42°37,5′ itään Ferron meridiaanista tai 5°21,9′ länteen Pulkovan observatoriosta. Sen sijaan Britanniassa Greenwichin pituuspiiriä alettiin käyttää nollameridiaanina jo 1700-luvulla, ja jo ennen Washingtonin konferenssia sitä käytettiin noin 70 prosentissa maailman merikartoista.[2] Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. Roomaa, Kööpenhaminaa, Jerusalemia, Pietaria, Pisaa ja Philadelphiaa.lähde?
Pituuspiirien asteet
Pituuspiiri annetaan asteina välillä 0–180° läntistä tai itäistä pituutta. Yksi pituusaste (°) voidaan jakaa kuuteenkymmeneen minuuttiin (′), jotka puolestaan voidaan jakaa kuuteenkymmeneen sekuntiin (″). Itäistä pituutta merkitään yleensä kirjaimella E, läntistä kirjaimella W. Esimerkiksi Helsingin pituuspiiri on 24°56′55″ E. Joskus läntistä pituutta merkitään negatiivisilla asteilla, itäistä positiivisilla. Itäinen ja läntinen 180. pituuspiiri yhtyvät, ja päivämääräraja kulkee suurimmaksi osaksi tätä pituuspiiriä pitkin.
Pituuspiirin määrittäminen tähtitieteellisesti
Tähtitieteellisesti paikan pituuspiiri voidaan laskea paikan leveyspiirin, jonkin tunnetun taivaankappaleen deklinaation ja taivaankappaleen korkeuden avulla. Laskutoimitus tapahtuu pallotrigonometrisesti pallokosiniväittämää käyttäen. Oikean pituuspiirin saamisen edellytyksenä on kronometrin näyttämä GMT:n mukainen aika. Lasketun pituuspiirin ja todellisen pituuspiirin ero on sama kuin kronometriajan korjaus. Entisinä aikoina kun aikamerkkien saaminen ei ollut mahdollista pitkien etäisyyksien vuoksi, oli mahdollista saada selville kronometrin virhenäyttö matkan varrella olevan tunnetun maamerkin mukaan. Tuntikulmalaskussa oli tässä tapauksessa oltava huolellinen. Auringon, kuun ja planeettojen deklinaatiot ja laskutoimituksessa käytettävät logaritmit oli interpoloitava. Kiintotähdillä on lähestulkoon muuttumaton deklinaatio. Kiintotähtien deklinaatioihin kuitenkin vaikuttaa maapallon akselin huojunta ja ns. nutaatio, vapina.
Pituuspiiri tähtitieteessä
Tähtitieteessä taivaanpallolle voidaan määritellä koordinaatistot leveys- ja pituuspiireineen useillakin eri tavoilla. Yleisimmin on käytössä Maan päiväntasaajan tasoon perustuva ekvatoriaalinen koordinaatisto. Sen mukaisesta longitudista käytetään termiä rektaskensio. Se ilmoitetaan yleensä aikayksikköinä, tunteina, minuutteina ja sekunteina, ja nollakohtana käytetään kevättasauspistettä, toisin sanoen sitä kohtaa taivaanpallolla, jossa Aurinko on kevätpäiväntasauksena. Aikayksiköt ilmaisevat, kuinka paljon myöhemmin kyseinen pituuspiiri on suoraan etelässä kuin kevättasauspiste.
Tähtitieteessä käytetään muitakin koordinaatistoja. Galaktinen koordinaatisto onkin kätevä merkittäessä Linnunradan kohteita. Auringon ja planeettojen sijaintien ilmaisemiseen käytetään usein ekliptistä koordinaatistoa, jonka leveyspiirit lasketaan maan radan tasosta eli ekliptikasta ja pituuspiirit ovat kohtisuorassa ekliptikaa vastaan.
Lähteet
- ↑ meridiaani. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 84. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010).