Ero sivun ”Tapaluokka” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi]], [[optatiivi]] ja hieman myöhemmin ”löydetty” [[aggressiivi]] eli ponsitapa. |
Harvinaisempina suomessa esiintyvät [[eventiivi]], [[optatiivi]] ja hieman myöhemmin ”löydetty” [[aggressiivi]] eli ponsitapa. |
||
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]], [[Saksan kieli|saksan]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi). Muita harvinaisempia |
[[Romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] tunnetaan myös [[subjunktiivi]] (jota [[latina]]n, [[Italian kieli|italian]], [[Saksan kieli|saksan]] ja [[Portugalin kieli|portugalin]] kieliopeissa kutsutaan [[konjunktiivi]]ksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi [[miratiivi]] ja [[partisipiaali]]. |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
Versio 5. marraskuuta 2015 kello 20.20
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria. Modus ilmaisee puhujan suhtautumista predikaatin kuvaamaan toimintaan.
Suomen kielen neljä keskeistä tapaluokkaa ovat
- indikatiivi eli tositapa,
- imperatiivi eli käskytapa,
- konditionaali eli ehtotapa ja
- potentiaali eli mahtotapa, jota nykyään käytetään lähinnä kirjakielessä.
Harvinaisempina suomessa esiintyvät eventiivi, optatiivi ja hieman myöhemmin ”löydetty” aggressiivi eli ponsitapa.
Romaanisissa kielissä tunnetaan myös subjunktiivi (jota latinan, italian, saksan ja portugalin kieliopeissa kutsutaan konjunktiiviksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi miratiivi ja partisipiaali.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Suomen kielen verbien taivutuskaava Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava