Ero sivun ”Ironia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 93.106.172.104 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 84.250.185.120 tekemään versioon. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Ironia''' eli '''epäsuora iva''' on [[huumori]]n laji. Sana juontuu [[kreikan kieli|kreikan]] sanasta ''εἰρωνεία'', ''teeskentely''. Ironia voi olla sanallista tai tilanteeseen liittyvää. |
'''Ironia''' eli '''epäsuora iva''' on [[huumori]]n laji. Sana juontuu [[kreikan kieli|kreikan]] sanasta ''εἰρωνεία'', ''teeskentely''. Ironia voi olla sanallista tai tilanteeseen liittyvää. |
||
Sanallinen ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt [[sana]]t ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan |
Sanallinen ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt [[sana]]t ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä. |
||
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi. |
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi. |
||
Versio 4. marraskuuta 2015 kello 13.59
Ironia eli epäsuora iva on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta εἰρωνεία, teeskentely. Ironia voi olla sanallista tai tilanteeseen liittyvää.
Sanallinen ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä.
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
Ironian tyyppejä
Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia. Itseensä kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Draamallinen ironia on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningas Oidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.
Sokraattinen ironia on ironiaa, joka ilmenee jonkun henkilön (yleensä opettajan) teeskennellessä tietämätöntä paljastaakseen toisen (oppilaan) tietämättömyyden. Yleensä ironian havaitsee yleisö, mutta ei itse ironian kohde.
Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi.[1] Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Ihmiset voivat olla sarkastisia tai ironisia, mutta tilanne voi olla vain ironinen.[2]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Joel Mounts: A History of Sarcasm: Effects of Balanced Use of Sarcasm in a Relationship (s. 3–5.) 2012. Grand Valley State University. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Boxer, Diana: Applying Sociolinguistics. Domains and face-to-face interaction, s. 100. John Benjamins Publishing Company, 2002. ISBN 9789027297624. (englanniksi)