Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
43 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
muotoiluja, lähteetön
p (w+vuosilukulinkit pois)
(muotoiluja, lähteetön)
{{Lähteetön}}
'''Kaarle (Kalle)”Kalle” Rouni''' (ent. Roos, [[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Nokia (kaupunki)|Nokia]] – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[teatterinjohtaja]].
 
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere|Tampereella]]ella ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin homoseksuaalisuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.
 
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. RouninHänen tunnetuin rooliroolinsa oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ''Minä[[”Minä elänelän”]]'' (1946). HänelläRounilla oli hieman suurempia rooleja elokuvissa ''[[Erehtyneet sydämet]]'' (1944), ''[[Lakeuksien lukko (elokuva)|Lakeuksien lukko]]'' (1951) ja ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' (1951).
 
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punainen Mylly|Punaisen MyllyMyllyn]]n, [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' (1945).
 
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt ''[[Se alkoi omenasta]]''.
 
{{AAKKOSTUS:Rouni, Kalle}}
70 196

muokkausta

Navigointivalikko