Ero sivun ”Haitin vallankumous” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 11: Rivi 11:
| lopputulos = Haiti itsenäistyi vuonna 1804
| lopputulos = Haiti itsenäistyi vuonna 1804
| taistelija1 = {{Ranska}}
| taistelija1 = {{Ranska}}
| taistelija2 = Haitin orjakapinalliset
| taistelija2 = {{Haitin lippu}} Haitin orjakapinalliset
{{Yhdistynyt kuningaskunta}}
{{Yhdistynyt kuningaskunta}}
| komentaja1 = {{Ranskan lippu}} [[Napoleon Bonaparte|Napoleon Bonaparte]]<br>{{Ranskan lippu}} [[André Rigaud]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Charles Leclerc]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Léger-Félicité Sonthonax]](Vuosina 1791-1793)<br><br><br><br>
| komentaja1 = {{Ranskan lippu}} [[Napoleon Bonaparte|Napoleon Bonaparte]]<br>{{Ranskan lippu}} [[André Rigaud]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Charles Leclerc]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Léger-Félicité Sonthonax]](Vuosina 1791-1793)<br><br><br><br>

Versio 3. marraskuuta 2015 kello 18.46

Haitin vallankumous
Päivämäärä:

21. Elokuuta 1791
1. Tammikuuta 1804

Paikka:

Haiti

Lopputulos:

Haiti itsenäistyi vuonna 1804

Osapuolet

 Ranska

Haiti Haitin orjakapinalliset  Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Ranska Napoleon Bonaparte
Ranska André Rigaud
Ranska Charles Leclerc
Ranska Léger-Félicité Sonthonax(Vuosina 1791-1793)



Haiti Toussaint Louverture
Haiti Jean-Jacques Dessalines (myöhemmin)
Haiti Henri Christophe
Haiti Henri Christophe
Yhdistynyt kuningaskunta John Duckworth
Yhdistynyt kuningaskunta John Loring

Vahvuudet

60,000 Sotilasta

50,000 Sotilasta ja 100,000 vapaaehtoista

Tappiot

?

yli 100,000 siviiliä [1]

Haitin vallankumous oli vuosina 1791–1804 käyty, orjakapinana alkanut aseellinen vallankumous, jossa Ranskalle kuulunut Saint-Dominguen siirtokunta itsenäistyi ja sai nimekseen Haiti.[2]

Saint-Domingue oli vuonna 1789 Ranskan vaurain siirtomaa, jonka rikkaus perustui sokerinviljelyyn. Maan asukkaista yli 90 prosenttia oli afrikkalaisia orjia, joiden elinolot olivat huonot. 22. elokuuta 1791 monella plantaaseilla alkoi orjakapina, jossa orjat tappoivat valkoiset isäntänsä ja hävittivät valkoisten omaisuutta ja sokeritehtaita. Kapina levisi koko siirtokuntaan, ja aluksi valkoisten puolella olleet mulatitkin siirtyivät orjien puolelle. Tärkein kapinajohtaja oli François Dominique Toussaint.[2]

Samaan aikaan meneillään ollut Ranskan suuri vallankumous aiheutti Ranskan joukoissa sekaannusta, ja lisäksi vuonna 1793 Espanja julisti sodan Ranskalle ja hyökkäsi siirtokuntaan. Vuonna 1794 Ranska julisti kaikki orjat vapaiksi siirtomaassa. Kapinajohtaja Toussaint oli aluksi liittoutunut espanjalaisten kanssa mutta vaihtoi ranskalaisten puolelle ajaakseen espanjalaiset pois Saint-Dominguesta. Pian Britanniakin valloitti siirtokunnan, sillä valkoinen eliitti oli pitänyt brittivaltaa parempana kuin orjien vapauttamista. Ranskan komissaari kuitenkin liittoutui orjien kanssa brittejä vastaan, ja vuosikymmenen loppuun mennessä niin espanjalaiset kuin brititkin oli karkotettu Saint-Dominguesta. Siirtokunnan itsevaltaisena johtajana vuoteen 1802 saakka toimi vallankumousjohtaja Toussaint, joka tosin edelleen oli nimellisesti Ranskalle uskollinen.[2]

Vuonna 1802 Napoleon I yritti palauttaa orjuuden siirtokuntaan. Saman vuoden toukokuussa Toussaint siepattiin Ranskaan, missä hän kuoli seuraavana vuonna. Orjien armeija kuitenkin löi harvalukuiset ja paikallisille taudeille alttiit ranskalaiset, ja vuoden 1804 alussa Jean Jacques Dessalines julisti maan itsenäiseksi. Maan nimeksi tuli Haiti ja Dessalinesista sen keisari. Dessalinesin hallinto oli kuitenkin ankara mulatteja kohtaan, ja maassa syttyi sisällissota, jossa Dessalines itse sai surmansa vuonna 1806.[2]

Dessalines tapatti vuonna 1804 suurimman osan maahan jääneestä valkoisesta väestöstä.[3]

Lähteet

  1. http://www.dailymail.co.uk/news/article-1038453/The-French-Fuhrer-Genocidal-Napoleon-barbaric-Hitler-historian-claims.html
  2. a b c d Almond, Mark: Vallankumous: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, s. 84–85. (Revolution: 500 years of struggle for change, 1996.) Suomennos: Kaarina Turtia. 1. painos 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15990-9.
  3. Jean-Jacques Dessalines and the Atlantic System: A Reappraisal, Philippe R. Girard, Omohundro Institute of Early American History and Culture