Ero sivun ”Matti Kurikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) +{{kansallisbiografia}}, muutama pikku korjaus sen pohjalta |
p →Elämänvaiheet: kh |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
==Elämänvaiheet== |
==Elämänvaiheet== |
||
Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen, isä Aatami Kurikka oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä, äiti oli nimeltään Anna Pöyhönen.<ref name= "akmm">{{Kirjaviite | Nimeke = Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Matti Kurikka| Tekijä = Sulo Haltsonen | Sivut =169-177 |Vuosi = 1954| Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo}}</ref> Kurikka aloitti [[filosofia]]n opinnot ja avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886 Anna Palmqvistin kanssa<ref name = "akmm"/>. Vuonna 1888 hänestä tuli ''[[Viipurin Sanomat|Viipurin Sanomien]]'' toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan ''Pilvenhattaroita'' |
Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen, isä Aatami Kurikka oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä, äiti oli nimeltään Anna Pöyhönen.<ref name= "akmm">{{Kirjaviite | Nimeke = Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Matti Kurikka| Tekijä = Sulo Haltsonen | Sivut =169-177 |Vuosi = 1954| Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo}}</ref> Kurikka aloitti [[filosofia]]n opinnot ja avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886 Anna Palmqvistin kanssa<ref name = "akmm"/>. Vuonna 1888 hänestä tuli ''[[Viipurin Sanomat|Viipurin Sanomien]]'' toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan ''Pilvenhattaroita''-niminen kirja joutui takavarikkoon koska Kurikka väitti ''Syvällä tammen juuret'' -nimisessä kirjan kertomuksessa inkeriläisen kansantarinan perusteella että Venäjän keisari [[Paavali I]] olisi ollut [[Pietari III (Venäjä)|Pietari III:n]] ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika.<ref>[http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt3_2.html Kai Ekholm : Kielletyt kirjat luku 3.2 Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus]</ref> |
||
Kurikka toimi ''[[Työmies]]''-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka [[sosialismi]] oli omanlaisensa sekoitus [[tolstoilaisuus|tolstoilais]]-[[Utopistinen sosialismi|utopistis]]-[[teosofismi|teosofis]]-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi [[Helsinki|Helsingissä]] innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin ”Kalevan Kansa” -niminen yhdistys ja se perustikin suomalaissiirtokunnan [[Chillagoe]]n kaivoskaupungin liepeille [[Queensland]]iin [[Australia]]an. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.<ref name = williams>Brian Williams: [http://craigcormick.com/wp-content/uploads/2012/01/kurikkas-dreaming-2.pdf ''Utopia Dreaming''], The Courier-Mail 23.12.2000. Viitattu 6.5.2014.</ref> |
Kurikka toimi ''[[Työmies]]''-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka [[sosialismi]] oli omanlaisensa sekoitus [[tolstoilaisuus|tolstoilais]]-[[Utopistinen sosialismi|utopistis]]-[[teosofismi|teosofis]]-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi [[Helsinki|Helsingissä]] innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin ”Kalevan Kansa” -niminen yhdistys ja se perustikin suomalaissiirtokunnan [[Chillagoe]]n kaivoskaupungin liepeille [[Queensland]]iin [[Australia]]an. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.<ref name = williams>Brian Williams: [http://craigcormick.com/wp-content/uploads/2012/01/kurikkas-dreaming-2.pdf ''Utopia Dreaming''], The Courier-Mail 23.12.2000. Viitattu 6.5.2014.</ref> |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Kurikka muutti [[Pohjois-Amerikka]]an vuonna 1900. Hänen johdollaan perustettiin uutta siirtokuntaa varten [[Kalevan Kansa Colonization Company]] ja sanomalehti ''[[Aika (lehti)| Aika]]''.<ref name="aika1"/> Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata [[Malcolm Island]]ilta (Malkosaari), joka sijaitsee [[Kanada]]n länsirannikolla mantereen ja [[Vancouver]]in saaren salmessa [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa]]. Tänne perustettiin [[Sointula]], osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna. |
Kurikka muutti [[Pohjois-Amerikka]]an vuonna 1900. Hänen johdollaan perustettiin uutta siirtokuntaa varten [[Kalevan Kansa Colonization Company]] ja sanomalehti ''[[Aika (lehti)| Aika]]''.<ref name="aika1"/> Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata [[Malcolm Island]]ilta (Malkosaari), joka sijaitsee [[Kanada]]n länsirannikolla mantereen ja [[Vancouver]]in saaren salmessa [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa]]. Tänne perustettiin [[Sointula]], osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna. |
||
Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon yhtymisessä. Hän kuitenkin erosi näkemyserojen vuoksi puolueesta elokuussa 1906. Nyt Kurikka liittoutui avoimesti teosofien kanssa kirjoitellen perustamassaan ''[[Elämä (sanomalehti)|Elämä]]''-lehdessä aatteistaan. Hän toimi myös New Yorkissa ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden ''[[New Yorkin uutiset]]'' |
Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon yhtymisessä. Hän kuitenkin erosi näkemyserojen vuoksi puolueesta elokuussa 1906. Nyt Kurikka liittoutui avoimesti teosofien kanssa kirjoitellen perustamassaan ''[[Elämä (sanomalehti)|Elämä]]''-lehdessä aatteistaan. Hän toimi myös New Yorkissa ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden ''[[New Yorkin uutiset]]'' toimittajana ja päätoimittajana vuodesta 1908 alkaen. Häneltä ilmestyi myös useita kirjoja. [[Marxilaisuus|Marxilaista]] ja materialistista historiankäsitystä jyrkästi vastustanut Kurikka palasi joulukuussa 1908 Yhdysvaltoihin. Hän oli Suomessa avioitunut toisen kerran Hanna Räihän kanssa<ref name = "akmm"/>, mutta mukana seuranneet vaimo ja pariskunnan tytär palasivat pian Suomeen. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vuonna 1898. |
||
Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään [[Connecticut]]issa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, [[sydänhalvaus|sydänhalvaukseen]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kari Inkinen | Otsikko = Martti Kurikka haaveili ikänsä ihanneyhteiskunnasta| Julkaisu = Osuustoiminta| Ajankohta = | Vuosikerta = 2009| Numero = 2| Sivut = 52–53| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.5.2009 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.inkeri.com/Virtuaali/kurikka.html | Nimeke = Henkilökuvia: Matti Kurikka -kirjailija| Tekijä = Toivo Leini| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Inkerin kulttuuriseura| Viitattu = 5.5.2009 | Kieli = }}</ref> |
Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään [[Connecticut]]issa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, [[sydänhalvaus|sydänhalvaukseen]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kari Inkinen | Otsikko = Martti Kurikka haaveili ikänsä ihanneyhteiskunnasta| Julkaisu = Osuustoiminta| Ajankohta = | Vuosikerta = 2009| Numero = 2| Sivut = 52–53| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.5.2009 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.inkeri.com/Virtuaali/kurikka.html | Nimeke = Henkilökuvia: Matti Kurikka -kirjailija| Tekijä = Toivo Leini| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Inkerin kulttuuriseura| Viitattu = 5.5.2009 | Kieli = }}</ref> |
||
Versio 1. marraskuuta 2015 kello 21.06
Matti Kurikka (24. tammikuuta 1863 Tuutari, Inkerinmaa – 1. lokakuuta 1915 Westerly, Rhode Island, Yhdysvallat) oli inkerinsuomalainen lehtimies ja teosofis-sosialistinen kirjailija sekä utopisti.
Elämänvaiheet
Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen, isä Aatami Kurikka oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä, äiti oli nimeltään Anna Pöyhönen.[1] Kurikka aloitti filosofian opinnot ja avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886 Anna Palmqvistin kanssa[1]. Vuonna 1888 hänestä tuli Viipurin Sanomien toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan Pilvenhattaroita-niminen kirja joutui takavarikkoon koska Kurikka väitti Syvällä tammen juuret -nimisessä kirjan kertomuksessa inkeriläisen kansantarinan perusteella että Venäjän keisari Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika.[2]
Kurikka toimi Työmies-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka sosialismi oli omanlaisensa sekoitus tolstoilais-utopistis-teosofis-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi Helsingissä innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin ”Kalevan Kansa” -niminen yhdistys ja se perustikin suomalaissiirtokunnan Chillagoen kaivoskaupungin liepeille Queenslandiin Australiaan. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.[3]
Kurikka muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1900. Hänen johdollaan perustettiin uutta siirtokuntaa varten Kalevan Kansa Colonization Company ja sanomalehti Aika.[4] Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata Malcolm Islandilta (Malkosaari), joka sijaitsee Kanadan länsirannikolla mantereen ja Vancouverin saaren salmessa Brittiläisessä Kolumbiassa. Tänne perustettiin Sointula, osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna.
Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon yhtymisessä. Hän kuitenkin erosi näkemyserojen vuoksi puolueesta elokuussa 1906. Nyt Kurikka liittoutui avoimesti teosofien kanssa kirjoitellen perustamassaan Elämä-lehdessä aatteistaan. Hän toimi myös New Yorkissa ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden New Yorkin uutiset toimittajana ja päätoimittajana vuodesta 1908 alkaen. Häneltä ilmestyi myös useita kirjoja. Marxilaista ja materialistista historiankäsitystä jyrkästi vastustanut Kurikka palasi joulukuussa 1908 Yhdysvaltoihin. Hän oli Suomessa avioitunut toisen kerran Hanna Räihän kanssa[1], mutta mukana seuranneet vaimo ja pariskunnan tytär palasivat pian Suomeen. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vuonna 1898.
Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään Connecticutissa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, sydänhalvaukseen.[5][6]
Tuotanto
Omat teokset
- Ahneuden kouristuksissa (Matti Kurikka 1909)
- Aili (Wickström 1887)
- Elämän koulua 1–2 (Elämä osuuskunta 1906–1907)
- Elämän sointuja (Matti Kurikka 1908)
- Historiallis-maantieteellinen nimistö (Edlund 1881)
- Ihmekös tuo! (Gummerus 1885)
- Ihmiskunnan pelastus (Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1899)
- Jumalaton kirkko. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908.
- Juomalakko (Matti Kurikka 1899)
- Kapitalismin kukistus (Matti Kurikka 1911)
- Mitä meille nainen opettaa (Matti Kurikka 1906)
- Mitä yhteiskunta on työväelle velkaa (Matti Kurikka 1898)
- Moses vai Jesus (Matti Kurikka 1898)
- Moses vai Jesus: toinen luento (Kp. Gutenberg 1899)
- Niin on laita! (Matti Kurikka 1897)
- Pilven hattaroita 1 (WSOY 1886)
- Pilven hattaroita 2 (Matti Kurikka 1889)
- Pohjustuksia (Matti Kurikka 1906)
- Pääskyn rakkaus (Työväen sanomalehti-oy 1905)
- Pois alkohoolin valta! (Päivälehden kp. 1898)
- Raha, sen synty ja kehitys (Elämä Osuuskunta 1906)
- Ulapalle (Päivälehden kp. 1897)
- Viimeinen ponnistus (Gummerus 1884)
- Äärimmäisessä talossa (Matti Kurikka 1889)
Käännökset
- Atkinson, W. W.: Ajatusten laki 1 (Teosofinen kirjakauppa 1905)
- Gogol, Nikolai: Nenä (Holm 1883)
- Scott-Elliot, W.: Atlantis-maa (New Yorkin uutiset 1911)
- Viides evankeliumi (Elämä osuuskunta 1906)
Lähteet
- ↑ a b c Sulo Haltsonen: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Matti Kurikka, s. 169-177. Porvoo: WSOY, 1954.
- ↑ Kai Ekholm : Kielletyt kirjat luku 3.2 Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus
- ↑ Brian Williams: Utopia Dreaming, The Courier-Mail 23.12.2000. Viitattu 6.5.2014.
- ↑ Tervehdykseni. Aika : the only Finnish newspaper in Canada, 01.11.1903, nro 1, s. 3-7. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2014.
- ↑ Kari Inkinen: Martti Kurikka haaveili ikänsä ihanneyhteiskunnasta. Osuustoiminta, , 2009. vsk, nro 2, s. 52–53.
- ↑ Toivo Leini: Henkilökuvia: Matti Kurikka -kirjailija Inkerin kulttuuriseura. Viitattu 5.5.2009.
Aiheesta muualla
- Matti Kurikan teoksia Gutenberg-projektissa
- YLE Elävä arkisto - Kalevan kansan luvattu saari
- Kostiainen, Auvo: Kurikka, Matti (1863–1915) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000 (päivitetty 3.5.2013). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kirjallisuutta
- Antti Tuuri: Taivaanraapijat (Otava 2005) ISBN 951-1-20040-2
- Craig Cormick: Kurikka’s Dream, The True Story of Matti Kurikka, Socialist, Utopian and Dreamer, Simon & Schuster 2000. ISBN 9780731810246.
- Aatami Hermanni Karvonen (1895–1897)
- Matti Kurikka (1897–1900)
- A. B. Mäkelä (1900–1901)
- Edvard Valpas-Hänninen (1901–1918)
- Matti Paasivuori (1918)
- Hannes Ryömä (1918–1922)
- Johan Fredrik Aalto (1922–1923)
- Anton Huotari (1923–1931)
- Eino Kilpi (1932–1947)
- Unto Varjonen (1947–1948)
- Penna Tervo (1948–1952)
- Atte Pohjanmaa (1952–1968)
- Pauli Burman (1968–1974)
- Aimo Kairamo (1974–1984)
- Seppo Heikki Salonen (1984–1988)
- Jukka Halonen (1988–1997)
- Kari Arola (1997–2006)
- Juha Peltonen (2006–2013)
- Antti Vuorenrinne (2013–2015)
- Mikko Salmi (2015–2019)