Ero sivun ”Pavel Sinebrychoff” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh: pidemmät viivat rajakohtailmaisuihin |
täydennystä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Pavel''' ('''Paul''') '''Petrovitš Sinebrychoff''' ({{k-ru|Синебрюхов}}, ''Sinebrjuhov''; [[20. tammikuuta]] [[1799]] – [[12. maaliskuuta]] [[1883]] [[Helsinki]])<ref name="vaikuttajat">{{Talouselämän vaikuttajat|nimi=Kauppaneuvos Pavel Sinebrychoff (1799–1883)|tekijä=Jääskinen, Aune|ajankohta=5.9.2009|id=105}}</ref> oli venäläissyntyinen suomalainen [[kauppaneuvos]] ja [[Sinebrychoff (yritys)|Sinebrychoffin panimon]] omistaja. Hän kuului Suomessa pitkään vaikuttaneeseen [[Sinebrychoff (suku)|Sinebrychoffin sukuun]]. |
|||
'''Pavel''' ('''Paul''') '''Sinebrychoff''' ([[1799]]–[[1883]]) oli [[kauppaneuvos]] ja [[Sinebrychoff (yritys)|Sinebrychoffin panimon]] omistaja.<ref name="kb9">{{Kirjaviite |Tekijä = Jääskinen, Aune|Nimeke = Pavel Sinebrychoff (1799–1883). Suomen Kansallisbiografia. Osa 9|Vuosi = 2007|Sivu = 42–43|Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|www = http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4340/|Tunniste = ISBN 978-951-746-450-5}}</ref> |
|||
Sinebrychoffin isä oli kauppias Peter Sinebrychoff. Pavel Sinebrychoffin veljen [[Nikolai Sinebrychoff]]in kuoltua 1848 Pavel ja toinen veli Ivan perivät suuren omaisuuden. Pavelille jäi |
Pavel Sinebrychoffin isä oli kauppias Peter Sinebrychoff. Pavel Sinebrychoffin veljen [[Nikolai Sinebrychoff]]in kuoltua lapsettomana vuonna 1848 Pavel ja toinen veli [[Ivan Sinebrychoff|Ivan]] perivät suuren omaisuuden. Pavelille jäi Helsinkiin sijoittunut liiketoiminta. Sinebrychoff hoiti perimäänsä liiketoimintaa menestyksellä, laajentaen sitä huomattavasti. 1870-luvulla hän oli [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] suurin veronmaksaja yksityishenkilönä ja Helsingin kaupungissa häntä enemmän veroja maksoi vain [[Suomen Pankki]]. Keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] myönsi Sinebrychoffille kauppaneuvoksen arvon vieraillessaan Helsingissä 1863. Mainittuna vuonna Sinebrychoffin liikeyrityksissa työskenteli yli 200 henkilöä. Sinebrychoff tuki [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksista kirkkoa]] eri tavoin, muun muassa lahjoittamalla varoja Helsingin ortodoksisten kirkkojen rakentamiseen.<ref name="kb9">{{Kansallisbiografia|tekijä=Jääskinen, Aune|nimi=Pavel Sinebrychoff (1799 - 1883)|osa=9|sivu=42–43|id=4340|ajankohta=23.3.2007}}</ref> Hän oli myös [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n jäsen 1874–1875.<ref name="vaikuttajat" /> |
||
Pavel Sinebrychoff laajensi panimonsa tiloja Helsingin [[Hietalahti (Helsinki)|Hietalahdessa]]. Hänen johtajakaudellaan yrityksen liikevaihto moninkertaistui siitä huolimatta, että tuona aikana Sinebrychoffin panimo menetti monopoliasemansa Helsingissä ja sai kilpailijoita. Pavel Sinebrychoff oli vuodesta 1878 myös panimonsa naapuriin perustetun [[Hietalahden telakka|Hietalahden telakan]] osakas, [[Turpaan ruutitehdas|Turpaan ruutitehtaan]] enemmistöosakas ja yksi Helsingin ensimmäisen liikepankin perustajista. Hän oli vuonna 1862 perustamassa Helsingin Kaisaniemeen kylpylä [[Villensauna]]a (Wilhelmsbad) ja omisti sen kokonaan vuodesta 1870 alkaen. Hän omisti myös [[Espoo]]ssa [[Otaniemen kartano]]n vuodesta 1857 ja läheisen [[Hagalundin kartano]]n vuodesta 1859 alkaen. Sinebrychoff asui veljensä panimon yhteyteen Helsingin [[Bulevardi (Helsinki)|Bulevardille]] rakennuttamassa kivitalossa, jossa nykyään toimii [[Sinebrychoffin taidemuseo]].<ref name="vaikuttajat" /> |
|||
| ⚫ | Sinebrychoff meni naimisiin vasta 1850, itseään 30 vuotta nuoremman Anna Tihonoffin kanssa (1830–1904). Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Heistä Maria (1852–1923) avioitui lääkäri [[C. F. von Wahlberg]]in kanssa, joka toimi muun muassa [[lääkintöhallitus|lääkintöhallituksen]] pääjohtajana.<ref name="kb9"/> |
||
| ⚫ | Sinebrychoff meni naimisiin vasta 1850, itseään 30 vuotta nuoremman [[Anna Sinebrychoff|Anna Tihonoffin]] kanssa (1830–1904). Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Heistä Maria (1852–1923) avioitui lääkäri [[C. F. von Wahlberg]]in kanssa, joka toimi muun muassa [[lääkintöhallitus|lääkintöhallituksen]] pääjohtajana.<ref name="kb9"/> Pojat [[Nicolas Sinebrychoff|Nicolas]] ja [[Paul Sinebrychoff]] toimivat liikemiehinä. Pavel Sinebrychoff luovutti Sinebrychoff-panimon toimitusjohtajan tehtävät pojalleen Nicolakselle vuonna 1878.<ref name="vaikuttajat" /> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
| Rivi 9: | Rivi 11: | ||
{{AAKKOSTUS:Sinebrychoff, Pavel}} |
{{AAKKOSTUS:Sinebrychoff, Pavel}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Elinkeinoelämän vaikuttajat]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Suomalaiset lahjoittajat]] |
||
[[Luokka:Suomen venäläiset]] |
|||
[[Luokka:Kauppaneuvokset]] |
|||
[[Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1799 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1799 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1883 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1883 kuolleet]] |
||
Versio 30. lokakuuta 2015 kello 20.50
Pavel (Paul) Petrovitš Sinebrychoff (ven. Синебрюхов, Sinebrjuhov; 20. tammikuuta 1799 – 12. maaliskuuta 1883 Helsinki)[1] oli venäläissyntyinen suomalainen kauppaneuvos ja Sinebrychoffin panimon omistaja. Hän kuului Suomessa pitkään vaikuttaneeseen Sinebrychoffin sukuun.
Pavel Sinebrychoffin isä oli kauppias Peter Sinebrychoff. Pavel Sinebrychoffin veljen Nikolai Sinebrychoffin kuoltua lapsettomana vuonna 1848 Pavel ja toinen veli Ivan perivät suuren omaisuuden. Pavelille jäi Helsinkiin sijoittunut liiketoiminta. Sinebrychoff hoiti perimäänsä liiketoimintaa menestyksellä, laajentaen sitä huomattavasti. 1870-luvulla hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan suurin veronmaksaja yksityishenkilönä ja Helsingin kaupungissa häntä enemmän veroja maksoi vain Suomen Pankki. Keisari Aleksanteri II myönsi Sinebrychoffille kauppaneuvoksen arvon vieraillessaan Helsingissä 1863. Mainittuna vuonna Sinebrychoffin liikeyrityksissa työskenteli yli 200 henkilöä. Sinebrychoff tuki Suomen ortodoksista kirkkoa eri tavoin, muun muassa lahjoittamalla varoja Helsingin ortodoksisten kirkkojen rakentamiseen.[2] Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1874–1875.[1]
Pavel Sinebrychoff laajensi panimonsa tiloja Helsingin Hietalahdessa. Hänen johtajakaudellaan yrityksen liikevaihto moninkertaistui siitä huolimatta, että tuona aikana Sinebrychoffin panimo menetti monopoliasemansa Helsingissä ja sai kilpailijoita. Pavel Sinebrychoff oli vuodesta 1878 myös panimonsa naapuriin perustetun Hietalahden telakan osakas, Turpaan ruutitehtaan enemmistöosakas ja yksi Helsingin ensimmäisen liikepankin perustajista. Hän oli vuonna 1862 perustamassa Helsingin Kaisaniemeen kylpylä Villensaunaa (Wilhelmsbad) ja omisti sen kokonaan vuodesta 1870 alkaen. Hän omisti myös Espoossa Otaniemen kartanon vuodesta 1857 ja läheisen Hagalundin kartanon vuodesta 1859 alkaen. Sinebrychoff asui veljensä panimon yhteyteen Helsingin Bulevardille rakennuttamassa kivitalossa, jossa nykyään toimii Sinebrychoffin taidemuseo.[1]
Sinebrychoff meni naimisiin vasta 1850, itseään 30 vuotta nuoremman Anna Tihonoffin kanssa (1830–1904). Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Heistä Maria (1852–1923) avioitui lääkäri C. F. von Wahlbergin kanssa, joka toimi muun muassa lääkintöhallituksen pääjohtajana.[2] Pojat Nicolas ja Paul Sinebrychoff toimivat liikemiehinä. Pavel Sinebrychoff luovutti Sinebrychoff-panimon toimitusjohtajan tehtävät pojalleen Nicolakselle vuonna 1878.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Jääskinen, Aune: Kauppaneuvos Pavel Sinebrychoff (1799–1883). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Jääskinen, Aune: ”Pavel Sinebrychoff (1799 - 1883)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 42–43. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.