Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Kumottu muokkaus 15180683, jonka teki Jaalei (keskustelu) Gopase+f:n muokkaus paransi artikkelia |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
[[Sejm|Puolan valtiopäivillä]] vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]]. |
[[Sejm|Puolan valtiopäivillä]] vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]]. |
||
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai [[suomenruotsi]]n vaikutuksesta jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
||
=== Suomessa === |
=== Suomessa === |
||
[[Suomen perustuslaki|Suomen perustuslain]] mukaan [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentillä]] on lykkäävä eli ''suspensiivinen veto-oikeus'' eli hän voi jättää vahvistamatta [[Eduskunta|eduskunnan]] hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P77 | Nimeke = Suomen perustuslaki | Tekijä = | Selite = 77–78 § | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex® | Viitattu = 17.5.2012 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+1/1998 | Nimeke = Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) | Tekijä = | Selite = Yksityiskohtaiset perustelut, 77 § | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 17.5.2012 | Kieli = }}</ref> |
[[Suomen perustuslaki|Suomen perustuslain]] mukaan [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentillä]] on lykkäävä eli ''suspensiivinen veto-oikeus'' eli hän voi jättää vahvistamatta [[Eduskunta|eduskunnan]] hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P77 | Nimeke = Suomen perustuslaki | Tekijä = | Selite = 77–78 § | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex® | Viitattu = 17.5.2012 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+1/1998 | Nimeke = Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) | Tekijä = | Selite = Yksityiskohtaiset perustelut, 77 § | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 17.5.2012 | Kieli = }}</ref> |
||
Vuoteen 2000 voimassa olleen [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|vuoden 1919 hallitusmuodon]] mukaan tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin vahvistusta<ref>Uusi pikkujättiläinen, painos vuodelta 1989, s. 398</ref> ja jos hän vahvisti lain, hän saattoi määrätä, että se tulee voimaan vasta monen vuoden päästä. Tunnettu esimerkki tästä liittyy arkipyhien siirtelyyn: Vuonna 1972 tehdyllä päätöksellä ehjien viisipäiväisten työviikkojen määrän lisäämiseksi vuodesta 1973 lähtien [[loppiainen]] muutettiin aina 6. tammikuuta vietettävästä aina lauantaina vietettäväksi ja [[helatorstai]] korvattiin edellislauantaina vietettävällä Kristuksen taivaaseenastumisen päivällä. Vuonna 1985 eduskunta päätti muuttaa loppiaisen takaisin aina 6. tammikuuta vietettäväksi, palauttaa helatorstain kalenteriin ja poistaa lauantaina vietetyn Kristuksen taivaaseenastumisen päivän. Tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]] vahvisti lain helmikuussa 1986 mutta määräsi, että se tulee voimaan vasta vuonna 1992.<ref>http://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf</ref> |
|||
== Veton kumoaminen == |
== Veton kumoaminen == |
||
Versio 22. lokakuuta 2015 kello 05.31
Veto-oikeus (lat. veto, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon.[1] Termi on peräisin Rooman valtakunnasta, jossa kansantribuunilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi.
Yleisesti
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on käytössä veto-oikeus, mutta vain sen viidellä pysyvällä jäsenmaalla. Veto-oikeutta käyttämällä yksikin siihen oikeutettu jäsen voi halutessaan estää päätöksiä ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa. Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa.
Puolan valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä liberum veto.
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai suomenruotsin vaikutuksesta jopa [ve:tto]. Veto taipuu astevaihteluttomana eli sen genetiivi on vahva-asteinen: veto : veton.[2]
Suomessa
Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentillä on lykkäävä eli suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.[3][4]
Vuoteen 2000 voimassa olleen vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin vahvistusta[5] ja jos hän vahvisti lain, hän saattoi määrätä, että se tulee voimaan vasta monen vuoden päästä. Tunnettu esimerkki tästä liittyy arkipyhien siirtelyyn: Vuonna 1972 tehdyllä päätöksellä ehjien viisipäiväisten työviikkojen määrän lisäämiseksi vuodesta 1973 lähtien loppiainen muutettiin aina 6. tammikuuta vietettävästä aina lauantaina vietettäväksi ja helatorstai korvattiin edellislauantaina vietettävällä Kristuksen taivaaseenastumisen päivällä. Vuonna 1985 eduskunta päätti muuttaa loppiaisen takaisin aina 6. tammikuuta vietettäväksi, palauttaa helatorstain kalenteriin ja poistaa lauantaina vietetyn Kristuksen taivaaseenastumisen päivän. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vahvisti lain helmikuussa 1986 mutta määräsi, että se tulee voimaan vasta vuonna 1992.[6]
Veton kumoaminen
Veton kumoaminen tai ohittaminen tarkoittaa varsinaisen päätöksen tehneen valtioelimen oikeutta saattaa alkuperäinen päätös voimaan huolimatta sitä vastaan käytetystä veto-oikeudesta, kuten esimerkiksi kansanedustuslaitoksen valtaa presidentin veton kumoamiseksi. Tällainen oikeus on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa.
Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain presidentillä on veto-oikeus kongressin hyväksymiin lakeihin ja eräisiin muihin päätöksiin. Presidentin veto voidaan kuitenkin kumota (engl. veto override), mikäli tällainen esitys saa sekä edustajainhuoneessa että senaatissa tuekseen vähintään 2/3 edustajista. Ensimmäisen kerran kongressi ohitti presidentin veton John Tylerin presidenttikaudella.[7] Liittovaltion lisäksi myös useimmilla Yhdysvaltain osavaltioilla on käytössään vastaava oikeus, mikä vaatii useimmiten 2/3 kannatuksen osavaltion kongressissa.
Lähteet
- ↑ Aukio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. 3. painos. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-06121-6.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2008). .
- ↑ Suomen perustuslaki (77–78 §) Finlex®. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) (Yksityiskohtaiset perustelut, 77 §) Helsinki: Eduskunta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Uusi pikkujättiläinen, painos vuodelta 1989, s. 398
- ↑ http://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf
- ↑ http://www.senate.gov/reference/resources/pdf/presvetoes.pdf