Ero sivun ”M/S Estonia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Aiheesta muualla: tekijänoikeuden puolesta kyseenalainen dokumentti pois, yksityishenkilöiden sivuja pois
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 117: Rivi 117:


Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä [[M/S Regina Baltica]].
Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä [[M/S Regina Baltica]].

Estonian uppoamisesta on ollut aihe ohjelmassa [[Katastrofin Anatomia]] vuonna 2015.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 20. lokakuuta 2015 kello 07.41

M/S Estonia
M/S Estonia Tukholman saaristossa.
M/S Estonia Tukholman saaristossa.
Tyyppi matkustaja-autolautta
Lippuvaltio Viro Viro
Kotipaikka Tallinna
IMO-numero 7921033
Tunnuskirjaimet ESTE
Aiemmat nimet 1980–1990: M/S Viking Sally
1990–1991: M/S Silja Star
1991–1993: M/S Wasa King
Omistaja Estline
Aiemmat omistajat 1980–1990: Viking Line
1990–1991: Silja Line
1991–1993: Wasa Lines
Rakennustelakka Jos L. Meyer Werft, Papenburg, Saksa
Luovutettu 1980
Status upposi Itämerellä syyskuussa 1994
Tekniset tiedot
Kansien määrä 9
Pituus 155,4 m
Leveys 24,2 m
Syväys 5,6 m
Bruttovetoisuus 15 598 brt
Bruttovetoisuus (GT) 8 372
Koneisto 4 × MAN 8L 40/45 -dieselmoottoria
Jääluokitus 1A
Nopeus 39 km/h
Nopeus 21,2 kn
Hyttipaikkoja 1 200
Matkustajia 2 000
Autokapasiteetti 460 henkilöautoa, 52 rekkaa
Lähteet [1]

M/S Estonia (aiemmilta nimiltään Viking Sally, Silja Star ja Wasa King) oli vuonna 1980 käyttöönotettu, Itämerellä liikennöinyt matkustaja-autolautta, joka upposi myrskyssä 28. syyskuuta 1994. Onnettomuudessa menehtyi 852 henkeä.

Alus valmistui keväällä 1980 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa,[2] ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimisenä Viking Linen väreissä Turku–Tukholma-reitillä. Estonian rakenne muistuttaa M/S Diana II:n (nyk. M/S Bluefort) rakennetta, mutta laivat eivät ole varsinaisia sisaraluksia lukuun ottamatta pääkannen alapuolista osaa[3]. Laiva vaihtoi useita kertoja omistajaa ja nimeä. Viimeiseksi, vuoden 1993 alusta alkaen se kuului virolais-ruotsalaiselle Estline-varustamolle ja liikennöi nimellä Estonia Tallinnan ja Tukholman välillä.

Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä Itämerellä kansainvälisellä vesialueella, noin 40 kilometriä Utöstä eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan merionnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Tekniset tiedot

(Tekniset tiedot ovat voineet muuttua aluksen käyttöhistorian aikana.)

Yleistä

  • Pituus: 155,4 metriä[1]
  • Leveys: 24,2 metriä[1]
  • Korkeus laipiokanteen: 7,65 metriä
  • Suurin syväys: 5,60 metriä[1]
  • Kuollut paino max. syväyksellä: 3 006 dwt
  • Kevytpaino 9 733 tonnia
  • Bruttovetoisuus: 15 598 brt
  • Jääluokitus: 1A[1]
  • Matkustajakapasiteetti: 2 000[1]
  • Hyttipaikkoja: 1 200[1]
  • Henkilöautoja 460, rekkoja 52[1]
  • Pääkoneet: neljä MAN-dieselmoottoria, yhteisteho n. 24 000 hv (17 650 kW)[1]
  • Keulapotkurit: 2 × 800 hv (590 kW)[1]
  • Matkanopeus: 21,2 solmua (38,9 km/h)[1]
  • IMO 7921033[4]

Estonian autokansi oli läpiajettava. Autokansi oli jaettu kahtia keskilaipiolla pituussuunnassa. Keulaportti oli visiirityyppinen ja autolautan perässä oli kaksoisperäportit.

Kansikuvaus

  • Kannen 9 (H-kansi) muodosti komentosilta.[5]
  • Kannella 8 (G-kansi) sijaitsivat osa miehistön hyteistä ja lepotiloista,[5] pelastusveneet ja molemmilla puolilla ramppi itsestääntäyttyville pelastuslautoille.
  • Kannella 7 (F-kansi) sijaitsivat osa miehistön hyteistä ja lepotiloista,[5] keula-, pää- ja peräportaikoiden yläpäät sekä kävelykansi.
  • Kannella 6 (ravintolakansi, E-kansi) sijaitsivat keulan hyttiosasto, ravintola Seaside, tanssiravintola Baltic Bar, kasino ja Poseidon-ravintola.[6]
  • Kannella 5 (sisääntulokansi, D-kansi) sijaitsivat keulan hyttiosasto, neuvonta, tax-free-myymälä, kansimatkustajien lepotuoliosasto, Pub Admiral, Cafe Neptunus ja muutama pienempi myymälä.[7]
  • Kannella 4 (C-kansi) sijaitsivat keula- ja keskiosassa kolmella käytävällä jaetut hyttiosastot, pääportaikon ja peräportaikon alapää, erillinen portaikko kannelle 1 ja peräosassa Night Club Estonia, kokoustilat ja elokuvateatteri.[8]
  • Kannella 3 (B-kansi) sijaitsi ylempi autokansi (alas laskettava henkilöautohylly), ja keskellä olivat portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kannella 2 (A-kansi) sijaitsi alempi autokansi, ja keskellä olivat portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kannella 1 (välikansi) sijaitsivat aluksen edullisimmat hytit,[5] konehuone, konevalvomo verstaineen, kannelle 7 johtavien keulaportaiden alapää ja portaat saunaosastolle.
  • Kannella 0 (kaksoispohjan kansi) sijaitsivat saunatilat uima-altaineen[5] sekä makeavesi-, harmaavesi- ja painolastitankit.

Käyttöhistoria

Estonian pienoismalli

Estonia on toiminut seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä:[9]

  • 1980–1990: M/S Viking Sally, Viking Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1990–1991: M/S Silja Star, Silja Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1991–1993: M/S Wasa King, Wasa Line (reitillä Vaasa–Uumaja)
  • 1993–1994: M/S Estonia, Estline (reitillä Tallinna–Tukholma)

M/S Viking Sally luovutettiin Viking Linen toiselle suomalaiselle osakasvarustamolle, Rederi AB Sallylle, kesäliikenteen alkuun 1980. Se oli valmistettu saksalaisen Jos L. Meyerin telakalla numerolla 590[10]. Valmistuttuaan alus asetettiin liikenteeseen Turku–Maarianhamina–Tukholma-reitille, jossa se palveli aina vuoteen 1990 asti.

Rederi AB Sally oli luopunut Viking Linen liikennöinnistä 1980-luvun loppupuoliskolla, jolloin aluksen hoito siirtyi Rederi AB Slitelle. Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa. Alus myytiin vuonna 1988 suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle, mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä.

Keväällä 1990 Viking Sally nimettiin uudelleen Silja Stariksi, ja se aloitti liikenteen Silja Linen alaisuudessa Turku–Maarianhamina–Tukholma-välillä. Silja Starin liikenne jatkui vuoden 1990 loppupuoliskolle asti, jonka jälkeen Silja Linen muut alusjärjestelyt korvasivat sen.

Vuoden 1991 alkupuolella alus uudelleennimettiin Wasa Kingiksi ja se asetettiin Wasa Linesin liikenteeseen Vaasa–Uumaja/Sundsvall-välille.

Vuoden 1993 alussa Wasa King myytiin pois Suomesta, käytettäväksi Estlinen liikenteeseen Tallinna–Tukholma-reitillä. Alus uudelleennimettiin Estoniaksi.

Estonian uppoaminen

Pääartikkeli: Estonian uppoaminen

Matkustaja-autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 kello 1.50[11] reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9.30, mutta virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan noin kello 1.15[12] Turun saariston eteläpuolella keulavisiiri repeytyi irti laivasta aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta, ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Estonia lähetti hätäkutsuja kello 1.24–1.27 välillä, minkä jälkeen yhteys alukseen katkesi, ja alus alkoi nopeasti kallistua ja upota. Kallistuman vuoksi vettä tulvi sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3–5, ja tämän jälkeen alusta ei olisi voitu pelastaa. Aluksen uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi.[13] Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Miehistö oli virolais-ruotsalaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Hylyn sijaintipaikka on noin 22 meripeninkulmaa (40 kilometriä) Utön saarelta eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä[14].

Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä M/S Regina Baltica.

Estonian uppoamisesta on ollut aihe ohjelmassa Katastrofin Anatomia vuonna 2015.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k M/S Viking Sally -esite Vasabatarna.se.
  2. ↑ Loppuraportti 2000, s. 27
  3. ↑ Loppuraportti 2000, s. 27
  4. ↑ Loppuraportti 2000, s. 31
  5. ↑ a b c d e Loppuraportti 2000, s. 28
  6. ↑ Loppuraportti 2000, s. 28, 75
  7. ↑ Loppuraportti 2000, s. 71
  8. ↑ Loppuraportti 2000, s. 69
  9. ↑ Loppuraportti 2000, s. 23
  10. ↑ Loppuraportti 2000, s. 27
  11. ↑ Loppuraportti 2000, s. 176
  12. ↑ Loppuraportti 2000, s. 175
  13. ↑ Soomer, H.; Ranta, H.; Penttilä, A. (2001): Identification of victims from the M/S Estonia. International Journal of Legal Medicine 114: 259–262.
  14. ↑ Loppuraportti 2000, s. 22

Kirjallisuutta

  • Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Estonia: se uppoaa joka yö. Helsinki: Polarlehdet, 1995. ISBN 952-9762-10-0.
  • Kuosma, Tapio: Tapaus Estonia. Livres 'Belles-Lettres', 2008. ISBN 978-952-99683-1-2.
  • Minkkinen, Tuula: M/s Estonian haveri ja pelastustyö: pelastustyöntekijöiden kokemukset ja psykologisen intervention merkitys. Tampere: Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 951-44-4565-1.
  • Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Helsinki: Alfamer, 2002. ISBN 952-5089-82-7.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M/S Estonia.
Viking Line
Nykyiset alukset
Entiset alukset
Tilatut alukset, joita ei koskaan toimitettu
Entiset osakasvarustamot
Muuta

Ville Viking

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=M/S_Estonia&oldid=15283862”