Ero sivun ”Neutroni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
:<math>\hbox{n}\to\hbox{p}+\hbox{e}^-+\overline{\nu}_{\mathrm{e}}</math> |
:<math>\hbox{n}\to\hbox{p}+\hbox{e}^-+\overline{\nu}_{\mathrm{e}}</math> |
||
Tämän [[beetahajoaminen|beeta-miinus-hajoamisen]] [[puoliintumisaika]] on T<sub>½</sub> = 885,7 ± 0,8 sekuntia (n. 15 minuuttia). Vastaava hajoamisreaktio voi tapahtua myös joissakin [[radioaktiivisuus|radioaktiivisissa]] [[atomi|atomeissa]] (erityisesti [[isotooppi|isotoopeissa]], jotka sisältävät protonien lukumäärään nähden reilusti neutroneja). Stabiileissa ytimissä tätä hajoamista ei tapahdu, ei myöskään [[neutronitähti|neutronitähdissä]], joissa neutronit ovat yhtä tiheässä kuin atomiytimissä. |
Tämän [[beetahajoaminen|beeta-miinus-hajoamisen]] [[puoliintumisaika]] on T<sub>½</sub> = 885,7 ± 0,8 sekuntia (n. 15 minuuttia). Vastaava hajoamisreaktio voi tapahtua myös joissakin [[radioaktiivisuus|radioaktiivisissa]] [[atomi|atomeissa]] (erityisesti [[isotooppi|isotoopeissa]], jotka sisältävät protonien lukumäärään nähden reilusti neutroneja). Stabiileissa ytimissä tätä hajoamista ei tapahdu, ei myöskään [[neutronitähti|neutronitähdissä]], joissa neutronit ovat yhtä tiheässä kuin atomiytimissä niin, että niistä muodostuu [[neutronium]]ia. |
||
=== Vuorovaikutukset === |
=== Vuorovaikutukset === |
||
Versio 19. lokakuuta 2015 kello 17.02
| Neutroni | |
|---|---|
 Neutronin kvarkkirakenne |
|
| Symboli | n, n0 |
| Luokitus | Baryoni |
| Rakenne | 2 d-kvarkkia ja 1 u-kvarkki |
| Perhe | Fermioni |
| Ryhmä | Hadroni |
| Vuorovaikutus | Gravitaatio, heikko, vahva ja sähkömagneettinen |
| Antihiukkanen | Antineutroni n |
| Löydetty teoreettisesti | Ernest Rutherford (1920) |
| Löydetty | James Chadwick (1932) |
| Massa |
1,674 927 351 × 10-27 kg ± 0,000 000 074 × 10-27 kg[1] 939,565 379 MeV/c2 ± 0,000 021 MeV/c2[1] |
| Sähkövaraus | 0 e |
| Spin | 1/2 |
Neutronit ovat sähkövarauksettomia hiukkasia, jotka yhdessä protonien kanssa muodostavat atomiytimet (lukuun ottamatta vedyn yksinkertaisinta isotooppia, protiumia, joka koostuu vain yhdestä protonista). Neutroni kuuluu baryoneihin, ja se muodostuu kolmesta alkeishiukkasesta, kahdesta alas-kvarkista sekä yhdestä ylös-kvarkista. Neutronista ja protonista käytetään myös yhteisnimitystä nukleoni. Neutronia ei saa sekoittaa neutriinoon.
Neutronin ominaisuudet
- Massa eri yksiköissä:
- 1,0086649156 ± 0,0000000006 u
- 939,56536 ± 0,00008 MeV/c²
- noin 1,6749 × 10-27 kg
- Spin: ½
- Kvarkkikoostumus: udd
- Keskimääräinen elinikä: 885,7 ± 0,8 s
- Magneettinen momentti: −1,9130427 ± 0,0000005 μN
- Sähkövaraus: neutraali (0 C)
- Säde: noin 1,3 × 10-15 m
Neutronin stabiilisuus
Ytimen ulkopuolella neutroni on epästabiili ja hajoaa spontaanisti protoniksi, elektroniksi sekä antineutriinoksi (beeta-miinus-hajoaminen):
Tämän beeta-miinus-hajoamisen puoliintumisaika on T½ = 885,7 ± 0,8 sekuntia (n. 15 minuuttia). Vastaava hajoamisreaktio voi tapahtua myös joissakin radioaktiivisissa atomeissa (erityisesti isotoopeissa, jotka sisältävät protonien lukumäärään nähden reilusti neutroneja). Stabiileissa ytimissä tätä hajoamista ei tapahdu, ei myöskään neutronitähdissä, joissa neutronit ovat yhtä tiheässä kuin atomiytimissä niin, että niistä muodostuu neutroniumia.
Vuorovaikutukset
Neutroni vuorovaikuttaa kaikkien neljän perusvuorovaikutuksen kautta.
- Sähköisesti varautumattomalla neutronilla on magneettinen momentti ja sen rakennusosaset, kvarkit, ovat sähköisesti varautuneita. Sähkömagneettinen vuorovaikutus on merkittävä lähinnä sirontakokeissa ja silloin, kun neutroni on magneettikentässä.
- Gravitaatio vaikuttaa neutroniin, kuten kaikkiin massallisiin hiukkasiin, mutta hiukkastasolla sen voimakkuus on yleensä häviävän pieni.
- Heikko vuorovaikutus aiheuttaa neutronin beetahajoamisen.
- Vahva vuorovaikutus on yleensä suurin neutroniin vaikuttava voima. Se sitoo kvarkit yhteen neutroniksi ja toisaalta myös neutronit ytimeen.
Neutronien sovellukset
Neutroneilla on merkittävä osa sekä rauhanomaisen ydinvoiman kuin ydinaseenkin toiminnassa. Molemmissa ketjureaktio saadaan aikaan neutronien avulla, siten että fissioreaktioissa syntyvät neutronit aiheuttavat uusia reaktioita osuessaan polttoaineytimiin. Reaktion nopeutta voidaan siis säädellä säätämällä neutronivuon voimakkuutta reaktoriin sijoitettavan, neutroneja absorboivan aineen avulla (esimerkiksi säätösauvat).
Neutroneja voidaan käyttää myös aineen rakenteen tutkimiseen samaan tapaan kuin röntgensäteitä, sillä varauksettomina hiukkasina ne tunkeutuvat varsin syvälle aineeseen. Ominaisuutta on myös hyödynnetty lääketieteessä esimerkiksi BNCT-hoidoissa. Vapaita neutroneja syntyy kuitenkin vain ydinreaktioissa, joten neutronilähteiden saatavuus rajoittaa neutronien käyttöä näihin tarkoituksiin.
Historiaa: Neutronin löytäminen
Vuonna 1930 tutkijat Walther Bothe ja H. Becker havaitsivat, että energisten alfahiukkasten osuessa tiettyihin alkuaineisiin, etenkin berylliumiin, poloniumiin ja litiumiin, syntyi erittäin läpitunkevaa säteilyä, jota luultiin aluksi gammasäteilyksi. Kaksi vuotta myöhemmin Irène Joliot-Curie ja Frédéric Joliot huomasivat, että tämä säteily, osuessaan vetyä sisältäviin yhdisteisiin, tuotti korkeaenergiaisia protoneja. Jos kyseessä olisi ollut gammasäteily, olisi sen energian täytynyt olla huomattavasti korkeampi kuin koskaan aiemmin oli havaittu ja suurempi kuin säteilyn synnyttävistä reaktioista saatava energia. Myöhemmin samana vuonna James Chadwick näytti, että energian säilymisongelma ratkeaa, jos kyseessä onkin protonin kanssa yhtä suuren massan omaava, sähköiseltä varaukseltaan neutraali hiukkanen, jolle myöhemmin annettiin nimeksi "neutroni".[2]
Lähteet
- W.-M. Yao et al (Particle Data Group): Review of Particle Physics. Journal of Physics G, 2006, nro 33, s. 70-83.
Viitteet
- ↑ a b P. Mohr, B. Taylor ja D. Newell: Values of the Fundamental Constants 2011. National Institute of Standards and Technology. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Alonso, Marcelo & Finn, Edward J.: Fundamental University Physics III, Quantum and Statistical Physics. Addison-Wesley, 1861.
Alkeishiukkaset | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Fermionit | |||||
| Bosonit |
| ||||
| Hypoteettiset |
| ||||
| Yhdistelmähiukkaset | |||||
| Hadronit |
| ||||
| Muut |
Atomi · Atomiydin · Dikvarkki · Eksoottinen atomi (Positronium · Myonium · Tauonium) · Molekyyli · Pentakvarkki · Tetrakvarkki | ||||
| Hiukkaslöytöjen aikajana | |||||