Ero sivun ”Svetlana Aleksijevitš” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
Kirjallisen tuotantonsa hän aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuolloin nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia Neuvostoliitossa. [[Perestroika|Perestroikan]] myötä ensiteos sai erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta - paljolti kirjallisuuslehtien kautta.<ref name="Kto-est-Kto"/> |
Kirjallisen tuotantonsa hän aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuolloin nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia Neuvostoliitossa. [[Perestroika|Perestroikan]] myötä ensiteos sai erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta - paljolti kirjallisuuslehtien kautta.<ref name="Kto-est-Kto"/> |
||
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Sinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti negatiivisen palauteaallon kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin ulkomaisen, demokratiaa vaatineen lukijakunnan ja älymystön puututtua laajasti asiaan.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin pienkustantamon painoksina,<ref name="tut.by-8.10.2015"/> jonka seurauksena monet valkovenäläiset lukijat eivät teoksia tunne. |
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Sinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti negatiivisen palauteaallon kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin ulkomaisen, demokratiaa vaatineen lukijakunnan ja älymystön puututtua laajasti asiaan.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin pienkustantamon painoksina,<ref name="tut.by-8.10.2015"/> jonka seurauksena monet valkovenäläiset lukijat eivät teoksia tunne. |
||
Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka|Lukašenkan]] sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.<ref name="Kto-est-Kto"/> Valtiollisen painostuksen seurauksena hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsas kymmenen vuotta [[Italia]]ssa, [[Pariisi]]ssa (Ranskassa), [[München]]issä (Saksassa) ja [[Ruotsi]]ssa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Vuonna 2013 kirjailija palasi Valko-Venäjälle. <ref name="guardian-8.10.2015"/><ref name="Kto-est-Kto"/> |
Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka|Lukašenkan]] sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.<ref name="Kto-est-Kto"/> Valtiollisen painostuksen seurauksena hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsas kymmenen vuotta [[Italia]]ssa, [[Pariisi]]ssa (Ranskassa), [[München]]issä (Saksassa) ja [[Ruotsi]]ssa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Vuonna 2013 kirjailija palasi Valko-Venäjälle. <ref name="guardian-8.10.2015"/><ref name="Kto-est-Kto"/> |
||
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> |
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset päätuotannon venäjäksi. Tuotantoa on käännetty lukuisille kielille, kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Ruotsissa pakomatkallaan asuneesta kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä ''Fria ord på flykt''-teos (2012). |
||
__NOTOC__ |
__NOTOC__ |
||
==Teokset== |
==Teokset== |
||
Versio 9. lokakuuta 2015 kello 05.42
| Svetlana Aleksijevitš | |
|---|---|
 Svetlana Aleksijevitš (vuonna 2013). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1948 Stanyslaviv (nyk. Ivano-Frankivsk), Ukrainan SNT |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä [1] |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | dokumenttiromaani |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
Useita palkintoja Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Muualta mm. Kurt Tucholsky-palkinto (Ruotsin PEN, 1996), Ryszard Kapuściński -palkinto kirjallisesta reportaasista (Puola, 2011 ja 2015), Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinto (2013), Prix Médicis essai) (Ranska, 2013), Nobelin kirjallisuuspalkinto (2015) |
|
| Muuta tietoa | |
|
Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen 1983. |
|
| Aiheesta muualla | |
| alexievich.info | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš (valkoven. Святлана Аляксандраўна Алексіевіч, Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš, ven. Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич, Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš; s. 31. toukokuuta 1948 Stanyslaviv (nyk. Ivano-Frankivsk), Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen toimittaja ja kirjailija.[2] Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2015, Ruotsin akatemian perustelun mukaan "hänen moniäänisistä teoksistaan, kärsimyksen ja rohkeuden monumentista ajassamme".[3]
Svetlana Aleksijevitš syntyi nykyään Ivano-Frankivskina tunnetussa kaupungissa Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa 31.toukokuuta 1948. Hänen isänsä oli valkovenäläinen sotilas ja äitinsä ukrainalainen.[2][4] Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulunsa loppuun Homelin alueen Petrykaun piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli opettajana opettaen historiaa ja saksan kieltä Mazyrin piirissä. Samalla, vuodesta 1966 lähtien hän työskenteli piirikunnallisen, Narouljassa julkaistun Prypjatskaja prauda -lehden toimituksessa. Vuonna 1972 Svetlana Aleksijevitš valmistui Valko-Venäjän valtionyliopiston journalismin laitokselta. Hän siirtyi Brestissä julkaistavan Majak kommunism -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien kansallisessa Neman-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.[2]
Kirjallisen tuotantonsa hän aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuolloin nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia Neuvostoliitossa. Perestroikan myötä ensiteos sai erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta - paljolti kirjallisuuslehtien kautta.[2]
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos Sinkovyje maltšiki (Sinkkipojat), joka kertoi Afganistanin sodan rikoksista ja uhreista, aiheutti negatiivisen palauteaallon kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin ulkomaisen, demokratiaa vaatineen lukijakunnan ja älymystön puututtua laajasti asiaan.[2] Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin pienkustantamon painoksina,[5] jonka seurauksena monet valkovenäläiset lukijat eivät teoksia tunne.
Aleksijevitš tunnetaan presidentti Lukašenkan sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.[2] Valtiollisen painostuksen seurauksena hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsas kymmenen vuotta Italiassa, Pariisissa (Ranskassa), Münchenissä (Saksassa) ja Ruotsissa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Vuonna 2013 kirjailija palasi Valko-Venäjälle. [4][2]
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.[6] Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset päätuotannon venäjäksi. Tuotantoa on käännetty lukuisille kielille, kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Ruotsissa pakomatkallaan asuneesta kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä Fria ord på flykt-teos (2012).
Teokset
Alkuperäiskielellä
Teossarjassa Utopian äänet (ven. Golosa utopii), joka edustaa kirjailijan päätuotantoa, on julkaistu ainakin seuraavat teokset:[6]
- U voinu – ne ženskoje litso (1985)
- Poslednije svideteli (1985, 'Viimeiset todistajat')
- Sinkovyje maltšiki (1991, 'Sinkkipojat')
- Zatšarovannyje smertu (1993, 'Kuolemasta lumoutuneet')
- Tšernobylskaja molitva: Hronkia buduštšego (1997; Valko-Venäjällä yksityisen Hronka-kirjallisuusrahaston julkaisemana)[5]
Pitkän tauon jälkeen yksityinen Lohvinau-kustantamo julkaisi teoksen Valko-Venäjällä:[5][7]
- Vremja second-hand. Konets krasnogo tšeloveka (2013)
Suomennetut teokset
- Sodalla ei ole naisen kasvoja (U voinu – ne ženskoje litso). Suomentanut Robert Kolomainen. SN-kirjat 1988. ISBN 951-615-655-X
- Tšernobylista nousee rukous (Tšernobylskaja molitva: Hronkia buduštšego). Suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Tammi 2000. ISBN 951-31-1691-3
Lähteet
- ↑ Энцыклапедыя гісторыі Беларусі ў 6 тамах. Том 6 Кніга І, s. 139. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f g Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus). who.bdg.by. Viitattu 9.10.2015. (venäjäksi)
- ↑ The Nobel Prize in Literature 2015 Nobelprize.org. Viitattu 8.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Everything you need to know about Svetlana Alexievich, winner of the Nobel prize in literature 8.10.2015. theguardian.com. Viitattu 9.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Gosizdatelstva Belarusi ne vypuskali knigi Aleksijevitš bolše 20 let 8.10.2015. tut.by. Viitattu 9.10.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Liski, L.: ”Kolme kertomusta valkovenäläisestä nykykirjallisuudesta”, Tuntematon Valko-Venäjä, s. 316–346. Toimittanut A. Luukkanen. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
- ↑ Светлана Алексиевич: Время second-hand. Конец красного человека «Дружба Народов» 2013, №8: Журнальный зал в "Русский журнал", viitattu 9.10.2015, (venäjäksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svetlana Aleksijevitš Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
