Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Burkina Faso” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 96: Rivi 96:
30. lokakuuta 2014 Burkina Fason armeijan komentaja Honore Traore syrjäytti Compaorén, joka oli aiemmin julistanut poikkeustilan maassa syttyneiden väkivaltaisten mellakoiden vaadittua hänen eroaan presidentin virasta.<ref name="france24burkina">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.france24.com/en/20141030-burkina-faso-president-compaore-declares-state-emergency/ | Nimeke =Burkina Faso’s army chief announces creation of interim government | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = France24 International News Africa | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =France24 International | Viitattu = 31.10.2014 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/armeija_otti_vallan_kaaokseen_vajonneessa_burkina_fasossa/7588177 | Nimeke =Armeija otti vallan kaaokseen vajonneessa Burkina Fasossa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle Uutiset Ulkomaat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 31.10.2014 | Kieli = }}</ref> 1. marraskuuta 2014 Burkina Fason sotilasjuntta valitsi johtoon everstiluutantti [[Isaac Zida]]n <ref name="YLEUUTISET">{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/burkina_fason_armeija_antoi_tukensa_isaac_zidalle/7592434| Nimeke =Burkina Fason armeija antoi tukensa Isaac Zidalle | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle Uutiset Ulkomaat| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 1.11.2014 | Kieli = }}</ref> 17. marraskuuta 2014 väliaikaiseksi siviilipresidentiksi valittiin entinen ulkoministeri [[Michel Kafando]].<ref name="YLEUUTISETUlkomaat"/>
30. lokakuuta 2014 Burkina Fason armeijan komentaja Honore Traore syrjäytti Compaorén, joka oli aiemmin julistanut poikkeustilan maassa syttyneiden väkivaltaisten mellakoiden vaadittua hänen eroaan presidentin virasta.<ref name="france24burkina">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.france24.com/en/20141030-burkina-faso-president-compaore-declares-state-emergency/ | Nimeke =Burkina Faso’s army chief announces creation of interim government | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = France24 International News Africa | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =France24 International | Viitattu = 31.10.2014 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/armeija_otti_vallan_kaaokseen_vajonneessa_burkina_fasossa/7588177 | Nimeke =Armeija otti vallan kaaokseen vajonneessa Burkina Fasossa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle Uutiset Ulkomaat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 31.10.2014 | Kieli = }}</ref> 1. marraskuuta 2014 Burkina Fason sotilasjuntta valitsi johtoon everstiluutantti [[Isaac Zida]]n <ref name="YLEUUTISET">{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/burkina_fason_armeija_antoi_tukensa_isaac_zidalle/7592434| Nimeke =Burkina Fason armeija antoi tukensa Isaac Zidalle | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle Uutiset Ulkomaat| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 1.11.2014 | Kieli = }}</ref> 17. marraskuuta 2014 väliaikaiseksi siviilipresidentiksi valittiin entinen ulkoministeri [[Michel Kafando]].<ref name="YLEUUTISETUlkomaat"/>


Uusien presidentinvaalien ajankohdaksi on ilmoitettu marraskuu vuonna 2015. Syyskuussa 2015 tapahtui uusi vallankaappaus ja on epävarmaa, saadaanko vaaleja järjestettyä.
Uusien presidentinvaalien ajankohdaksi on ilmoitettu marraskuu vuonna 2015. Syyskuussa 2015 tapahtui uusi vallankaappaus ja oli epävarmaa, pidettäisiinkö vaaleja.
Kaappaus kuivui kuitenkin kokoon ja Michel Kafando jatkaa presidenttinä.
== Hallinnollinen jako ==
== Hallinnollinen jako ==
Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.<ref name="BGN"/>
Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.<ref name="BGN"/>

Versio 6. lokakuuta 2015 kello 19.41

Burkina Faso
Burkina Fason lippu. Burkina Fason vaakuna.
lippu vaakuna

Burkina Fason sijainti kartalla.

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti (väliaikainen) Michel Kafando
Pääkaupunki Ouagadougou (1 005 231 as.)
12.3572°N, 1.5352°W
Muita kaupunkeja Bobo Dioulasso (386 678 as.),
Koudougou (87 841 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 274 200[1] (sijalla {{{alan-sijaluku}}})
– josta sisävesiä 400 km²[1]
Väkiluku (2014) 18 365 123[1] (sijalla 60)
– väestötiheys 46
– väestönkasvu 3,05[1] (2014)
Viralliset kielet ranska
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2013)
– yhteensä 26 510 miljoonaa USD[1]  (sijalla 123)
– per asukas 1 500 USD[1]
HDI (2019) 0,452[2] (sijalla 182)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 33,6[1]
– teollisuus 23,6[1]
– palvelut 42,8[1]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Ranskasta
5. elokuuta 1960
Lyhenne BF
– ajoneuvot: BF
– lentokoneet: XT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +226
Tunnuslause Unité, Progrès, Justice (Yhtenäisyys, edistys, oikeus)
Kansallislaulu ”Une Seule Nuit”

Burkina Faso (entinen Ylä-Volta) on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Norsunluurannikko, Mali, Niger, Benin, Togo ja Ghana. Maan nimi tarkoittaa paikallisilla morén ja dioulan kielillä ”vapaiden ihmisten maata”.[3] Nykyisen nimensä Burkina Faso sai 4. elokuuta 1984, aiemmin sitä kutsuttiin nimellä Ylä-Volta. Nykyisin maasta on käytössä myös nimi Burkina.

Burkina Fason kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä burkinalainen.[4]

Maailman köyhimpiin kuuluvan maan 18 miljoonasta asukkaasta 80 % elää omavaraisviljelyllä. HIV-epidemia on edelleen laajalle levinnyt, vaikka hoito-ohjelmat ovat alkaneet toimia.

Maan pinta-ala on 274 200 km2. Volta sivujokineen halkoo melko tasaista maata. Pohjoisosa on savannia, Sahel ulottuu pohjoisimpaan osaan. Eteläosissa kasvaa metsää.

Maantiede

Burkina Fason kartta
Pääartikkeli: Burkina Fason maantiede

Burkina Faso on tasainen sisämaavaltio, jonka suurin osa on 200-400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lännessä on hiukan vuoristoisempaa, maan korkein kohta on Mont Tema, 749 metriä.[3] Suurin osa maasta kuuluu Volta-joen ja sen kolmen haaran valuma-alueeseen: Mouhoun (Musta Volta) 1 160 km, Nakambe (Valkoinen Volta), Nazinon (Punainen Volta).[3]

Burkina Fason pohjoisosa kuuluu kuivaan Sahelin vyöhykkeeseen, ja siellä sataa 150-600 mm vuodessa. Kasvillisuus kuolee kuivalla kaudella lähes kokonaan, ja luontaisesti syttyneet ja ihmisen sytyttämät ruohikkopalot viimeistelevät tuhon. Sadekaudella maisema muuttuu dramaattisesti, kun savanniruohot rehahtavat kymmeniä senttejä pitkiksi muutamassa kuukaudessa. Eteläosissa sataa tyypillisesti 900-1300 mm vuodessa; sateet vaihtelevat vuodesta toiseen suuresti. Kasvillisuus on metsää ja tiheää pensaikkoa.[3]

Sää on lämmintä koko vuoden, ja touko-lokakuussa kosteus tekee hiostavuudesta epämukavinta. Marraskuusta maaliskuuhun harmattan tuo kuivempaa ilmaa, mutta myös pölymyrskyjä esiintyy harmattanin vallitessa.[5]

Historia

Suuri moskeija Bobo Dioulassossa.

Burkina Fason varhaista historiaa tunnetaan vain paloittain. Luoteisosassa on jäänteitä pysyvästä asutuksesta noin vuodelta 1000 eaa. Maan eteläosassa lobien alueella on vaikuttavia raunioita, joiden rakennusajasta ei ole tietoa.[3]

Burkina Fasoa hallitsivat 1500-luvun alusta suurimmaksi osaksi mooset, joiden valtakunnan pääkaupunkina oli Ouagadougou. Mooset olivat tärkeä poliittinen voima ja puolustivat aluettaan ja perinteistä animistista uskoaan islamilaisilta fulaneilta. Ranskalaiset joukot kuitenkin kukistivat mossit vuonna 1895 ja tekivät alueesta Ranskan siirtomaan.[3]

Burkina Fasoa hallittiin välillä osana Norsunluurannikkoa, mutta vuonna 1947 se erotettiin Ylä-Voltan siirtomaaksi. Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta 11. joulukuuta 1958 ja se itsenäistyi 5. elokuuta 1960.[3] Itsenäistymisen jälkeen presidentti Maurice Yaméogo ja hänen johtamansa "Voltalaisten demokraattinen liitto" (UDV) perustivat maahan yksipuoluejärjestelmän. Laajojen levottomuuksien jälkeen armeija kuitenkin kaatoi Yaméogon hallinnon 1966. Everstiluutnantti Sangoulé Lamizana nousi maan johtoon, ensin sotilashallinnon johtohahmona ja vuodesta 1970 presidenttinä. Lamizanan presidenttiyttä jatkettiin avoimissa vaaleissa 1978, mutta 25. marraskuuta 1980 eversti Saye Zerbon johtama sotilaskaappaus syrjäytti Lamizanan. Uudet vallankaappaukset toivat valtaan ensin Jean-Baptiste Ouédraogon 7. marraskuuta 1982 ja sitten kapteeni Thomas Sankaran 4. elokuuta 1983.[6] Jännitteet rajanaapuri Malin kanssa purkautuivat joulupäivänä 1985 alkaneeseen viiden päivän rajasotaan ("Joulusota"), joka vaati noin 100 kuolonuhria.[7]

Vasemmistolainen Sankara murhattiin 15. lokakuuta 1987 Blaise Compaorén järjestämässä uudessa sotilaskaappauksessa. Burkina Faso siirtyi 1990-luvun alussa monipuoluejärjestelmään ja vapaisiin vaaleihin, mutta Compaoré ja hänen johtamansa "Demokratian ja edistyksen kongressi" (CDP) ovat säilyttäneet asemansa maan johdossa.[6]

Vuoden 2011 helmi- maaliskuussa oli Burkina Fasossa poliittisia levottomuuksia. 22. helmikuuta pääkaupungissa oli levotonta opiskelijan kuoltua poliisin käsiin.[6] Maaliskuun 15. sotilaat osoittivat mieltään pääkaupungissa maksamattomien asumistukien johdosta. Myös Bobo-Diulassossa ja Koudougoussa oli mielenosoituksia. Bobo-Diulassossa viljelijät osoittivat mieltään maataloustuotteiden alhaisia myyntihintoja vastaan ja jälkimmäisessä kaupungissa kauppiaat protestoivat liikepaikkojen sulkemista vastaan. Mielenosoittajien silmätikkuna oli myös presidentin hankkima suuri henkilökohtainen varallisuus, kuten uusi lentokone.

Vuosina 2013 ja 2014 presidentti Compaoré pyrki uudistamaan maan hallintoa. Vastustajat arvelivat hänen valmistelevan oman valtakautensa jatkoa ja protestoivat näyttävästi.[6]

28. lokakuuta vuonna 2014 Ouagadougoussa puhkesi mielenosoituksia. Mielenosoittajat vastustivat presidentti Compaorén aikeita jatkaa virassaan. He sytyttivät parlamenttirakennuksen ja maan television päämajan tuleen. Kansanedustajat kieltäytyivät vahvistamasta presidentin lakiehdotusta. 31. lokakuuta 2014 Compaoré jätti virkansa, jota oli hoitanut 27 vuotta, ja lähti maanpakoon Norsunluurannikolle.

Vallankumouksen jälkeen valtaan nousi aluksi upseeri, Isaac Zida. Poliittisen pelin jälkeen väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin diplomaatti Michel Kafando, jonka olisi pitänyt johtaa maata marraskuussa 2015 pidettäviin vaalehin asti. Isaac Zida jatkoi pääministerinä. Sisäpoliittiset jännitteet kasvoivat vuoden 2015 aikana. Sotilaat kaapasivat vallan 16. syyskuuta 2015 ja uudeksi väliaikaiseksi presidentiksi nousi upseeri Gilbert Diendéré. Yhdistyneet kansakunnat,Afrikan Unioni ja ECOWAS ovat tuominneet uusimman kaappauksen.

Vakituinen armeija ei hyväksynyt Diendérén johtaman presidentin turvakaartin tekemää kaappausta. Armeijan uhkavaatimusten ja ECOWASin johdolla käytyjen neuvottelujen jälkeen Kafando pääsi palaamaan presidentiksi 23. syyskuuta 2015.

Politiikka

Burkina Faso on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan perustuslain mukaan joka viides vuosi. Ennen valtakausi oli seitsemän vuotta, mutta vuonna 2000 tehdyn perustuslakiuudistuksen myötä sitä lyhennettiin kahdella vuodella. Vuoden 2010 presidentinvaaleissa vuodesta 1987 vallassa ollut presidentti Blaise Compaoré valittiin jälleen jatkokaudelle 80,2 prosentilla äänistä.[1]

Maan parlamentti koostuu kahdesta kamarista. Kansalliskokouksen 111 edustajaa valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden kaudeksi, neuvoa-antavan edustuskamarin 178 edustajaa ovat nimitettyjä. Toukokuussa 2002 pidetyissä parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 64,1 %. Suurimmat puolueet olivat CDP (hallitseva) 49,5 %, 57 paikkaa, ADF-RDA (liberaali) 12,7 %, 17 paikkaa ja PDP (sosiaalidemokraattinen) 7,5 %, 10 paikkaa. Lisäksi kymmenen pienpuoluetta sai kukin joitakin paikkoja parlamentissa. Toukokuun 2007 parlamenttivaalit päättyivät hallitsevan puolueen voittoon.[6]

Burkina Fasosta on raportoitu hallituksen organisoimasta väkivallasta tiedotusvälineiden edustajia ja oppositiopoliitikkoja kohtaan, joten maata ei voi pitää täysin vapaana.

30. lokakuuta 2014 Burkina Fason armeijan komentaja Honore Traore syrjäytti Compaorén, joka oli aiemmin julistanut poikkeustilan maassa syttyneiden väkivaltaisten mellakoiden vaadittua hänen eroaan presidentin virasta.[8][9] 1. marraskuuta 2014 Burkina Fason sotilasjuntta valitsi johtoon everstiluutantti Isaac Zidan [10] 17. marraskuuta 2014 väliaikaiseksi siviilipresidentiksi valittiin entinen ulkoministeri Michel Kafando.[11]

Uusien presidentinvaalien ajankohdaksi on ilmoitettu marraskuu vuonna 2015. Syyskuussa 2015 tapahtui uusi vallankaappaus ja oli epävarmaa, pidettäisiinkö vaaleja. Kaappaus kuivui kuitenkin kokoon ja Michel Kafando jatkaa presidenttinä.

Hallinnollinen jako

Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.[12]

Burkina Faso
Burkina Fason alueet
Burkina Faso
Burkina Fason provinssit

Talous

Burkinalainen kauppias.

Burkina Faso on yksi maailman köyhimmistä maista. Noin 80% asukkaista tulee toimeen omavaraisviljelyllä. Kuivuus, hedelmätön maaperä, infrastruktuurin puutteet ja heikko lukutaitoisuus sekä talouden riippuvaisuus ulkoisten tekijöiden heilahteluista ovat pitkäaikaisia ongelmia.[12]

Monet burkinalaiset käyvät naapurimaissa töissä ja lähettävät rahaa kotiin. Naapurimaiden talousongelmat vaikuttavat siksi suoraan monen burkinalaisen perheen toimeentuloon.[12]

Burkina Fasossa on vain vähän luonnonrikkauksia ja heikosti teollisuutta. Yksi tärkeimmistä vientituotteista on puuvilla, jota muiden lähiseudun maiden kanssa viedään yhteistyössä länsimaihin.

Väestöstä 27,2 % eli köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä vuosina 1990–2005. Aikuisista vain 23 % osasi lukea vuonna 2005. Bruttokansantulo asukasta kohti oli 400 dollaria.[13]

Väestö

Heinäkuussa 2014 Burkina Fasossa arvioitiin elävän 18 365 123 henkeä.[1] Vuoden 2006 arvion mukaan väestöstä muslimeja on 60,5 %, katolisia 19 %, animisteja 15,3 %, protestantteja 4,2 %, muita 0,6 % ja uskonnottomia 0,4 %.[1] Kristinusko on keskittynyt paljolti kaupunkeihin.

Noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit asuvat maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. He muodostavat yhteensä noin puolet väestöstä. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet.[14]

Burkina Fason väestöpyramidi.

Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.[14]

Vuonna 2012 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin prosentti aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 110 000 henkeä.[15] Antiretroviraalilääkitystä sai noin 36 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2007 lääkettä sai 17 000 henkeä.[16] Vuoden 2013 raportissa arvellaan, että maa ei varmaankaan saavuta 80% lääkityspeiton tavoitetta vuoteen 2015 mennessä.[17]

Aivokalvontulehdus on surmannut satoja ihmisiä mm. vuosina 1996, 2001 ja 2006.[6]

Kulttuuri

Musiikki ja kirjallisuus

Burkina Fason jokaisella etnisellä ryhmällä on omat musiikkiperinteensä. Maan kansallislaulu on Thomas Sankaran Une Seule Nuit.

Ouagadougoussa sijaitsee kansallinen musiikkimuseo, jossa säilytetään muun muassa useita uniikkeja burkinafasolaiselle musiikkikulttuurille ominaisia soittimia.[18]

Niin suuri osa väestöstä on pitkään ollut lukutaidottomia, että suullinen perinne on ollut keskeisessä osassa tarinoiden siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Monilla etnisillä ryhmillä on ollut erityisiä tarinankertojia, toisissa ryhmissä perustarinat opetetaan nuorille aikuistumisen yhteydessä. Varsinaista kirjallista perinnettä edustavat Augustin Sondé Coulibally, Jean Baptiste Somé ja Monique Ilboudo.[3]

Elokuva

Burkina Fason pääkaupunki, Ouagadougou, on ollut merkittävä afrikkalaisen elokuvateollisuuden kannalta. Siellä myös järjestetään vuosittain afrikkalaiset elokuvafestivaalit.[19] Tunnetuimpiin burkinafasolaisiin elokuvaohjaajiin kuuluu muiden muassa Idrissa Ouédraogo.[20]

Urheilu

Burkina Fason ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa maassa arviolta 600 000 ihmistä[21]. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt maailmanmestaruuskilpailuihin kertaakaan, mutta oli vuoden 1998 Afrikan-mestaruuskilpailuissa neljäs.[22] Burkina Faso on osallistunut olympialaisiin yhteensä seitsemän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta ei ole voittanut yhtäkään mitalia.[23]

Jalkapallon lisäksi myös yleisurheilu on saanut suosiota Burkina Fasossa.[22] Maan edustajat eivät ole saaneet suurta menestystä MM- tai olympiakisoissa, mutta se on saanut muutamia mitaleita Afrikan-mestaruuskilpailuista.[24] Kansainvälisellä tasolla menestynyt, nykyisin Belgiaa edustava pikajuoksija Élodie Ouédraogo on syntyperältään burkinalainen.

Juhlapäivät

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
3. tammikuuta Vuoden 1966 vallankaappauksen vuosipäivä
8. maaliskuuta Naistenpäivä
vaihtelee, keväällä Pääsiäismaanantai
1. toukokuuta Vappu
toukokuussa Helatorstai
4. elokuuta Vallankumouksen päivä
5. elokuuta Itsenäisyyspäivä
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseenastuminen
15. lokakuuta Vuoden 1987 vallankaappauksen vuosipäivä
1. marraskuuta Pyhäinpäivä
11. joulukuuta Tasavallan julistuksen päivä Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta Ranskan yhteisössä
25. joulukuuta Joulu
Vaihtelee Eid ul-Fitr Aid el Sagheer Ramadanin loppu
Vaihtelee Eid ul-Adha Aid el Kebir Uhrauksen juhla

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Burkina Faso The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h Burkina Faso Countries and Their Cultures
  4. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  5. ↑ Burkina Faso Country Guide 1.8.2012. BBC Weather. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f BBC Timeline
  7. ↑ Thomas Sankara Former Leader of Burkina Faso Thomas Sankara Net
  8. ↑ Burkina Faso’s army chief announces creation of interim government France24 International News Africa. France24 International. Viitattu 31.10.2014.
  9. ↑ Armeija otti vallan kaaokseen vajonneessa Burkina Fasossa Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 31.10.2014.
  10. ↑ Burkina Fason armeija antoi tukensa Isaac Zidalle Yle Uutiset Ulkomaat. Yleisradio. Viitattu 1.11.2014.
  11. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä YLEUUTISETUlkomaat ei löytynyt
  12. ↑ a b c Background note of Burkina Faso (arkistoitu) 2012. US Department of State. Viitattu 5.4.2014.
  13. ↑ Global Finland
  14. ↑ a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 374. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  15. ↑ Burkina Faso HIV and AIDS estimates (2012) UNAIDS. Viitattu 6.4.2014.
  16. ↑ Rapport GARP 2012 du Burkina Faso (s.11) UNAIDS. Viitattu 6.4.2014. (ranskaksi)
  17. ↑ Global update on HIV treatment 2013: results, impact and opportunities (s. 38) 2013. WHO report in partnership with UNICEF and UNAIDS. Viitattu 6.4.2014.
  18. ↑ Le musée de la musique le Musée de la Musique de Ougadougou (ranskaksi)
  19. ↑ Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou Fespaco (ranskaksi)
  20. ↑ Idrissa Ouédraogo African Film Library
  21. ↑ FIFA.com - Burkina Faso: country information FIFA. Viitattu 23. elokuuta 2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b Burkina Faso Sports web.archive.org. Viitattu 23. elokuuta 2010. (englanniksi)
  23. ↑ Burkina Faso - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 23. elokuuta 2010. (englanniksi)
  24. ↑ African Championships gbrathletics.com. Viitattu 23. elokuuta 2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Matkaopas aiheesta Burkina Faso Wikivoyagessa (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Burkina_Faso&oldid=15257829”