Ero sivun ”Venäläinen symbolismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti poisti 6 Wikidatan sivulle d:q1879488 siirrettyä kielilinkkiä |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Image:Mikhail_Nesterov_001.jpg|thumb|250px|[[Mihail Nesterov]], ''Nuoren Varfolomein näky'', 1890.]] |
[[Image:Mikhail_Nesterov_001.jpg|thumb|250px|[[Mihail Nesterov]], ''Nuoren Varfolomein näky'', 1890.]] |
||
[[Image:Borisov |
[[Image:Borisov-Musatov, self-portrait with sister (1898, Russian museum).jpg|thumb|250px|right|[[Victor Borisov-Musatov]], ''Omakuva sisaren kanssa'', 1898]] |
||
{{Malline:Symboli ja symbolismit}} |
{{Malline:Symboli ja symbolismit}} |
||
{{Malline:Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde}} |
{{Malline:Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde}} |
||
Versio 2. lokakuuta 2015 kello 17.07
.jpg)
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Venäjän symbolismi oli symbolismiin kuuluva taidesuuntaus, joka vaikutti voimakkaimmillaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Se edustaa venäläistä haaraa yleiseurooppalaisesta symbolismin suuntauksesta. Venäjän symbolismi ajoittuu pääosin Venäjän kulttuurin Hopeakaudeksi kutsutulle ajanjaksolle (1890–1917). Tällöin etsittiin vimmaisesti uusia ilmaisukeinoja lähes kaikilla taiteenaloilla, ja modernismiin liittyvä avantgardismi oli jo orastamassa. Symbolismin ja avantgardismin ohella vuosisadan alku liitetään niin Venäjän kuin muun Euroopan taiteissa usein myös dekadenssiin. Venäjän symbolismi keskittyy vahvasti kaunokirjallisuuteen, mutta myös muissa taidemuodoissa oli tärkeitä symbolismin ilmentymiä.
Symbolismi kirjallisuudessa
Symbolismin lähtökohtia olivat mystiikkaa ja romantiikkaa edustaneet taiteilijat ja filosofit, muun muassa Dostojevski, Wagnerin oopperat sekä Schopenhauerin ja Nietzschen filosofia. Myös Ibsenin näytelmät vaikuttivat Venäjän symbolismin kehitykseen.
Venäjän symbolisteille Itä–Länsi-kysymys oli Venäjän ja koko ihmiskunnan kohtalonkysymys. Symbolismin keskeisen auktoriteetin filosofi ja runoilija Vladimir Solovjovin sanoin kysyttiin:
Kenen itä tahdot olla Kristuksen vai Kserkseksen? [1]
Suuntauksen katsotaan alkaneen Nikolai Minskin artikkelista Ikivanha väittely (1884), sekä Dmitri Merežkovskin vuonna 1892 julkaisemasta kirjasta, joka käsitteli venäläisen nykykirjallisuuden alennustilan ja uusien suuntausten taustatekijöitä (engl. On the Causes of the Decline and on the New Trends in Contemporary Russian Literature). Kumpikin kirjoittaja oli individualismin yltiöpäinen kannattaja ja luovan taiteen ylistäjä.
Ennen 1900-luvun vaihdetta symbolismin keskeisiä edustajia olivat runoilijat ja prosaistit Valeri Brjusov, Konstantin Balmont ja Fjodor Sologub, joista jälkimmäinen kutsui itseään Kuoleman runonlaulajaksi. Vuosisadan vaihteen jälkeen suuntauksen toisessa vaiheessa merkittävimpiä edustajia olivat runoilijat Aleksandr Blok ja Andrei Belyi. Proosaa pääosin kirjoittavista kirjailijoista huomattava symbolisti oli Aleksei Remizov. Symbolismilla oli lisäksi suuri vaikutus muun muassa Anna Ahmatovan varhaiseen runouteen ennen akmeismin vastareaktiota.
Symbolismi kuvataiteissa
Huomattavimpia symbolistisia taidemaalareita edustaa Mihail Vrubel, joka on tunnettu erityisesti suuresta mosaiikkimaisesta maalauksestaan Istuva demoni (1890). Muita merkittäviä symbolisteja olivat Victor Borisov-Musatov, Mihail Nesterov, Léon Bakst, Mstislav Dobužinsky ja Nicholas Roerich.
Symbolismi musiikissa ja näyttämötaiteessa
Merkittävin venäläinen symbolistinen säveltäjä oli Aleksandr Skrjabin, joka ensimmäisessä sinfoniassaan ylisti taidetta miltei uskonnollisesti. Sinfonisessa runoelmassaan Le Devin Poem (1902–1904) Skrjabin pyrki kuvaamaan ihmisen sielun kehitystä alkaen panteismista ja päättyen kaikkeuden ykseyteen. Skrjabin kehitti teostensa esityksiä performanssin suuntaan yhdistelemällä musiikin runouteen, tanssiin, väreihin ja tuoksuihin, pyrkimyksenään luoda hurmioitunut taiteellinen kokonaiselämys. Samankaltaisia ajatuksia poikkitaiteellisista kokonaistaideteoksista esittivät myös Andrei Belyi ja Wassily Kandinsky.
Perinteisemmässä näyttämötaiteessa jo Anton Tšehovin myöhäisiä näytelmiä on luonnehdittu vahvasti symbolismin sävyttämiksi, vaikka niiden dramatisoinnit olivat aluksi hyvin realistisia. Tšehovin veljenpoika Mihail Tšehov (1891–1955) kehitti sittemmin myös symbolistisen näyttelemisen metodiikkaa, jota sovelletaan yhä näyttelijäntyössä. Selkeästi symbolistista teatteria edustivat muun muassa joidenkin Aleksandr Blokin teoksiin perustuvat dramatisoinnit.
Lähteet
- ↑ Panmongolizm, 1894; Solovjov 1900 Pekka Pesonen, Vajoaako ikuinen kaupunki suomalaiseen suohon?