Ero sivun ”Amerikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sivu ei enää ole suojattu.
Rivi 1: Rivi 1:
{{Suojattu|MiniOsittain}}
{{Ohjaa tänne|Amerikka|[[Amerikka (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
{{Ohjaa tänne|Amerikka|[[Amerikka (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
[[Tiedosto:LocationAmericas.png|thumb|Amerikan manner eli Uusi manner maapallolla.]]
[[Tiedosto:LocationAmericas.png|thumb|Amerikan manner eli Uusi manner maapallolla.]]

Versio 20. syyskuuta 2015 kello 23.52

Hakusana ”Amerikka” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Amerikan manner eli Uusi manner maapallolla.

Amerikan manner eli Uusi manner on manner Maapallon läntisellä puoliskolla. Se kattaa Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan. Mannerta ympäröivät Atlantti, Tyynimeri ja Pohjoinen sekä Eteläinen jäämeri. Amerikan pinta-ala on 8,3 prosenttia koko Maapallon maa-alasta,lähde? ja siellä asuu noin 900 miljoonaa ihmistä (14 prosenttia koko maailman väestöstä). Mantereella ja sitä ympäröivillä saarilla on 38 valtiota. lähde? Suomen kielessä Uuden mantereen synonyyminä käytetään joskus myös nimitystä Uusi maailma.[1]

Maantiede

Pääartikkeli: Amerikan maantiede
Satelliittikuva Amerikan mantereesta vuodelta 2002.

Amerikan manner jaetaan kahteen maantieteelliseen osaan: Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Osia yhdistää kapea maakannas, jota kutsutaan Keski-Amerikaksi. Kulttuurisesti manner voidaan jakaa pohjoisosaltaan Anglo-Amerikaksi ja Meksikosta etelään Latinalaiseksi Amerikaksi. Amerikkaa rajaa lännestä Tyynimeri, pohjoisesta Pohjoinen jäämeri, idästä Atlantti ja etelästä Eteläinen jäämeri.

Kordillieerien vuorijono kulkee koko mantereen pituudelta sen länsirannikkoa myöten pohjoisesta etelään. Vuorijono muodostaa lukuisia omia vuoristojaan, joista suurimmat ovat Pohjois-Amerikan Kalliovuoret ja Etelä-Amerikan Andit. Kordillieerien lisäksi mantereelle tunnusomaisimpia piirteitä ovat Pohjois-Amerikan keskiosien laajat preeriat, pohjoisen kylmä ja koskematon erämaa, Etelä-Amerikan Amazonin joki- ja sademetsäalue, sekä etelän pampa.

Suurimmat joet ovat Mississippi, Saint Lawrence, Rio Grande ja Amazon.

Historia

Pääartikkeli: Amerikan historia
L. Prang & Co., Christoper Columbus arrives in America, 1893.

Amerikka asutettiin todennäköisesti noin 35000–13000 eaa., kun paleointiaanit saapuivat sinne mahdollisesti monena muuttoaaltona. Paleointiaanien on arveltu hävittäneen monet suuret eläimet sukupuuttoon melko lyhyessä ajassa; vaihtoehtoisen teorian mukaan eläimet olisi hävittänyt luonnonmullistus. Asukkaat ovat tulleet jääkaudella, merenpinnan ollessa nykyistä alempana, nykyisen Beringinsalmen yli sen ollessa kuivaa maata, ja aiemmin esitettyjen arvioiden mukaan ehkä myös purjehtimalla Tyynenmeren poikki; 2000-luvun alun tutkimustilanteessa saapumista rannikkoa pitkin on kuitenkin pidetty todennäköisimpänä.

Alussa intiaanien esi-isien elämäntapa oli liikkuvaa riistan perässä kulkemista. Noin 5000–4500 eaa. maanviljely alkoi saada jalansijaa, kun suurriista oli huvennut monilta alueilta. Ensimmäiset paikallaan asuvat kulttuurit ilmaantuivat Pohjois-Amerikkaan 500 eaa. – 500 jaa. välisenä aikana. Sitä ennen Mesoamerikassa oli ollut kyläasutusta jo noin 3500–2000 eaa. Keski-Amerikassa syntyi lukuisia korkeakulttuureja, joita hävittivät barbaariheimot, toiset kilpailevat korkeakulttuurit ja lopulta 1400-luvulta eteenpäin eurooppalaiset. Kolumbuksen purjehdittua Amerikkaan vuonna 1492 kesti vain noin puoli vuosisataa, että eurooppalaiset olivat valloittaneet suuret osat Amerikasta ja orjuttaneet alkuperäisasukkaat.

Amerikassa käytiin jopa sotia siirtomaista, jotka johtivat Britannian herruuteen Pohjois-Amerikassa. Espanja ja Portugali olivat jakaneet Etelä-Amerikan keskenään jo aiemmin. Suuri muutos mantereella tapahtui, kun Yhdysvallat itsenäistyi vuonna 1776. Yhdysvallat kävi useita sotia entisen emämaansa Britannian kanssa ennen kuin sen itsenäisyys oli turvattu. Maa alkoi laajentua länteen saavuttaen Tyynenmeren vuonna 1848. Espanja menetti otteen siirtomaistaan Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa vuosina 1808–1825, ja Brasilia itsenäistyi Portugalista 1822. Kanada sai dominion aseman vuonna 1867 ja otti täyden itsemääräämisvallan 1926.

1860-luvulla käydyn Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen Yhdysvallat on ollut selvästi mantereen vahvin valtio, ja se on vaikuttanut koko mantereen politiikkaan. Sillä on ollut merkittävä rooli myös molemmissa maailmansodissa.

Nimen etymologia

Ensimmäisenä Amerikka-nimeä käytti saksalainen kartoittaja Martin Waldseemüller karttakirjassaan Cosmographiae Introductio (Johdatus maailmankuvaukseen), jonka hän julkaisi vuonna 1507. Kirjassa hän kertoo maailmassa olevan kolme vanhaa mannerta ja yksi uusi manner, jolle hän ehdottaa nimeä America löytöretkeilijä Amerigo Vespuccin mukaan. (nimen latinisaatio Americus Vespucius). Nimi esiintyy myös kirjan liitteenä olevassa karttalehdessä Etelä-Amerikan kohdalla. Vespucci ilmeisesti kävi Etelä-Amerikassa vuonna 1499 ja vuonna 1505 julkaistiin hänen kirjeensä, jossa hän käytti alueesta nimeä Mundus Novus (Uusi maailma). Waldseemüller tunsi Vespuccin kirjeen ja oletti Vespuccin olleen alueen löytäjän, koska hän ei tiennyt Kolumbuksen käyneen Etelä-Amerikassa vuonna 1498. Myöhemmin Waldseemüller huomasi virheensä ja yritti korjata asian. Hän käytti vuonna 1513 julkaistussa kartassaan neljännestä mantereesta nimeä Terra incognita (tuntematon maa), mutta tällöin America oli jo vakiintunut alueen nimeksi. Myöhemmin Amerikka-nimi laajeni tarkoittamaan myös Pohjois-Amerikkaa.[2]

Amerikan valtiot

Amerikan poliittinen kartta.


Lippu Nimi Pinta-ala (km²) Asukasluku Väestötiheys
(as. / km²)
Pääkaupunki
Antigua ja Barbuda Antigua ja Barbuda 442 67 448 152 St. John’s
Argentiina Argentiina 2 766 890 39 537 943 14 Buenos Aires
Bahama Bahama 13 940 300 529 22 Nassau
Barbados Barbados 430 276 607 642 Bridgetown
Belize Belize 22 966 266 440 12 Belize City
Bolivia Bolivia 1 098 580 8 300 463 8 La Paz, Sucre
Brasilia Brasilia 8 511 965 188 078 000 22,2 Brasília
Chile Chile 756 950 16 267 278 20 Santiago de Chile
Costa Rica Costa Rica 51 100 4 016 173 75 San José
Dominica Dominica 754 69 029 92,8 Roseau
Dominikaaninen tasavalta Dominikaaninen tasavalta 48 730 8 950 034 183 Santo Domingo
Ecuador Ecuador 283 560 13 547 510 47,8 Quito
El Salvador El Salvador 21 040 6 822 378 318,7 San Salvador
Grenada Grenada 217 89 502 259,5 St. George’s
Guatemala Guatemala 108 890 14 655 189 134,6 Guatemala
Guyana Guyana 214 970 765 283 3,6 Georgetown
Haiti Haiti 27 750 8 121 622 292,7 Port-au-Prince
Honduras Honduras 112 492 6 975 204 62,2 Tegucigalpa
Jamaika Jamaika 10 991 2 695 867 245 Kingston
Kanada Kanada 9 984 670 32 422 919 3,3 Ottawa
Kolumbia Kolumbia 1 141 748 44 531 434 37 Bogotá
Kuuba Kuuba 110 861 11 394 043 102 Havanna
Meksiko Meksiko 1 972 550 106 202 903 55,9 México
Nicaragua Nicaragua 129 494 5 465 100 42,2 Managua
Panama Panama 75 517 3 039 150 38 Panamá
Paraguay Paraguay 406 750 6 347 884 15 Asunción
Peru Peru 1 285 220 26 152 265 21,7 Lima
Saint Kitts ja Nevis Saint Kitts ja Nevis 261 39 129 149 Basseterre
Saint Lucia Saint Lucia 620 160 145 260 Castries
Saint Vincent ja Grenadiinit Saint Vincent ja Grenadiinit 389 116 812 300 Kingstown
Suriname Suriname 163 270 439 117 3 Paramaribo
Trinidad ja Tobago Trinidad ja Tobago 5 128 1 262 366 215 Port of Spain
Uruguay Uruguay 175 016 3 415 920 19,4 Montevideo
Venezuela Venezuela 916 445 25 730 435 27 Caracas
Yhdysvallat Yhdysvallat 9 631 418 300 241 000 32,6 Washington

Lähteet

  1. Facta 2001. 17. Troo–Ve., s. 467. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10238-5.
  2. Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. WSOY sanakirjat. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.

Katso myös