Ero sivun ”Meromiktia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
täsmentävä lisähuomautus |
|||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
[[Luokka:Ekologia]] |
[[Luokka:Ekologia]] |
||
[[Luokka:Järvet]] |
|||
Versio 14. syyskuuta 2015 kello 22.33
Meromiktia on tilanne, jossa järven alusvesikerros on pysyvästi sekoittumaton eikä osallistun järven joka keväiseen ja syksyiseen täyskiertoon. Syynä tähän on maailmanlaajuisesti tyypillisimpänä tapauksena on kemiallinen meromiktia, joka aiheutuu raskaamman suolaisen veden kertymisestä järven pohjalle. Tuloksena meromiktiasta on yleensä alusveden happikato.[1]
Suomessa meromiktiaa on tavattu noin kahdessatoissa järvessä. Syynä siihen voivat olla ainakin järven suuri syvyys yhdistettynä pieneen pinta-alaan ja jyrkät, suojaiset rannat.[2] Esimerkkejä meromiktisista järvistä Suomessa ovat jyrkkärantainen rotkojärvi Pakasaivo Länsi-Lapissa Muoniossa[3] ja syvä harjujärvi Vähä-Pitkusta Somerniemellä Somerolla Varsinais-Suomessa[2]. Niissä meromktialle tyypillisesti järven alusvesi on hapeton.[2][3]
Lähteet
- ↑ Tirri, Rauno, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski & Pertter Portin: Biologian sanakirja, s. 442. Uuudistetun laitoksen 2. painos. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b c Joki-Heiskala, Päivi: Iso- ja Vähä-Pitkustan vedenlaatu. Teoksessa: Iso- ja Vähä-Pitkustan hoitosuunnitelma, s. 7. Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti IV. Somero: Someron kaupunki, 2005. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 30.8.2015).
- ↑ a b Johansson, Peter: Pakasaivo, geologinen nähtävyys ja haltioiden koti Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 30.8.2015.