Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Kumottu muokkaus 15179709, jonka teki Jaalei (keskustelu) - lähteettömiä lisäyksiä |
|||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
[[Suomi|Suomen]] vuonna 2000 voimaan tulleen [[Suomen perustuslaki|perustuslain]] mukaan [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentillä]] on lykkäävä eli ''suspensiivinen veto-oikeus'' eli hän voi jättää vahvistamatta [[Eduskunta|eduskunnan]] hyväksymän [[Laki|lain]], jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P77 | Nimeke = Suomen perustuslaki | Tekijä = | Selite = 77–78 § | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex® | Viitattu = 17.5.2012 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+1/1998 | Nimeke = Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) | Tekijä = | Selite = Yksityiskohtaiset perustelut, 77 § | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 17.5.2012 | Kieli = }}</ref> |
[[Suomi|Suomen]] vuonna 2000 voimaan tulleen [[Suomen perustuslaki|perustuslain]] mukaan [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentillä]] on lykkäävä eli ''suspensiivinen veto-oikeus'' eli hän voi jättää vahvistamatta [[Eduskunta|eduskunnan]] hyväksymän [[Laki|lain]], jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P77 | Nimeke = Suomen perustuslaki | Tekijä = | Selite = 77–78 § | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex® | Viitattu = 17.5.2012 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+1/1998 | Nimeke = Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) | Tekijä = | Selite = Yksityiskohtaiset perustelut, 77 § | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 17.5.2012 | Kieli = }}</ref> |
||
Ennen vuonna 2000 voimaan astunutta perustuslain uudistusta tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin vahvistusta.<ref>Uusi pikkujättiläinen, painos vuodelta 1989, s. 398</ref> Presidentillä oli veto-oikeuden lisäksi mahdollisuus määrätä lain voimaantulopäivämäärä silloin kun eduskunta ei ollut päättänyt lain voimaantulosta.{{lähde}} Vuonna 1985 eduskunta päätti, |
Ennen vuonna 2000 voimaan astunutta perustuslain uudistusta tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin vahvistusta.<ref>Uusi pikkujättiläinen, painos vuodelta 1989, s. 398</ref> Presidentillä oli veto-oikeuden lisäksi mahdollisuus määrätä lain voimaantulopäivämäärä silloin kun eduskunta ei ollut päättänyt lain voimaantulosta.{{lähde}} Tunnettu esimerkki tästä liittyy arkipyhien siirtämiseen lauantaista takaisin perinteisille paikoilleen: Vuonna 1985 eduskunta päätti siirtää takaisin vanhoille paikoille kaksi arkipyhää, jotka oli vuonna 1972 tehdyllä lainmuutoksella normaalimittaisten, katkottomien työviikkojen määrän lisäämiseksi siirretty aina lauantaina vietettäviksi: loppiaisen takaisin aina [[6. tammikuuta]] vietettäväksi ja Kristuksen taivaaseenastumisen päivän takaisin torstaiksi, jolloin muutettiin myös sen nimi jälleen helatorstaiksi. Työmarkkinajärjestöt eivät pitäneet päätöksestä, ja tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]], joka tunsi myötätuntoa niitä kohtaan, vahvisti lain helmikuussa 1986 mutta määräsi, että se tulee voimaan vasta vuonna 1992.<ref>http://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf</ref> |
||
== Veton kumoaminen == |
== Veton kumoaminen == |
||
Versio 2. syyskuuta 2015 kello 14.16
Veto-oikeus (lat. veto, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon.[1] Termi on peräisin Rooman valtakunnasta, jossa kansantribuunilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi.
Yleisesti
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on käytössä veto-oikeus, mutta vain sen viidellä pysyvällä jäsenmaalla. Veto-oikeutta käyttämällä yksikin siihen oikeutettu jäsen voi halutessaan estää päätöksen toteutuksen ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa. Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa.
Puolan valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä liberum veto.
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. Veto taipuu astevaihteluttomana eli sen genetiivi on vahva-asteinen: veto : veton.[2]
Suomessa
Suomen vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain mukaan tasavallan presidentillä on lykkäävä eli suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.[3][4]
Ennen vuonna 2000 voimaan astunutta perustuslain uudistusta tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki voitiin vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen käsitellä uudelleen niin, että se tuli voimaan ilman presidentin vahvistusta.[5] Presidentillä oli veto-oikeuden lisäksi mahdollisuus määrätä lain voimaantulopäivämäärä silloin kun eduskunta ei ollut päättänyt lain voimaantulosta.lähde? Tunnettu esimerkki tästä liittyy arkipyhien siirtämiseen lauantaista takaisin perinteisille paikoilleen: Vuonna 1985 eduskunta päätti siirtää takaisin vanhoille paikoille kaksi arkipyhää, jotka oli vuonna 1972 tehdyllä lainmuutoksella normaalimittaisten, katkottomien työviikkojen määrän lisäämiseksi siirretty aina lauantaina vietettäviksi: loppiaisen takaisin aina 6. tammikuuta vietettäväksi ja Kristuksen taivaaseenastumisen päivän takaisin torstaiksi, jolloin muutettiin myös sen nimi jälleen helatorstaiksi. Työmarkkinajärjestöt eivät pitäneet päätöksestä, ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka tunsi myötätuntoa niitä kohtaan, vahvisti lain helmikuussa 1986 mutta määräsi, että se tulee voimaan vasta vuonna 1992.[6]
Veton kumoaminen
Veton kumoaminen tai ohittaminen tarkoittaa varsinaisen päätöksen tehneen valtioelimen oikeutta saattaa alkuperäinen päätös voimaan huolimatta sitä vastaan käytetystä veto-oikeudesta, kuten esimerkiksi kansanedustuslaitoksen valtaa presidentin veton kumoamiseksi. Tällainen oikeus on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa, jossa jokaisella viidellä pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin, veto-oikeus estää päätöksen tekemisen eikä tällaista vetoa voida kumota.
Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain presidentillä on veto-oikeus kongressin hyväksymiin lakeihin ja eräisiin muihin päätöksiin. Presidentin veto voidaan kuitenkin kumota (engl. veto override), mikäli tällainen esitys saa sekä edustajainhuoneessa että senaatissa tuekseen vähintään 2/3 edustajista. Ensimmäisen kerran kongressi ohitti presidentin veton John Tylerin presidenttikaudella.[7] Liittovaltion lisäksi myös useimmilla Yhdysvaltain osavaltioilla on käytössään vastaava oikeus, mikä vaatii useimmiten 2/3 kannatuksen osavaltion kongressissa.
Lähteet
- ↑ Aukio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. 3. painos. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-06121-6.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2008). .
- ↑ Suomen perustuslaki (77–78 §) Finlex®. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) (Yksityiskohtaiset perustelut, 77 §) Helsinki: Eduskunta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Uusi pikkujättiläinen, painos vuodelta 1989, s. 398
- ↑ http://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf
- ↑ http://www.senate.gov/reference/resources/pdf/presvetoes.pdf