Parlamentaarinen tasavalta

Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lähde
Demokratia (Kansanvalta) Edustuksellinen Demarkia Kansallinen Keskusteleva Kristillinen Liberaali Ohjattu Puolinainen/Illiberaali Sosiaalinen Suora
Oligarkia (Harvainvalta) Anokratia Aristokratia Ergatokratia Gerontokratia Kleptokratia Kritarkia Meritokratia Nookratia Oklokratia Partikratia Plutokratia Stratokratia Teknokratia Timokratia
Autokratia (Itsevaltius) Despotismi Diktatuuri Sotilaallinen Sotilasjuntta Tyrannia
Teokratia (Uskonnollinen valta) Teodemokratia Teonomia Islam Tasavalta
Anarkia (Ei hallitsijaa) Anarkia
Vallan ideologia
Monarkia vs. tasavaltalaisuus (yhteiskuntapoliittiset ideologiat) Absoluuttinen Direktorinen Legalistinen Parlamentaarinen Perustuslaillinen Presidenttijohtoinen Semipresidentaalinen Sosialistinen
Autoritarismi vs. libertarismi (sosioekonomiset ideologiat) Anarkismi Despotismi Distributismi Feodalismi Hyvinvointivaltio Kolonialismi Kommunismi Minarkismi Sosialismi Totalitarismi Tribalismi Yövartija
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat) Kommuuni Kaupunkivaltio Hallitustenvälinen järjestö Kansallisvaltio Maailmanhallitus Nationalismi Internationalismi Globalismi
Vallan rakenne
Yhtenäinen Imperiumi Ruhtinaskunta Tasavalta Yhtenäisvaltio
Asiakasvaltio Dominio Liitännäisvaltio Nukkemonarkki Nukkevaltio Protektoraatti Puskurivaltio Riippuvainen alue Satelliittivaltio Vasallivaltio
Federalismi Valtioliitto Liittovaltio Ylikansallinen liitto
Kansainväliset suhteet Mikrovaltio Pienvalta Alueellinen Keskivalta Suurvalta Supervalta Talassokratia

Parlamentaarinen tasavalta on tasavalta, jossa hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten pääministeri, mutta yleensä on olemassa myös presidentin virka. Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloissa (esim. Saksassa, Italiassa ja nykyään myös Suomessa) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä kuningas tai kuningatar) nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. Venäjällä ja Ranskassa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös presidentillisen järjestelmän piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä semipresidentialismi tai puolipresidentialismi. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin (tosin tuota sanaa ei käytetty vielä tuohon aikaan) johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet, joskin monarkistit olivat kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai. On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten Etelä-Afrikka), joilla samoin kuin useimmilla presidentiaalisilla mailla ei ole pääministeriä vaan hallitusta johtaa presidentti ja näinollen presidentillä on suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia.