Ero sivun ”Asfaltti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Asphalt base.jpg|thumb|250px|Asfalttia.]]
[[Kuva:Asphalt base.jpg|thumb|250px|Asvalttia.]]
[[Kuva:AF-asphalt-laying-machine.jpg|thumb|250px|Tien päällystämistä asfaltilla.]]
[[Kuva:AF-asphalt-laying-machine.jpg|thumb|250px|Tien päällystämistä asvaltilla.]]
'''Asfalttipäällysteet''' (kreikan kielen sanasta άσφαλτος, ''vuoripiki'') ovat öljystä jalostetun [[bitumi]]n ja [[kivi]]aineksen [[seos|seoksia]], joita käytetään [[tie|teiden]] päällystykseen. Asfalttipäällysteet luetaan betonin ohella [[kestopäällyste]]isiin toisin kuin esimerkiksi [[öljysora]]. Asfalttipäällysteistä puhuttaessa käytetään usein yleisnimitystä '''asfaltti''' (myös '''asvaltti''').
'''Asvalttipäällysteet''' (kreikan kielen sanasta άσφαλτος, ''vuoripiki'') ovat öljystä jalostetun [[bitumi]]n ja [[kivi]]aineksen [[seos|seoksia]], joita käytetään [[tie|teiden]] päällystykseen. Asfalttipäällysteet luetaan betonin ohella [[kestopäällyste]]isiin toisin kuin esimerkiksi [[öljysora]]. Asvalttipäällysteistä puhuttaessa käytetään usein yleisnimitystä '''asvaltti''' (myös '''asfaltti''').
Asfaltti on myös nimitys luonnossa esiintyvälle bitumille.
Asvaltti on myös nimitys luonnossa esiintyvälle bitumille.


== Historia ==
== Historia ==


Asfaltin historia alkaa muinaisista [[Mesopotamia]]sta, jossa asfalttia käytettiin tekemään temppelikylpylöistä ja vesitankeista vesitiiviitä. Muinaiset foinikialaiset, egyptiläiset, sekä roomalaiset hyödynsivät luonnollisen asfaltin liimaavaa ja eristävää ominaisuutta.
Asvaltin historia alkaa muinaisista [[Mesopotamia]]sta, jossa asvalttia käytettiin tekemään temppelikylpylöistä ja vesitankeista vesitiiviitä. Muinaiset foinikialaiset, egyptiläiset, sekä roomalaiset hyödynsivät luonnollisen asvaltin liimaavaa ja eristävää ominaisuutta.


Luonnollista asfalttia löytyy [[Asfalttijärvi|asfalttilähteistä]] sekä kiviasfalttina.<ref name="historiaa">{{Verkkoviite | osoite = http://www.rakennus-opas.com/asfaltin-historia.html | nimeke = Asfaltin historia | julkaisu = Rakennusopas | viitattu = 7. heinäkuuta 2013 }}</ref> Sen merkittävimmät esiintymisalueet ovat [[Israel]], [[Kroatia]], [[Syyria]] sekä [[Trinidad ja Tobago]].{{lähde}}
Luonnollista asvalttia löytyy [[Asvalttijärvi|asvalttilähteistä]] sekä kiviasvalttina.<ref name="historiaa">{{Verkkoviite | osoite = http://www.rakennus-opas.com/asfaltin-historia.html | nimeke = Asvaltin historia | julkaisu = Rakennusopas | viitattu = 7. heinäkuuta 2013 }}</ref> Sen merkittävimmät esiintymisalueet ovat [[Israel]], [[Kroatia]], [[Syyria]] sekä [[Trinidad ja Tobago]].{{lähde}}


Ensimmäiset varsinaiset asfaltin käytöt tienrakennukseen tapahtuivat Babyloniassa vuonna 625 eaa.<ref name="historiaa" />
Ensimmäiset varsinaiset asvaltin käytöt tienrakennukseen tapahtuivat Babyloniassa vuonna 625 eaa.<ref name="historiaa" />


== Asfalttipäällysteet ==
== Asfalttipäällysteet ==
[[Kuva:Asphalt plant pic.jpg|thumb|250px|Asfalttiasema.]]
[[Kuva:Asphalt plant pic.jpg|thumb|250px|Asfalttiasema.]]


Keinotekoinen asfaltti, asfalttipäällyste, on rakennusmateriaali, joka valmistetaan [[murske]]en, mineraaliyhdisteiden, [[Hiekka|hiekan]] ja [[bitumi]]n seoksesta. Sitä käytetään muun muassa teiden ja lentokenttien [[kiitotie|kiitoteiden]] päällystykseen. Päällysteeseen kelpaavalla murskeen kiviaineksella on tarkat laatuvaatimukset, mutta usein murske saadaan lähialueilta – siksi [[Maarianhamina]]n kadut ovat punaisia (punaisen graniittimurskeen takia). Nykyisin bitumi voidaan myös värjätä, näin on tehty esimerkiksi Helsingin punaisten pyöräteiden tapauksessa.
Keinotekoinen asvaltti, asvalttipäällyste, on rakennusmateriaali, joka valmistetaan [[murske]]en, mineraaliyhdisteiden, [[Hiekka|hiekan]] ja [[bitumi]]n seoksesta. Sitä käytetään muun muassa teiden ja lentokenttien [[kiitotie|kiitoteiden]] päällystykseen. Päällysteeseen kelpaavalla murskeen kiviaineksella on tarkat laatuvaatimukset, mutta usein murske saadaan lähialueilta – siksi [[Maarianhamina]]n kadut ovat punaisia (punaisen graniittimurskeen takia). Nykyisin bitumi voidaan myös värjätä, näin on tehty esimerkiksi Helsingin punaisten pyöräteiden tapauksessa.


Asfalttipäällysteitä on monia eri laatuja, yleisin on pihojen, katujen ja teiden päällystyksessä käytettävä asfalttibetoni (AB). Asfalttibetonin tyypillinen kerrospaksuus on 5 senttimetriä. Bitumimäärä ja käytettävän kiviaineksen raekoko vaikuttavat asfalttibetonin kulutuskestävyyteen ja pinnan sileyteen. Kiviaineksen väri vaikuttaa päällysteen väriin ja massaan voidaan myös lisätä väripigmenttiä. Asfalttibetonin pintaan voidaan lisäksi liimata bitumilla ohut värillinen murskekerros, jolloin saadaan sirotepintaus (SP). Avoin asfaltti (AA) läpäisee vettä paremmin kuin tavallinen asfaltti, sitä käytetään muun muassa pelikenttien päällysteenä. Valuasfaltti (VA) on asfalttibetonia tiiviimpi ja sileämpi päällyste, sileys saattaa ilmetä myös haitallisena liukkautena. Valuasfaltin alla pitää olla toinen sidottu päällyste, kuten asfalttibetoni, betoni tai öljysora. Valuasfalttia käytetään teille muodostuvien ajourien, kuoppien ja [[routa|roudan]] aiheuttamien halkeamien paikkaukseen, sitä ei tiivistetä. Sitä voidaan käyttää myös koko vanhan pinnan päällystämiseen uudelleen. Tyypillisesti valuasfalttikerros on paksuudeltaan 2–4 senttimetriä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tuohimaa, Raimo | Nimeke = Pihojen pohja- ja päällysrakenteet | Vuosi = 2011 | Luku = 5.1 | Selite = Infra 22-710051 -ohjekortti | Julkaisija = Rakennustietosäätiö | Viitattu = 5.11.2013 }}</ref>
Asvalttipäällysteitä on monia eri laatuja, yleisin on pihojen, katujen ja teiden päällystyksessä käytettävä asvalttibetoni (AB). Asvalttibetonin tyypillinen kerrospaksuus on 5 senttimetriä. Bitumimäärä ja käytettävän kiviaineksen raekoko vaikuttavat asfalttibetonin kulutuskestävyyteen ja pinnan sileyteen. Kiviaineksen väri vaikuttaa päällysteen väriin ja massaan voidaan myös lisätä väripigmenttiä. Asvalttibetonin pintaan voidaan lisäksi liimata bitumilla ohut värillinen murskekerros, jolloin saadaan sirotepintaus (SP). Avoin asvaltti (AA) läpäisee vettä paremmin kuin tavallinen asvaltti, sitä käytetään muun muassa pelikenttien päällysteenä. Valuasfaltti (VA) on asvalttibetonia tiiviimpi ja sileämpi päällyste, sileys saattaa ilmetä myös haitallisena liukkautena. Valuasvaltin alla pitää olla toinen sidottu päällyste, kuten asvalttibetoni, betoni tai öljysora. Valuasvalttia käytetään teille muodostuvien ajourien, kuoppien ja [[routa|roudan]] aiheuttamien halkeamien paikkaukseen, sitä ei tiivistetä. Sitä voidaan käyttää myös koko vanhan pinnan päällystämiseen uudelleen. Tyypillisesti valuasvalttikerros on paksuudeltaan 2–4 senttimetriä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tuohimaa, Raimo | Nimeke = Pihojen pohja- ja päällysrakenteet | Vuosi = 2011 | Luku = 5.1 | Selite = Infra 22-710051 -ohjekortti | Julkaisija = Rakennustietosäätiö | Viitattu = 5.11.2013 }}</ref>
=== Valmistus ja levittäminen päällystekäyttöön ===
=== Valmistus ja levittäminen päällystekäyttöön ===
Asfaltti valmistetaan erityisillä laitteilla, joissa kiviaines (runkoaine), bitumi (sideaine) ja tarpeelliset lisäaineet yhdistetään. Kiviaineksen laadulla, raekoolla ja raekokojen jakautumalla muutetaan myös asfaltin pinta- ja kesto-ominaisuuksia. Kiviaines kuumennetaan kuumennusrummussa ja sekoitetaan juoksevaksi lämmitettyyn bitumiin sekä muihin tarvittaviin aineisiin. Sekoitettu asfaltti lasketaan kuorma-auton lavalle, jolloin sen lämpötila on vielä noin 160 astetta.
Asvaltti valmistetaan erityisillä laitteilla, joissa kiviaines (runkoaine), bitumi (sideaine) ja tarpeelliset lisäaineet yhdistetään. Kiviaineksen laadulla, raekoolla ja raekokojen jakautumalla muutetaan myös asfaltin pinta- ja kesto-ominaisuuksia. Kiviaines kuumennetaan kuumennusrummussa ja sekoitetaan juoksevaksi lämmitettyyn bitumiin sekä muihin tarvittaviin aineisiin. Sekoitettu asfaltti lasketaan kuorma-auton lavalle, jolloin sen lämpötila on vielä noin 160 astetta.


Viime vuosina asfaltin kuljetuksessa ovat yleistyneet puolipyöreät lavat, joita käytettäessä asfalttimassan lajittuminen kuljetuksen aikana on vähäisempää. Levityskoneella asfaltti levitetään ja tasataan halutulle pinnalle. Kerroksen paksuus uudelleenpinnoituksessa on tyypillisesti 90–120&nbsp;kg/m² eli 4–5&nbsp;cm. Lopuksi asfaltti tiivistetään [[tiejyrä|jyrällä]], jolloin rakenteen kestävyys paranee.
Viime vuosina asvaltin kuljetuksessa ovat yleistyneet puolipyöreät lavat, joita käytettäessä asvalttimassan lajittuminen kuljetuksen aikana on vähäisempää. Levityskoneella asvaltti levitetään ja tasataan halutulle pinnalle. Kerroksen paksuus uudelleenpinnoituksessa on tyypillisesti 90–120&nbsp;kg/m² eli 4–5&nbsp;cm. Lopuksi asvaltti tiivistetään [[tiejyrä|jyrällä]], jolloin rakenteen kestävyys paranee.


== Hiljainen asfaltti ==
== Hiljainen asvaltti ==


Niin kutsuttu hiljainen asfaltti on pienirakeisempaa, joustavampaa ja huokoisempaa kuin normaali asfaltti. Nämä ominaisuudet vähentävät rengasmelua. Uutena hiljainen asfaltti on 4–6 desibeliä normaalipäällystettä hiljaisempi, ja yhden vuoden jälkeen ero vakiintuu 3–4 desibeliin. Kolmen desibelin ero tarkoittaa sitä, että ääniteho puolittuu.
Niin kutsuttu hiljainen asvaltti on pienirakeisempaa, joustavampaa ja huokoisempaa kuin normaali asvaltti. Nämä ominaisuudet vähentävät rengasmelua. Uutena hiljainen asfaltti on 4–6 desibeliä normaalipäällystettä hiljaisempi, ja yhden vuoden jälkeen ero vakiintuu 3–4 desibeliin. Kolmen desibelin ero tarkoittaa sitä, että ääniteho puolittuu.


Hiljainen asfaltti sopii parhaiten teille, joilla liikenteen nopeus on 40–80 kilometriä tunnissa. Auton renkaiden ja päällysteen kosketuksesta syntyvä rengasmelu on suurin yksittäinen melunlähde, kun auton nopeus ylittää 40 kilometriä tunnissa. Kuorma-autoilla vastaava nopeusraja on 50 kilometriä tunnissa.
Hiljainen asvaltti sopii parhaiten teille, joilla liikenteen nopeus on 40–80 kilometriä tunnissa. Auton renkaiden ja päällysteen kosketuksesta syntyvä rengasmelu on suurin yksittäinen melunlähde, kun auton nopeus ylittää 40 kilometriä tunnissa. Kuorma-autoilla vastaava nopeusraja on 50 kilometriä tunnissa.


Hiljaisen asfaltin hinta on noin puolitoistakertainen karkeampaan päällysteeseen verrattuna ja se kuluu tavallista asfalttia nopeammin. Sitä ei tarvitse kuitenkaan levittää yhtä paksua kerrosta.
Hiljaisen asvaltin hinta on noin puolitoistakertainen karkeampaan päällysteeseen verrattuna ja se kuluu tavallista asfalttia nopeammin. Sitä ei tarvitse kuitenkaan levittää yhtä paksua kerrosta.


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 7. elokuuta 2015 kello 00.54

Asvalttia.
Tien päällystämistä asvaltilla.

Asvalttipäällysteet (kreikan kielen sanasta άσφαλτος, vuoripiki) ovat öljystä jalostetun bitumin ja kiviaineksen seoksia, joita käytetään teiden päällystykseen. Asfalttipäällysteet luetaan betonin ohella kestopäällysteisiin toisin kuin esimerkiksi öljysora. Asvalttipäällysteistä puhuttaessa käytetään usein yleisnimitystä asvaltti (myös asfaltti).

Asvaltti on myös nimitys luonnossa esiintyvälle bitumille.

Historia

Asvaltin historia alkaa muinaisista Mesopotamiasta, jossa asvalttia käytettiin tekemään temppelikylpylöistä ja vesitankeista vesitiiviitä. Muinaiset foinikialaiset, egyptiläiset, sekä roomalaiset hyödynsivät luonnollisen asvaltin liimaavaa ja eristävää ominaisuutta.

Luonnollista asvalttia löytyy asvalttilähteistä sekä kiviasvalttina.[1] Sen merkittävimmät esiintymisalueet ovat Israel, Kroatia, Syyria sekä Trinidad ja Tobago.lähde?

Ensimmäiset varsinaiset asvaltin käytöt tienrakennukseen tapahtuivat Babyloniassa vuonna 625 eaa.[1]

Asfalttipäällysteet

Asfalttiasema.

Keinotekoinen asvaltti, asvalttipäällyste, on rakennusmateriaali, joka valmistetaan murskeen, mineraaliyhdisteiden, hiekan ja bitumin seoksesta. Sitä käytetään muun muassa teiden ja lentokenttien kiitoteiden päällystykseen. Päällysteeseen kelpaavalla murskeen kiviaineksella on tarkat laatuvaatimukset, mutta usein murske saadaan lähialueilta – siksi Maarianhaminan kadut ovat punaisia (punaisen graniittimurskeen takia). Nykyisin bitumi voidaan myös värjätä, näin on tehty esimerkiksi Helsingin punaisten pyöräteiden tapauksessa.

Asvalttipäällysteitä on monia eri laatuja, yleisin on pihojen, katujen ja teiden päällystyksessä käytettävä asvalttibetoni (AB). Asvalttibetonin tyypillinen kerrospaksuus on 5 senttimetriä. Bitumimäärä ja käytettävän kiviaineksen raekoko vaikuttavat asfalttibetonin kulutuskestävyyteen ja pinnan sileyteen. Kiviaineksen väri vaikuttaa päällysteen väriin ja massaan voidaan myös lisätä väripigmenttiä. Asvalttibetonin pintaan voidaan lisäksi liimata bitumilla ohut värillinen murskekerros, jolloin saadaan sirotepintaus (SP). Avoin asvaltti (AA) läpäisee vettä paremmin kuin tavallinen asvaltti, sitä käytetään muun muassa pelikenttien päällysteenä. Valuasfaltti (VA) on asvalttibetonia tiiviimpi ja sileämpi päällyste, sileys saattaa ilmetä myös haitallisena liukkautena. Valuasvaltin alla pitää olla toinen sidottu päällyste, kuten asvalttibetoni, betoni tai öljysora. Valuasvalttia käytetään teille muodostuvien ajourien, kuoppien ja roudan aiheuttamien halkeamien paikkaukseen, sitä ei tiivistetä. Sitä voidaan käyttää myös koko vanhan pinnan päällystämiseen uudelleen. Tyypillisesti valuasvalttikerros on paksuudeltaan 2–4 senttimetriä.[2]

Valmistus ja levittäminen päällystekäyttöön

Asvaltti valmistetaan erityisillä laitteilla, joissa kiviaines (runkoaine), bitumi (sideaine) ja tarpeelliset lisäaineet yhdistetään. Kiviaineksen laadulla, raekoolla ja raekokojen jakautumalla muutetaan myös asfaltin pinta- ja kesto-ominaisuuksia. Kiviaines kuumennetaan kuumennusrummussa ja sekoitetaan juoksevaksi lämmitettyyn bitumiin sekä muihin tarvittaviin aineisiin. Sekoitettu asfaltti lasketaan kuorma-auton lavalle, jolloin sen lämpötila on vielä noin 160 astetta.

Viime vuosina asvaltin kuljetuksessa ovat yleistyneet puolipyöreät lavat, joita käytettäessä asvalttimassan lajittuminen kuljetuksen aikana on vähäisempää. Levityskoneella asvaltti levitetään ja tasataan halutulle pinnalle. Kerroksen paksuus uudelleenpinnoituksessa on tyypillisesti 90–120 kg/m² eli 4–5 cm. Lopuksi asvaltti tiivistetään jyrällä, jolloin rakenteen kestävyys paranee.

Hiljainen asvaltti

Niin kutsuttu hiljainen asvaltti on pienirakeisempaa, joustavampaa ja huokoisempaa kuin normaali asvaltti. Nämä ominaisuudet vähentävät rengasmelua. Uutena hiljainen asfaltti on 4–6 desibeliä normaalipäällystettä hiljaisempi, ja yhden vuoden jälkeen ero vakiintuu 3–4 desibeliin. Kolmen desibelin ero tarkoittaa sitä, että ääniteho puolittuu.

Hiljainen asvaltti sopii parhaiten teille, joilla liikenteen nopeus on 40–80 kilometriä tunnissa. Auton renkaiden ja päällysteen kosketuksesta syntyvä rengasmelu on suurin yksittäinen melunlähde, kun auton nopeus ylittää 40 kilometriä tunnissa. Kuorma-autoilla vastaava nopeusraja on 50 kilometriä tunnissa.

Hiljaisen asvaltin hinta on noin puolitoistakertainen karkeampaan päällysteeseen verrattuna ja se kuluu tavallista asfalttia nopeammin. Sitä ei tarvitse kuitenkaan levittää yhtä paksua kerrosta.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Asvaltin historia Rakennusopas. Viitattu 7. heinäkuuta 2013.
  2. ↑ Tuohimaa, Raimo: ”5.1”, Pihojen pohja- ja päällysrakenteet. Infra 22-710051 -ohjekortti. Rakennustietosäätiö, 2011.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asfaltti&oldid=15122723”