Ero sivun ”Tšetšenia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjoitusvirheen sanassa Tsetsenia tsetseeniksi
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 76: Rivi 76:
}}
}}
'''Tšetšenia''' ({{k-ru|Чечня́|Tšetšnja}}, {{k-ce|Нохчийчоь|Noxçiyçö}}) eli '''Tšetšenian tasavalta''' ({{k-ru|Чече́нская Респу́блика|Tšetšenskaja Respublika}}, {{k-ce|Нохчийн Республика|Noxçiyn Respublika}}) on [[Venäjä|Venäjän federaatioon]] kuuluva [[Venäjän tasavallat|tasavalta]].
'''Tšetšenia''' ({{k-ru|Чечня́|Tšetšnja}}, {{k-ce|Нохчийчоь|Noxçiyçö}}) eli '''Tšetšenian tasavalta''' ({{k-ru|Чече́нская Респу́блика|Tšetšenskaja Respublika}}, {{k-ce|Нохчийн Республика|Noxçiyn Respublika}}) on [[Venäjä|Venäjän federaatioon]] kuuluva [[Venäjän tasavallat|tasavalta]].

[[Kielitoimisto]]n ohjeiden mukaan Tšetšenia on kirjoitettava š-kirjaimilla, eikä š-kirjainta tule kirjoittaa esimerkiksi "sh".


== Maantiede ==
== Maantiede ==
Rivi 280: Rivi 278:


Nyrkkeily, ratsastus ja paini ovat perinteisiä urheilulajeja.<ref name="EC"/>
Nyrkkeily, ratsastus ja paini ovat perinteisiä urheilulajeja.<ref name="EC"/>

== Oikeinkirjoitus ==
[[Kielitoimisto]]n ohjeiden mukaan Tšetšenia on kirjoitettava š-kirjaimilla, eikä š-kirjainta tule kirjoittaa esimerkiksi "sh".


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==

Versio 5. elokuuta 2015 kello 20.10

Tšetšenia
Tšetšenian tasavalta

Нохчийн Республика1
Чеченская Республика2
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Tšetšenian sijainti Venäjän federaatiossa
Tšetšenian sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 43.319°N, 45.693°E (Groznyi)

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Pohjois-Kaukasian federaatiopiiri
Tasavallan perustuslain säätäminen 2. huhtikuuta 2003
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Groznyi (271 573 as.)[1]
 – suurin kaupunki Groznyi
 – Presidentti Ramzan Kadyrov[2][3]
 – Pääministeri Abubakar Edelgeriyev[3]
Pinta-ala 15 647 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 268 989
 – väestötiheys 81,1 as./km²
Kielet tšetšeeni ja venäjä
BKT (2010) 69 675,7 milj. RUB[4]
(eli 0,19 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 54,906 kRUB,
noin 1 345 EUR[5]
(eli 21 % Venäjän keskiarvotasosta, Venäjän 2. matalin BKT-arvo)
Symbolit
 – Lippu Tšetšenian lippu
 – Vaakuna Tšetšenian vaakuna
 – Kansallislaulu Tšetšenian tasavallan kansallishymni
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 95
 – ISO 3166 RU-CE
chechnya.gov.ru/ (venäjäksi)
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +3[6][7]
1Tšetšeeninkielinen nimi
2Venäjänkielinen nimi

Tšetšenia (ven. Чечня́, Tšetšnja, tšetšeeniksi Нохчийчоь, Noxçiyçö) eli Tšetšenian tasavalta (ven. Чече́нская Респу́блика, Tšetšenskaja Respublika, tšetšeeniksi Нохчийн Республика, Noxçiyn Respublika) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta.

Maantiede

Tšetšenian kartta
Tšetšenia
Itum-Kale
Suurimmat taajamat
 100 000–300 000 as.
 30 000–100 000 as.
 10 000–30 000 as.
  < 10 000 as.
Tšetšenian tasavallan kartta. Kartalta ilmenee kaupunkien ja eräiden muiden paikkojen sijainti.

Tšetšenia sijaitsee Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Tšetšenian rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, Dagestanin tasavalta idässä, itsenäinen Georgia etelässä ja Venäjän federaation Ingušian ja Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallat lännessä.

Maastonmuodoiltaan Tšetšenia voidaan jakaa kolmeen osaan: etelän vuoristoihin, keskialueen laaksoihin ja pohjoisen Nogai-aroon ja kukkuloihin. Vuoristoalueen korkein huippu on 4 493 metrin Tebulosmta. Vuorten rinteillä kasvaa sakeaa metsää, alarinteiden lajeja ovat pyökki, valkopyökki ja tammi, ylempänä kasvaa havumetsää ja vielä ylempänä on alppiniittyjä. Maan keskiosaa halkovat Terek- ja Sunchza-jokien laaksot. Nogain aro on puoliaavikkoa.[8]

Georgian vastainen raja kulkee korkealla Kaukasus-vuorilla.[9]

Ilmasto vaihtelee maan eri osissa, mutta on kaikkialla perusluonteeltaan mantereinen.[8] Groznyssä kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja, sadetta saadaan varsin tasaisesti 5–8 päivänä kuukaudesta ympäri vuoden. Vuorokauden alin lämpötila on pakkasella joulukuusta maaliskuuhun, tammikuussa se on keskimäärin -6,2 astetta. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on yli 30 astetta.[10]

Vuosia jatkunut sota on aiheutti alueella ympäristöongelmia. Vahingoittuneesta infrastruktuurista on valunut öljyä ja viemärivettä, jotka ovat pilanneet monia jokia. Pommitusten kohteiksi joutuneista laboratorioista ja teollisuuslaitoksista pelättiin leviävän ympäristömyrkkyjä ja radioaktiivisia aineita. Aiemmin sankkoja metsiä on hakattu laittomasti ja hallitsemattomasti.[11]

Historia

Pääartikkeli: Tšetšenian historia

Tšetšeenit muuttivat alueelleen Pohjois-Kaukasiaan 600-luvulla tai ennen sitä jostain etelästä. Islamin vaikutus levisi alueelle. Tšetšeenien hallintotapa oli demokraattinenkenen mukaan?, varsinaisia päälliköitä ei ollut. Maa oli hyvin metsäinen, mikä helpotti alueen puolustusta.

Vuoristolaisista tulee Venäjän alamaisia

Venäjän vaikutus Kaukasiassa alkoi jo 1500-luvulla Iivana IV:n perustettua Tarkin 1559, missä ensimmäinen kasakka-armeija oli sijoitettuna 1587. Myöhemmin alue kuului Krimin kaanikuntaan, joka liitettiin Venäjään 1783. Venäläiset saapuivat Kaukasian alueelle Katariina Suuren aikana, jolloin Aleksandr Suvorov ja ruhtinas Grigori Potjomkin johtivat sotaretkiä syvälle Kaukasiaan. Kenraali Aleksei Jermolov perusti sarjan linnoituksia ns. Kaukasian linjalle turvaamaan Venäjän etupiiriä Osmanien valtakuntaa vastaan. Tšetšeeniheimojen vastarintaa johti 1834 imaamin arvonimen ottanut kansallissankari Šamil, joka loi ensimmäisen valtiomuodostelman alueelle. Hänet vangittiin ja karkotettiin 1859, jolloin Tšetšenia lasketaan liitetyksi Venäjän keisarikuntaan. Sodan myötä jopa 500 000 kaukasialaista karkotettiin Turkkiin ja Lähi-itään, ja tilalle muutti armenialaisia ja kasakoita.

Neuvostoliiton aikana

Pohjois-Kaukasian tasavalta julistautui itsenäiseksi toukokuussa 1918 (syyskuusta 1919 Pohjois-Kaukasian emiraatti) ja taisteli brutaalin sodan valkokenraali Anton Denikiniä vastaan. Bolševikkien tukemat vuoriston tšetšeenit asettuivat punaisten puolelle ja jopa avustivat bolševikkivallan palauttamisessa alueelle. Denikinin tappion jälkeen puna-armeija saapui Tšetšeniaan 1920 alussa ja tapahtui uusi kapina, nyt bolševikkeja vastaan, joka kukistettiin 1921 syksyllä.

Palkkiona yhteistyöstä luotiin marraskuussa 1922 tšetšeenioblasti, ja osana Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa vuonna 1936 inguušioblastin kanssa siitä tuli osa Tšetšeeni-Ingušian autonomista sosialistista neuvostotasavaltaa. Pääasiassa maatalousvaltainen tasavalta taisteli pakkokollektivisointia vastaan ja 1937–1938 osana Stalinin puhdistuksia monet paikalliset kommunistijohtajat pidätettiin.

Toisen maailmansodan aikana Israilov ja Šeripov muodostivat kapinallishallituksen ja kesäkuussa 1942 vetosivat kansaan saksalaisten toivottamiseksi tervetulleiksi vieraina, jos he hyväksyisivät tasavallan itsenäiseksi. Josif Stalin siirrätytti tämän perusteella sodan jälkeen lähes koko väestön, 425 000 tšetšeeniä ja inguušia, maanpakoon Kazakstaniin. Yli neljännes tšetšeeneistä kuoli karkotuksen aikana. Tšetšeenit rehabilitoitiin ja heidän sallittiin palata kotiseuduilleen vuonna 1957 Stalinin kuoleman jälkeen. Tšetšeeni-Ingušusian ASNT perustettiin uudelleen 11. helmikuuta 1957. Vuonna 1959 väestönlaskennassa alueella oli 419 000 tšetšeeniä ja 1970 611 000 tšetšeeniä, 135 000 inguušia ja 336 000 venäläistä.[12][13]

Tšetšenia itsenäistyy

Marraskuussa 1990 Tšetšeeno-Ingušetian ASNT:n korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi ja vaati osallistumista liitto- ja federaatiosopimuksiin Neuvostoliiton tasavaltojen tavoin. Samoihin aikoihin syntyi Tšetšeenikansan kansallinen kongressi. Kesällä 1991 kansalliskongressi sai johtajakseen entisen ilmavoimien kenraali Džohar Dudajevin, joka loi oman aseistetun kansalliskaartinsa ja alkoi suunnitella vallankaappausta Groznyissa.[13]

Tasavallan kommunistijohtaja Doku Zavgajev tuki, tai ei ainakaan tuominnut elokuun 1991 vanhoillisten vallankaappausta Gorbatšovia vastaan. Kenraali Dudajevin kaarti valtasi parlamenttirakennuksen syyskuussa ja syrjäytti maan kommunistijohdon. Venäjän korkein neuvosto tuki Dudajevin toimia ja sen puhemies Ruslan Hasbulatov saapui Groznyihin julistamaan uudet vaalit. Vaalit järjestettiin muutaman viikon kuluttua sekavissa olosuhteissa. Vaalikampanja kesti vain kaksi viikkoa, ja se järjestettiin hätätilan alaisessa maassa. Myös ulkomailla olevat tšetšeenit saivat äänestää. Kuusi neljästätoista tasavallan alueesta kieltäytyi järjestämästä laittomana pitämiään vaaleja ja ne jätettiin ulkopuolelle, myös Venäjän kansanedustajain kongressi julisti vaalit laittomiksi. Dudajev voitti 27. lokakuuta 1991 ylivoimaisesti sekä presidentin, että parlamenttivaalit ja julisti maan itsenäiseksi 6. syyskuuta 1991.[13][12] 6. marraskuuta 1991 Venäjän presidentti Jeltsin julisti maan hätätilaan lain ja järjestyksen palauttamiseksi.

Tšetšenian uusi perustuslaki 1992 julisti sen itsenäiseksi ja sekulaariksi valtioksi. Inguušien Ingušia erosi Tšetšeeni-Ingušian tasavallasta ja jäi Venäjän yhteyteen. Tšetšenian itsenäisyyden tunnustivat Georgian vallankaappauksella jo syrjäytetty hallitus ja Afganistan Taliban-liikkeen noustua valtaan 1996.

Uuden valtion hallintoa vastaan protestoitiin mielenosoituksin. Dudajev hajotti keväällä 1993 maan parlamentin ja kesäkuussa 1993 presidentillinen kaarti tappoi lähes 50 parlamentin hajotusta vastaan mieltään osoittanutta.[14] Vuoden 1993 puolivälissä Dudajevin vastainen oppositio järjestyi sissiliikkeeksi ja pyysi keväällä 1994 apua Venäjältä laillisen järjestyksen palauttamiseksi.[12] Marraskuussa 1994 Venäjän turvallisuuspalvelun tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta.[15]

Venäjän presidentti Boris Jeltsin korosti 27. joulukuuta puheessaan Tšetšenian johdon laittomuutta ja maan hajoamista aseistettujen joukkojen hallitsemiin alueisiin. Posti ei toiminut puoleentoista vuoteen, tietoliikenneyhteydet olivat poikki ja Venäjän eläkkeiden maksuun lähettämät varat menivät aseiden ostoon.[16] Kahdeksan kuukauden aikana 1994 Groznyin alueella Pohjois-Kaukasian rautatiellä ryöstettiin 1700 tavaravaunua.

Venäjän armeija aloitti hyökkäyksen Tšetšeniaan joulukuussa 1994 ja valtasi helmikuussa 1995 Groznyin (katso: ensimmäinen Tšetšenian sota). Dudajev sai surmansa iskussa huhtikuussa 1996. Presidentin tehtäviä alkoi hoitaa Zelimhan Jandarbijev. Toukokuussa solmittiin tulitauko, mutta se ei pitänyt.[17] Elokuussa 1996 sissit tunkeutuivat takaisin Groznyin keskustaan asti. Jeltsin nimitti kenraali Aleksandr Lebedin neuvottelemaan ja ensimmäinen sota päättyi Hasavjurtin rauhansopimukseen ja Venäjän vetäytymiseen. Kysymys maan itsenäisyydestä jätettiin 31. joulukuuta 2001 jälkeen.

Tammikuussa 1997 presidentiksi valittiin Aslan Mashadov. Hän vieraili Moskovassa, jolloin allekirjoitettiin lopullinen rauhansopimus. Elokuussa 1997 Mashadov ilmoitti oikeuslaitoksen siirtyvän islamilaiseen šaria-lakiin, mikä näkyi mm. julkisina teloituksina.[18][19] Tammikuussa 1998 sissipäällikkö Šamil Basajev muodosti hallituksen. Hän erosi kuitenkin jo heinäkuussa. Suosionsa menettänyttä Mashadovia vastaan tehtiin lukuisia murhayrityksiä, maaliskuussa 1999 neljäs.[20] Mashadov julisti kesäkuussa 1998 poikkeustilan kasvavan laittomuuden vuoksi.[21] Joukko entisiä sissijohtajia julisti oman hallituksensa islamilaisen lain mukaan ja vaati Mashadovia eroamaan.[21] Maaliskuussa 1999 Venäjän lähettiläs Tšetšeniaan, kenraali Gennadi Špigun kaapattiin Groznyin lentokentältä, ja hänen ruumiinsa löydettiin vuoden kuluttua.[21] Vuoden 1999 aikana Tšetšenian ja Venäjän rajalla tapahtui lukuisia aseellisia yhteenottoja. Aseistetut jengit kaappasivat satoja ulkomaalaisia ja Venäjän kansalaisia kahden vuoden aikana.[22]

Jälleen Venäjän osaksi

Toinen Tšetšenian sota alkoi 1999. Syynä oli Basajevin naapuritasavaltaan Dagestaniin johtama hyökkäys ja noin 300 kuolonuhria vaatineetlähde? kerrostaloräjäytykset elo–syyskuussa 1999 Moskovassa ja Dagestanissa. Venäjän lehdistö syytti iskuista tšetšeenikapinallisia ja he puolestaan Venäjää. Sota alkoi 1. lokakuuta 1999 ilmaiskuilla joilla Venäjän armeija vältti ensimmäisen sodan raskaat miestappiot. Mm. NATO tuomitsi raskaan voimankäytön siviilejä vastaan, vaikka tukikin Venäjän oikeutta säilyttää maan alueellinen yhtenäisyys.[23] Venäjän liityttyä Yhdysvaltain johtamaan terrorismin vastaiseen sotaan kansainvälinen arvostelu väheni.

Noin 217 000 ihmistä pakeni tasavallasta, valtaosa Ingušiaan.[22] Kahdessa Tšetšenian sodassa kuoli valtioneuvoston puhemiehen Taus Džabrailovin mukaan noin 160 000 ihmistä. Lukema on korkeampi kuin esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Memorial aikaisemmat arviot. Näistä 30 000–40 000 on etnisesti tšetšeenejä. Toisaalta separatistijohtaja Aslan Mashadovin mukaan viidennes tšetšeeneistä, eli 200 000 henkeä olisi kuollut.[24]

Kesäkuussa 2000 Venäjä nimitti tasavallan johtoon entisen imaami Ahmad Kadyrovin. Kaikki paitsi raskaimpiin rikoksiin syyllistyneet taistelijat armahdettiin 1999 alkaen ja osa liittyi liittovaltion ja Kadyrovin yksityisiin joukkoihin. Ihmisoikeusjärjestöt esittivät huolensa ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien kidutuksesta ja laajoista pidätyksistä.[25]

Maaliskuussa 2003 järjestettiin peruslain hyväksynyt kansanäänestys, jossa ilmoitettujen tietojen mukaan 95 % kannatti pysymistä osana Venäjää äänestysprosentin ollessa 89,5 %. Äänestys oli luultavasti järjestetty, mutta myös riippumattomien tarkkailijoiden mielipidemittausten mukaan 62 % äänesti ja näistä 91 % kannatti Tšetšenian pysymistä osana Venäjää.[26] Venäjän osaksi jäämisen kannatus sai pontta ilmeisen runsaskätisestä liittovaltion avusta maan infrastruktuurin uudelleenrakentamiseen.[27] Separatistit eivät luonnollisesti hyväksyneet äänestyksen tulosta ja monia äänestyspaikkoja, kuten kouluja tulitettiin.

Pilvenpiirtäjiä 2000-luvulla jälleenrakennetussa Groznyissa.

Lokakuussa 2003 järjestetyssä presidentinvaalissa yli 80 % äänistä sai entinen uskonnollinen johtaja ja separatisti Ahmad Kadyrov, joka kuitenkin siirtyi Venäjän puolelle. Hänelle ei ollut merkittäviä vastaehdokkaita ja vaalit järjestettiin jälleen sotatila-alueella. Kadyrov tapettiin pommilla 9. toukokuuta 2004. Elokuussa 2004 presidentiksi valittiin yli 70 %:n ääniosuudella Alu Alhanov. Ahmad Kadyrovin poika Ramsan Kadyrov toimi aluksi varapääministerinä isänsä surman jälkeen ja johtaa omia asejoukkojaan.

Vielä elokuussa 2005 Taus Džabrailovin mukaan tasavallassa toimi noin 1 000 kapinallista, joita tuki 100–150 ulkomaalaista taistelijaa.[24]

Tšetšeenien vastarintaliike on ilmeisesti hiipumassa yli 7 000 taistelijan jätettyä aseensa ja palattua siviilielämään.[28] Pääministeri Ramzan Kadyrovin mukaan militanttiryhmiä maaliskuussa 2006 ei enää ollut toiminnassa.[29] Samalla vastarintaliike on radikalisoitunut, ja sen johtoon ovat tulleet kansallista vapautusta ajavien sijaan radikaali-islamistit, joiden tavoitteena on koko Pohjois-Kaukasian kattava islamilainen valtio.[30][31] Separatistit ovat samalla menettäneet tukensa ja ajautuneet taloudellisiin ongelmiin.[32]

Venäjä julisti tilanteen rauhoittuneen vuoteen 2009 mennessä niin paljon, että se saattoi lopettaa sotilastoimet kapinallisia vastaan. Yksittäisiä iskuja on tapahtunut senkin jälkeen.[33]

Politiikka

Tšetšenian ja Kaukasuksen kartta

Tšetšenia on Venäjän federaation tasavalta, sen perustuslaki astui voimaan 2. huhtikuuta 2003 23. maaliskuuta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yli 70 prosenttia Tšetšenian asukkaista kannattaa pysymistä osana Venäjän federaatiota, myös Venäjää arvostelevien tahojen järjestämissä kyselyissä.

Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ahmad Kadyrov, entinen separatistinen sotapäällikkö, jonka separatistit tuomitsivat petturiksi. Kadyrov sai 83 % äänistä kansainvälisesti tarkkaillussa vaalissa 5. lokakuuta 2003. Kaikki eivät hyväksyneet vaalin tulosta, ja syyttivät Venäjän armeijan sotilaita äänestäjien pelottelusta ja vaaliuurnien väärentämisestä. Hänellä ei myöskään ollut merkittäviä vastaehdokkaita. Kadyrov murhattiin pommilla 9. toukokuuta 2004 Grozyin stadionilla voitonpäivän juhlallisuuksien yhteydessä. Iskussa sai surmansa 12 yhteensä ja 56 loukkaantui. Kadyrovia vastaan oli tehty tusina murhayrityksiä jo aiemmin.

Razman Kadyrov

Uusi presidentinvaali suoritettiin 29. elokuuta 2004. Alu Alhanov, entinen sisäministeri sai 74 % äänistä 85,2 % äänestysaktiivisuudella. Alhanov oli Kremlin tukema ehdokas. Tarkkailijat, mukaan lukien Yhdysvaltain sisäministeriö ja Helsinki-ryhmä kritisoivat merkittävän vastaehdokkaan, liikemies Malik Saidullajevin ehdokkuuden eväämistä korkeimmassa oikeudessa. Vaalia valvoivat IVY ja Saudi-Arabia, länsimaiset tarkkailijat eivät osallistuneet kutsusta huolimatta. Alu Alhanov siirrettiin Moskovaan varaoikeusministeriksi 15. helmikuuta 2007, jolloin Ramzan Kadyrov siirtyi hoitamaan tointa.[34]

Vaaleilla valitun hallituksen lisäksi maassa on itse itsensä valtaan asettanut separatistinen hallitus, joka pitää Tšetšeniaa itsenäisenä valtiona nimellä Itškerian tšetšeenitasavalta. Tätä hallintoa ei tunnusta mikään hallitus, mutta jotkin Euroopan ja arabimaat ovat antaneet sen jäsenille turvapaikkoja, huolimatta Venäjän vaatimuksesta luovuttaa sen terroristeiksi syytetyt jäsenet. Tämän hallituksen presidentti on Doku Umarov ja ulkoministeri Iljas Ahmadov. Aslan Mashadov valittiin 27.1.1997 pidetyissä ETYJin ja EN:n valvomissa vaaleissa Itškerian presidentiksi. Mashadov sai 63,8 % äänistä. Hänen kauttaan jatkettiin, koska sodan aikana ei voitu järjestää uusia vapaita vaaleja. Hän ei voinut osallistua vuoden 2003 vaaleihin separatistipuolueen ollessa kielletty ja ollessaan syytettynä terrorismista Venäjällä. Mashadov pakeni toisen Tšetšenian sodan edellä etelään separatistien hallitsemille alueille maan eteläosiin, ja 8. maaliskuuta 2005 venäläisviranomaiset ilmoittivat tämän kuolleen venäläisjoukkojen hyökkäyksessä Tolstoi-Jurtin kylään Groznyin pohjoispuolella. Väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin kansainvälisesti lähes tuntematon šeikki Abdul-Halimin nimeä käyttävä korkeimman šaria-oikeuden puheenjohtaja, joka on syntynyt Tšetšeniassa Argunin kaupungissa. Todellisen vallan uskottiin kuitenkin siirtyneen komentaja Abdallah Shamil Abu Idrisille, joka tunnetaan kansainvälisesti paremmin nimellä Šamil Basajev. Basajev kuoli kahden kilometrin päässä Ekaževon kylästä Nazranin piirissä Ingušiassa räjähdyksessä 9. ja 10. heinäkuuta 2006 välisenä yönä FSB:n erikoisoperaatiossa räjähteillä lastatun Kamaz-kuorma-auton räjähtäessä.

Väestö

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen asukasluku oli 1 268 989.[1] Alueen asukastiheys oli 81,1 as./km2. Väestö asuu yhä pääosin kylissä sekä maaseudulla, kaupunkilaisia oli väestöstä vain 34,9 %.[1] Väestönkasvu on nopeaa, ja väestö on keskimäärin yksi nuorimpia Venäjällä.

Suurimmat kaupungit, kylät ja muut piirikeskukset

Tšetšeniassa on kaikkiaan viisi kaupunkia. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kaupungit ja yli 10 000 asukkaan suurkylät ovat nimeltään (kylien asukaslukuna on ohessa esitetty kylän maalaiskunnan väkiluku): Groznyi (271 573 as.), Ẋalxa-Marta (Urus-Martan, 49 070 as.), Şela (Šali, 47 708 as.), Gümse (Gudermes, 45 631 as.), Orga (Argun, 29 525 as.), Kurtšaloi (Курчалой, kylä, 22 723 as.), Atšhoi-Martan (Ачхой-Мартан, kylä, 20 172 as.), Šelkovskaja (Шелковская, kylä, 11 112 as.), Sernovodskoje (Серноводское, kylä, 10 805 as.) ja Znamenskoje (Знаменское, kylä, 10 286 as.). Tätä pienempiä Tšetšenian piirikeskuksia ovat Himoi (kylä, Химой, 309 as.), Itum-Kale (kylä, 1 068 as.), Naurskaja (stanitsa Наурская, 9 050 as.), Nožai-Jurt (kylä, Ножай-Юрт, 6 744 as.), Šatoi (Шатой, 2 953 as.) ja Vedeno (kylä, Ведено, 3 186 as.). [1]selvennä

Etninen jakauma

Ahmat Kadyrovin moskeija Groznyissa on yksi Euroopan suurimmista, 10 000 rukoilijan moskeijoista.

Suurin osa tšetšeeneistä on sunni-muslimeja, johon uskoon kansa kääntyi 1500–1700-luvuilla. Tšetšenia on hyvin muslimivaltainen maa ja siellä on tällä hetkellä yksi Euroopan suurimmista moskeijoista. Neuvostoliiton loppuvaiheissa maassa oli 23 % venäläisiä (269 000 vuonna 1989). Suurin osa venäläisväestöstä on paennut maasta sotien vuoksi ja 2000-luvulla venäläisten määrä on ollut noin 20 000 – 40 000.[35]

Kielet

Viralliset kielet ovat tšetšeeni ja venäjä. Tšetšeenin kieli kuuluu pohjois-keskiseen kaukasialaiseen kieliryhmään, jonka sukulaiskieliä ovat inguuši ja batsb.lähde?

Paikallishallinnollinen jako

Tšetšenian paikallishallinnollinen jako (englanniksi)

Tšetšenia on jaettu Venäjän muiden federaatiosubjektien tapaan paikallishallinnon ylemmällä tasolla kaupunkipiirikuntiin (gorodskoi okrug) ja kunnallispiireihin (raion). Kaupunkipiirikuntia on kolme ja piirejä viisitoista. Nämä on lueteltu alla ja kullekin on kerrottu asukasluku vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan.[1]selvennä

  1. Argunin kaupunkipiirikunta (Organ kaupunkipiirikunta) (29 525 as.)
  2. Atšhoi-Martanin piiri (Ачхой-Мартановский район, 78 505 as.)
  3. Groznyin kaupunkipiirikunta (271 573 as.)
  4. Groznyin piiri (Грозненский район, 118 347 as.)
  5. Gundemesin kaupunkipiirikunta (eli Gümsen kaupunkipiirikunta) (45 631 as.)
  6. Gudermesin piiri (Gümsen piiri; Гудермесский район, 78 108 as.)
  7. Itum-Kalen piiri (Итум-Калинский район, 5 483 as.)
  8. Kurtšaloin piiri (Курчалоевский район, 114 039 as.)
  9. Nadteretšnin piiri (Надтеречный район, 55 782 as.)
  10. Naurskajan piiri (Наурский район, 54 752 as.)
  11. Nožai-Jurtin piiri (Ножай-Юртовский район, 49 445 as.)
  12. Sunžen piiri (Сунженский район, 20 989 as.)
  13. Šalin piiri (Şelan piiri; Шалинский район, 115 970 as.)
  14. Šaroin piiri (Шаройский район, 3 094 as.)
  15. Šatoin piiri (Шатойский район, tai Шатоевский, 16 812 as.)
  16. Šelkovskajan piiri (Шелковской район, 53 548 as.)
  17. Urus-Martanin piiri (Ẋalxa-Martan piiri; Урус-Мартановский район, 120 585 as.)
  18. Vedenon piiri (Веденский район, 36 801 as.)

Vuonna 2012 perustettiin Galantšožin ja Tšeberlojevskin piirit, mutta niiden rajoja ei ole vahvistettu.lähde?

Talous

Tšetšenian tuottama osuus Venäjän federaation vuoden 2010 bruttokansantuotteesta oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan yhteensä 69,68 miljardia ruplaa eli 0,19 % koko Venäjän BKT-kertymästä.[4] Jokaista Tšetšenian tasavallan asukasta kohti osuus oli 54,91 tuhatta ruplaa eli vain noin 1 345 euroa vuodelta 2010. Tämä on vain 21 prosenttia Venäjän keskimääräisestä lukemasta ja toiseksi alhaisin arvo Venäjän kaikista federaatiosubjekteista (heti naapuritasavalta Ingušian jälkeen). Alueen kyky tuottaa taloudellista hyvinvointia oli alueellisen BKT-arvon avulla kuvattuna siis venäläisittäinkin erittäin matala.[5]

Tšetšenian tärkein luonnonvara on öljy.[9] Öljyvarat ovat paljolti venäläisen Rosneftin hallussa. Tuotanto oli 800 000 tonnia vuonna 2011. Vuonna 2012 maa ilmoitti kutsuvansa azerbaidzanilaiset etsimään uusia öljylähteitä hiipuvien tilalle.[36]

Maamiinat haittaavat maa- ja metsätaloutta. Vuonna 2012 aloitettiin miinanraivaus, jonka tavoitteena on puhdistaa 500 peltoja ja 8000 hehtaaria talousmetsää. Raivaus etenee hitaasti. Ennen sotaa vihannesten viljely kasvihuoneissa oli tärkeä tulonlähde, mutta infrastruktuuria tuhoutui sodassa.[37]

Ennen vuonna 1994 alkanutta sotaa Groznyin Severnin lentokenttä oli Kaukasuksen suurin.[38] Ensimmäinen kansainvälinen lento 15 vuoden tauon jälkeen lähti sieltä 2009 vieden pyhiinvaeltajia Saudi-Arabiaan.[39]

Myös rautatiet vaurioituivat sodassa, mutta ensimmäinen juna viiden vuoden tauon jälkeen kulki Groznyistä Moskovaan vuonna 2004. Junamatka kesti tuolloin 48 tuntia.[40]

Kulttuuri

Koska tšetšeenin kirjoittaminen yleistyi vasta 1900-luvun alussa kirjallinen perinne on säilynyt suullisena kansantaruissa.[41] Tšetšenialainen runoilija Ruslan Akhtakhanov julkaisi isänmaallisia runoja ja toimi professorina Moskovassa. Hänet surmattiin vuonna 2011.[42]

Ruokavalioon kuuluu paljon lampaanlihaa ja vihanneksia.[41]

Nyrkkeily, ratsastus ja paini ovat perinteisiä urheilulajeja.[41]

Oikeinkirjoitus

Kielitoimiston ohjeiden mukaan Tšetšenia on kirjoitettava š-kirjaimilla, eikä š-kirjainta tule kirjoittaa esimerkiksi "sh".

Kirjallisuutta

  • Tšetšenian historiaa on Antero Leitzingerin kirjassa Tshetsheenit – Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24.1.1995 saakka.
  • Toista Tšetšenian sotaa Anna Politkovskajan kirjassa "Toinen Tshetshenian sota", sekä eversti Erkki Nordbergin tutkimuksessa Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
  • Džohar Dudajevin lesken Alla Dudajevan kirjoittama kirja "Miljoni esimene" on julkaistu viroksi. Siinä kerrotaan Tšetšenian historiasta ja ensimmäisestä Tšetšenian sodasta. Kirjan lopussa on kronologia, jonka on kirjoittanut virolainen kansanedustaja Andres Herkel.
  • Anna Politkovskaja: Toinen Tshetshenian sota. Pystykorvakirja. Alkuteos: Vtoraâ Čečenskaâ. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-141-9 (nid.) 2. painos 2003..
  • Matthew Evangelista, "Tshetshenian sodat. Hajoaako Venäjä?" Like

Lähteet

  1. a b c d e f Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 16.2.2013. (venäjäksi)
  2. April 2007 Rulers. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)
  3. a b Caucasus Report - Chechen Republic Head Threatens Ministers With Dismissal 8.8.2012. Radio Free Europe/Radio Liberty, rferl.org. Viitattu 16.2.2013. (englanniksi)
  4. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 16.2.2013. (venäjäksi)
  5. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 16.2.2013. (englanniksi)
  6. Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 26.10.2014.
  7. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  8. a b Chechnya Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.
  9. a b Regions and territories: Chechnya BBC News
  10. Climatological Information: Geozny World Meteorological Organization WMO
  11. Chechnya habitat 'ravaged by war' BBC News 2006
  12. a b c Varhaishistoriasta leavenworth.army.milin dokumentissa.
  13. a b c Rand.orgin julkaisu
  14. FMSO: "spring of 1993, dissolved the Chechen parliament, and in June of 1993 his presidential guard clashed with those protesting parliament's dissolution and killed nearly 50 people"
  15. FMSO: "dismal attack in November of 1994 led by the Dudayev opposition"
  16. FMSO: "earlier paid out for these purposes were used by the Grozny leadership to buy weaponry"
  17. CD-Facta: "seuraajansa Zelimhan Jandarbijev jatkoi johdonmukaisesti taistelua toukokuussa 1996 sovitusta tulitauosta huolimatta"
  18. CD-Facta: "Elok. 1997 Mashadov ilmoitti Tšetšenian oikeuslaitoksen ryhtyvän toimimaan islam. šarian pohjalta"
  19. Latvia Condemns Public Executions in Chechnya [23.9.1997 (Latvian ulkoministeriö)
  20. CD-Facta
  21. a b c Timeline: Chechnya (BBC)
  22. a b UN chief: No Chechen 'catastrophe' (BBC)
  23. NATO condemns Russia's offensive in Chechnya (BBC)
  24. a b Death Toll Put at 160,000 in Chechnya
  25. BBC
  26. 'Palestinizing' Chechnya (Johnson's Russia List, alun perin Washington Post 06/27/2003.
  27. Chechnya: The end in sight? (Jamestown Foundation, Russia and Eurasia Review vol 2, issue 7, 4/1/2003)
  28. Over 7,000 militants gave up arms in recent years - Chechen PM (RIA)
  29. Chechen PM says all militant groups eliminated (RIA)
  30. MosNews 14.3.2006: Chechen Rebels Radicalize
  31. Russia: The Ideological Split In The Chechen Leadership (FRERL)
  32. Chechnya: Separatist Leaders Admit To Logistical, Financial Problems
  33. Regions and territories: Chechnya BBC News
  34. Kadyrov Tshetshenian presidentiksi HS. Viitattu 15.02.2007.
  35. http://www.ethno-kavkaz.narod.ru/rnchechenia.html
  36. Chechnya angry at Rosneft, woos Azerbaijan with oil Reuters 4.4.2012
  37. Russian Army Clearing Landmines For Agriculture In Chechnya Hortinews 9.4.2012
  38. The Opening of the Civilian Airport in Chechnya: A Sign of Peace? Jamestown
  39. Historic flight leaves Chechnya BBC News 2009
  40. Chechnya train service back on track BBC News 2004
  41. a b c Chechens Countries and their cultures
  42. Chechen poet Ruslan Akhtakhanov shot dead in Moscow BBc News 16.11.2011

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšetšenia.