Ero sivun ”Mayojen korkeakulttuuri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 213.214.155.25 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon.
JuusoheBot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Kehonmuokkaus: Typo fixing, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
Rivi 91: Rivi 91:


===Kehonmuokkaus===
===Kehonmuokkaus===
Mayat [[Kehonmuokkaus|muokkasivat kehoaan]] monin tavoin omien kauneusihanteidensa mukaiseksi. Koska he uskoivat polveutuvansa maissista, mayat muotoilivat pääkallonsa maissintähkän tapaan suipoiksi litistämällä vastasyntyneiden päät kahden lankun väliin. Lapsista pyrittiin myös tekemään [[Kierosilmäisyys|kierosilmäisiä]] ripustamalla heidän silmiensä eteen pihkapallo. Hampaisiinsa mayat istuttivat [[jadeiitti]]palasia ja muita arvokkaita kiviä, ja joskus he hioivat hampaansa teräviksi tai poistivat kaikki hampaansa keskimmäisiä ylä- ja alahampaita lukuunottamatta. Mayat arvostivat myös suurta nenää ja korkeaa otsaa, ja he saattoivat käyttää nenä- ja otsalisäkkeitä tai nenälävistyksiä. Jotkut mayat [[Tatuointi|tatuoivat]] tai maalasivat koko ihonsa.<ref>Didrichsen et al. 2012, s. 82.</ref>
Mayat [[Kehonmuokkaus|muokkasivat kehoaan]] monin tavoin omien kauneusihanteidensa mukaiseksi. Koska he uskoivat polveutuvansa maissista, mayat muotoilivat pääkallonsa maissintähkän tapaan suipoiksi litistämällä vastasyntyneiden päät kahden lankun väliin. Lapsista pyrittiin myös tekemään [[Kierosilmäisyys|kierosilmäisiä]] ripustamalla heidän silmiensä eteen pihkapallo. Hampaisiinsa mayat istuttivat [[jadeiitti]]palasia ja muita arvokkaita kiviä, ja joskus he hioivat hampaansa teräviksi tai poistivat kaikki hampaansa keskimmäisiä ylä- ja alahampaita lukuun ottamatta. Mayat arvostivat myös suurta nenää ja korkeaa otsaa, ja he saattoivat käyttää nenä- ja otsalisäkkeitä tai nenälävistyksiä. Jotkut mayat [[Tatuointi|tatuoivat]] tai maalasivat koko ihonsa.<ref>Didrichsen et al. 2012, s. 82.</ref>


===Mayojen heikkoudet===
===Mayojen heikkoudet===

Versio 9. heinäkuuta 2015 kello 18.37

 

Palenquen raunioitunut mayakeskus.

Mayojen korkeakulttuuri oli Meksikon eteläosissa ja Keski-Amerikan pohjoisosissa vallinnut sivilisaatio. Mayoja (lausutaan maijat) pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. Mayojen kulttuuri tunnetaan erityisesti mahtavista rauniokaupungeista. Mayojen taide oli korkeatasoista, heillä oli oma kirjoitusjärjestelmänsä ja he laativat tarkkoja kalentereita.

Uskonto oli tärkeä mayoille, joiden johtajia pidettiin jumalten jälkeläisinä.[1][2] Mayojen ylimystö harjoitti pyramiditemppelissään muun muassa erilaisia uhrirituaaleja, joissa uhrattiin myös ihmisiä.[3][4]

Mayojen historia ulottuu ainakin 3 000 vuoden taakse.[5] Myöhemmin tunnettu suurten temppelikeskusten mayakulttuuri syntyi vuosina 400 eaa. – 300 jaa.[6] Tuolloin luotiin muun muassa valtava El Miradorin temppelikeskus. Tämän jälkeen klassisella kaudella rakennettiin suuria keskenään sotineita keskuksia, kuten Tikal. Monet Peténissä eteläisessä Jukatanissa sijainneet mayakaupungit luhistuivat tuntemattomasta syystä 800–900 jaa. Edelleen kiistellään vilkkaasti siitä, miksi monet suuret mayakaupungit hylättiin. Syiksi on arveltu muun muassa kuivuutta[7], sotia, maaperän köyhtymistä, kulkutauteja, kapinoita.[8] Mayakulttuuri kukoisti jonkin aikaa pohjoisessa, mutta espanjalaisten saapuessa 1525 jäljellä oli vain muutama keskus. Viimeinen mayakaupunki, Tayasal, kukistui vasta 1697.

Mayojen historiallinen asuinalue

Mayojen asuinalueet punaisella viivalla ympyröitynä
Eteläinen mayojen asuma-alue.

Mayojen asuinalue käsittää yli 300 000 neliökilometriä Keski-Amerikassa. Mayoja asui ja asuu nykyään eteläisen Meksikon Chiapasin ja Tabascon osavaltioissa ja Jukatanin niemimaalla Quintana Roon, Campechen ja Jucatánin osavaltioissa. Mayojen alue ulottui myös Meksikon eteläpuolisen Keski-Amerikan pohjoisosiin Guatemalaan, Belizeen, El Salvadoriin ja läntiseen Hondurasiin.[9] Ennen klassisen kauden lopun romahdusta mayoja arvioidaan olleen jopa 10–15 miljoonaa.

Mayojen asuinalue jaetaan:

  1. eteläiseen alankoon Koillis-Guatemalassa ja Pohjois-Hondurasissa [10]
  2. keskiseen alankoon, joka ulottuu Peténistä Guatemalasta Belizeen ja Meksikon puolelle Chiapasin ja Tabascon maakuntiin [10]
  3. pohjoiseen alankoon Jukatanin niemimaalla [10]
  4. Guatemalan ylänköön [11]

Meksikon eteläosan ja Guatemalan pohjoisosan kuuma ja kostea alanko oli suurin mayojen asuttama alue. Alueella on runsaat jade-, obsidiaani- ja basalttiesiintymät sekä hyvät viljelysmaat. Purjehduskelpoisten jokien ansiosta alueella oli myös helppo käydä kauppaa. Keskisillä alankoseuduilla ovat mayojen vanhimmat asutuskeskukset, joista mayakulttuuri levittäytyi muille alueille. Pohjoisilla alankoalueilla Jukatanin niemimaan pohjoisosissa on kuivempaa. Siellä ei myöskään ole jokia tai järviä, vaan asukkaat saivat vetensä luonnollisista kaivoista, cenoteista.[10]

Mayakaupunkeja

Mayojen kulttuuri

Mayojen reliefitaidetta.

Taide

Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet abstraktia taidetta tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat jadesta, kotilonkuorista ja piikivestä. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus. Moni taiteilija kuului kuninkaalliseen sukuun.[12]

Mayojen rakennusten sisätilat ja luultavasti ulkoseinätkin olivat värikkäiden seinämaalausten koristelemia. Kostea ilmasto on kuitenkin aikojen kuluessa tuhonnut lähes kaikki maalaukset. Hallitsijoille ja ylimyksille mayat pystyttivät steeloja, jotka olivat yleensä metrin, mutta joskus kymmenenkin metrin korkuisia. Steeloihin kirjoitettiin usein hallitsijan elämän tärkeimpiä päivämääriä.[13]

Kirjallisuus

Mayat kirjasivat historiaansa ja tiedettään lukuisiin kirjoihin. Niitä on säilynyt nykypäiviin vain neljä, sillä espanjalaiset valloittajat tuhosivat mayojen kirjoja "taikauskona ja valheina". Säilyneet mayakirjat ovat Dresdenin, Pariisin, Madridin ja Grolierin koodeksit. Ne ovat haitarimaisesti taiteltuja, runsaan metrin pituisia paperisuikaleita. Jotkin koodekseista ovat vain osia pidemmistä alkuteoksista. Koodeksit koostuvat kuvista, hieroglyfeistä, numeroista ja kalenterimerkinnöistä. Kirjat sisälsivät taulukoita, joiden avulla mayat ajoittivat rituaalejaan ja maanviljelystoimiaan sekä seurasivat tähtitaivaan kiertoa. Niiden avulla mayat säätelivät myös matkustamista, metsästystä ja uhraamista.[14]

Mayojen kansalliseepos on Popol vuh, 1550-luvulla K'iche-mayajohtajien kertomuksista koottu eepos, jossa on kuvattu mayojen historiaa ja mytologiaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan maailman luomisesta, toisessa myyttisten sankarikaksosten teoista ja kolmannessa kiche-dynastian synnystä.[15]

Myytit ja jumalat

Mayojen maissinjumala.

Mayojen mytologia selitti maailman ja ensimmäisten ihmisten synnyn. Tärkeässä osassa mayojen myyteissä ovat sankarikaksoset Hunahpu ja Xbalanque, joiden seikkailuista kerrotaan monissa tarinoissa ja kuvissa kuten Popol vuhissa. Mayojen myyttejä on tallennettu paperille ja mayojen kivimonumentteihin.[16]

Mayojen luomistarussa kerrotaan alkumerestä ja taivaasta. Taivaanjumalat tapasivat merenjumalat ja loivat itselleen palvojat ja näille asuinpaikan. Ensin luotiin eläimet, ja sen jälkeen monen yrityksen jälkeen ihmiset maissinjyvistä. Luomispäivämääräksi kirjoituksissa on annettu 13. elokuuta 3114 eaa. Mayojen jumalat asustivat Maan yllä taivaassa, ja Maan alapuolella oli pelottava manala Xibalba. Taivas oli joidenkin lähteiden mukaan 13-kerroksinen ja manala 9-kerroksinen. Maailmankaikkeuden ytimessä kasvoi maailmanpuu, ja maan kulmissa taivasta kannattelevat puut. Kilpikonnalla oli tärkeä osa luomiskertomuksissa, sillä esimerkiksi joissain kertomuksissa se kannatteli Maata selässään.[17] Mayat kunnioittivat jaguaaria suuresti – se yhdistettiin aurinkoon ja jumaliin, ja sillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia.[18]

Mayoilla oli useita jumalia, eri alueilla omiansa. Mayat pitivät myös hallitsijoitaan jumalina, mitä käsitystä vahvistettiin veristen uhriseremonioiden ja monumentaalirakentamisen avulla. Mayahallitsija oli maailman keskipiste, josta elämän jatkuminen riippui. Tärkempiä jumalia olivat auringon ja maissin jumala Itzamna (päivisin auringonjumala Kinich Ahauna), joka toi kansalle maanviljelyn ja keksi kirjoitusjärjestelmän ja kalenterin. Mesoamerikassa laajastikin palvottu sulkakäärme Quetzalcoatl eli Kukulkan oli yhdistelmä käärmeestä ja linnusta.[19] Mayojen vanhin jumala oli sateen ja ukkosen jumala Chac, joka antoi sadolle tärkeää vettä, mutta saattoi myös tuhota sen. Chac kuvattiin taiteessa yleensä sinisenä ja viiksekkäänä.[20] Jumaliaan mayat lepyttivät ihmisuhreilla, joita hankittiin sotaretkillä.[21]

Elinkeinot

Katso myös: Mayojen kauppa

Mayojen elatuksen perusta oli jo ennen mayoja alkanut[22] maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa.[23]

On tiedetty pitkään mayojen kaskenneen peltonsa. Pelto raivattiin kaatamalla ensin puut ja pensaat kivikirveillä ja polttamalla ne. Näin puiden tuhka lannoitti maan. Yleensä sade kasteli peltoja, vaikka vettä varastoitiin joskus rotkoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin. Mayat tunsivat kaskeamisen lisäksi muun muassa kanavoilla kastelun ja pengerviljelyn.

Maissin lisäksi viljeltiin kurpitsaa, papuja, kaakaopapuja, espanjanpippuria, bataattia, avokadoa ja joitain muita kasveja. Alueen eteläosissa viljellyn kaakaopensaan papuja käytettiin rahana ja nautintoaineena. Mayat viljelivät myös muita kuin syötäviä kasveja, muun muassa puuvillaa ja hamppua.[24] Viljelystä huolehtivat talonpojat.

Kauppiaat ja käsityöläiset olivat myös merkittävässä osassa tavaroiden tuotannossa ja vaihdossa.[25] Kauppaa käytiin myös orjilla.

Kaupungit uskonnollisina keskuksina

Mayat asuivat eri kokoisissa asutuksissa, joista pienin oli yhden perheen maatila. Suurempia asumisyksikköjä olivat kylät ja kaupungit. Mayakaupungin keskeisin rakennus oli korkea pyramidimainen mayatemppeli, jonka huipulla suoritettiin uskonnollisia rituaaleja. Vain joitakin mayapyramideja, kuten Palenquen pyramidia, käytettiin hautana. Ylipappina toimi useimmiten kuningas. Mayat eivät harjoittaneet yhtä laajamittaista ihmisten uhraamista kuin esimerkiksi atsteekit, mutta ihmisuhrit olivat silti tärkeä osa rituaaleja. Toisinaan riitti, että uhrattiin vain ihmisen verta. Pappi saattoi esimerkiksi tehdä reiän ihmisen kieleen ja vetää karkeaa köyttä tuon reiän läpi. Näin saatiin valutettua sopiva määrä verta alttarille. Temppelien lisäksi kaupungeissa oli kuninkaiden ja ylimysten palatseja. Suurin osa kansasta asui maaseudulla, ja kaupunki saattoi olla vain eräänlainen temppelin ympärille rakennettu ”rituaalikeskus”.

Kirjoitus ja numerot

Steela on kivi, jossa on mayakirjoitusta.

Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.[26] Kirjoitus koostui tyylitellyistä kuvista, "hieroglyfeistä", jotka tarkoittivat sanoja ja tavuja.[27] Vaikka merkkejä oli 800, ehkä vain 200–300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella.[27] Kirjoitus muistuttaa perustekniikaltaan Vanhan maailman Egyptin, Mesopotamian, Intian, Kiinan ja Japanin varhaisia sana/tavu-kirjoitusjärjestelmiä[26] mutta se ei ole kehittynyt näistä. Kirjoitus oli erillisinä merkkeinä, glyyfeinä kaksoissarakkeina ja sitä luettiin vasemmalta oikealle, ylhäältä alas[26]. Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit[28].

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20, toisin kuin meillä on 10.[29]

Astronomia ja kalenteri

Pääartikkeli: Mayojen kalenteri

Mayat olivat kiinnostuneet ajan kulumisesta ja taivaankappaleiden asemasta uskontonsa takia. Mayat osasivat tehdä horoskooppimaisia astrologisia laskelmia. Niinpä mayoilla oli myös tähtitieteellistä tajua. He määrittivät tarkasti vuoden pituuden ja osasivat ennustaa auringonpimennyksiä. Mayat oivalsivat aamu- ja iltatähden olevan sama planeetta Venus.

Erityisen kiinnostuneita mayat olivat kalenterien laatimisesta. Heidän kalenterinsa alkuhetkenä on 13. elokuuta 3114 eaa. Ei tiedetä, miksi juuri tuo päivä oli heidän kalenterinsa nollahetki. Mayojen aikakäsitys oli kiertoihin perustuva eli syklinen, kuten Mesoamerikassa yleensäkin tuohon aikaan. Mayakalenterin pisin ajanjakso on ”baktun”, joka kestää 144 000 päivää, eli noin 394 vuotta. Järjestyksessä 13. baktun on päättymässä 21. tai 23. joulukuuta 2012, jonka jälkeen alkaa uusi pitkän ajanlaskun kierros. [30]

Kehonmuokkaus

Mayat muokkasivat kehoaan monin tavoin omien kauneusihanteidensa mukaiseksi. Koska he uskoivat polveutuvansa maissista, mayat muotoilivat pääkallonsa maissintähkän tapaan suipoiksi litistämällä vastasyntyneiden päät kahden lankun väliin. Lapsista pyrittiin myös tekemään kierosilmäisiä ripustamalla heidän silmiensä eteen pihkapallo. Hampaisiinsa mayat istuttivat jadeiittipalasia ja muita arvokkaita kiviä, ja joskus he hioivat hampaansa teräviksi tai poistivat kaikki hampaansa keskimmäisiä ylä- ja alahampaita lukuun ottamatta. Mayat arvostivat myös suurta nenää ja korkeaa otsaa, ja he saattoivat käyttää nenä- ja otsalisäkkeitä tai nenälävistyksiä. Jotkut mayat tatuoivat tai maalasivat koko ihonsa.[31]

Mayojen heikkoudet

Mayat käyttivät holvirakenteena valeholvia.

Mayoilta puuttui monia keksintöjä joita esimerkiksi samoihin aikoihin eläneillä roomalaisilla oli, koska mayat elivät käytännössä kivikautta. Mayoilla ei ollut metallityökaluja, vaikka metallia käytettiin muun muassa koriste-esineissä. Tavaran kuljettaminen oli työlästä, sillä pyörää käytettiin vain leikkikaluissa, vetojuhtia tai hevosia ei ollut, eikä veneissäkään osattu käyttää purjeita. Näin mayojen kuljetukset perustuivat pitkälti ihmisvoimaan, ja esimerkiksi temppelien rakentamiseen käytetty kalkkikivi oli paikallista lyhyen ja helpohkon kulkumatkan takaa.

Mayojen asuttama alue oli maatalouden harjoittamisen kannalta melko huonoa. Aluksi maissi- ja papusadot olivat kyllä runsaita ja mahdollistivat suuren väestönkasvun. Vähitellen kuitenkin eroosio ja maaperän köyhtyminen heikensivät viljelmien tuottavuutta. Kun aluetta vaivasivat lisäksi klassisen kauden lopulta alkaen pitkät kuivuusjaksot, seurasi tästä nälänhätiä. Keskisillä alankoalueilla maatalouden romahdus oli erityisen raju: kun alueella asui mayakulttuurin kukoistuskaudella jopa kolme miljoonaa ihmistä, oli siellä 1500-luvulla enää noin 30 000 asukasta. Alue on pysynyt harvaan asuttuna aina 1900-luvulle asti.

Erityisen tuhoisa piirre mayojen kulttuurissa oli sotaisuus. Pienten kuningaskuntien välinen jatkuva keskinäinen ja sisäinen sotiminen kuluttivat suuresti resursseja ja olivat usein syynä mayayhteisöjen tuhoon. Osittain nämä sodat johtuivat edellä mainituista maatalouden ongelmista: kun ei ollut paljon ylimääräistä ruokaa, ei ollut resursseja suurten armeijoiden varustamiseen. Ja kun ei ollut suuria armeijoita, ei syntynyt yhtenäistä suurta mayavaltiota, vaan pienten kuningaskuntien tuhoisa kilpailu jatkui.

Mayojen historia

Pääartikkeli: Mayojen historia

Mayojen historia noudattaa monelta osin muualta maapallolta tuttua korkeakulttuurin kehityksen kaavaa. Ensin seudulla asui metsästäjiä, ja noin 1800 eaa. alkaen Tyynenmeren rannikolle ilmestyi kiinteitä maanviljelykyliä, joita pidetään sivilisaation synnyn ensimerkkeinä. Suuria temppelikumpuja ja maakorokkeita alettiin rakentaa noin 1000 eaa. ehkä olmeekkien vaikutuksen takia. Muutaman seuraavan vuosisadan aikana on nähtävissä enenevässä määrin merkkejä jonkinlaisen ylimystön vallasta. 650 eaa. syntyi ensimmäinen suuri temppelikeskus, El Mirador.

Sivilisaation mittarina pidetty kirjoitustaito ilmestyi noin kaudella 400–200 eaa., jolloin syntyi monia suuria keskuksia. Mayakulttuuri oli kuninkaiden johtama jo 100 eaa. päätellen muun muassa San Bartolin löydöistä.[32] Noin 150 jaa. mayakulttuuri romahti Miradorin altaassa ehkä kuivuuden, ehkä sotien takia. Niin sanotulla klassisella kaudella noin 300–800 jaa. Peténin sademetsäalueen voimakkaat mayakeskukset kamppailivat kiihtyvällä vauhdilla vallasta. Näitä olivat muun muassa Tikal ja Calakmul.[33] Noin 800–900 jaa. monet keskisen maya-alueen suuret keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia.[7] Romahdus näkyy löytöpaikoilla kuninkaiden vallan luhistumisena ja monumenttien teon lakkaamisena, ja myös väestön vähenemisenä. Pohjoiseen Jukataniin syntyi 987–1194 Maypánin liitto, ja sen jälkeen Mayapán hallitsi aluetta 1194–1441. Espanjalaisten saapuessa maya-alueelle kaupunkivaltiot olivat suureksi osaksi jo hajonneet, jäljellä oli enää pieni Tayasalin kaupunki.

Muinaisen mayakulttuurin jäännökset olivat pitkään piilossa Keski-Amerikan viidakoissa. Arkeologiset tutkimukset alkoivat 1800-luvun puolivälissä, kun varakas amerikkalainen juristi John Stephens kiinnostui aiheesta. Vielä 1900-luvun alkupuolella tutkijoilla oli monia vääriä käsityksiä mayoista. Tutkijat uskoivat 1960-luvun alkuun asti muinaisten mayojen olleen rauhanomainen, pappisluokan johtama yhtenäinen kansa. Nykyään mayojen tiedetään olleen sotaisia alusta asti. Erillisiä, keskenään taistelevia mayavaltioita johtanut ylimystö maallistui ainakin osittain kauden lopussa.

Mayakansa on yhä olemassa ja asuu Meksikon, Guatemalan, Belizen, El Salvadorin ja Hondurasin valtioiden alueella. Guatemalassa he ovat enemmistönä. He ovat säilyttäneet paljon kulttuurinsa ominaispiirteitä ja puhuvat omia mayakieliään. Mayakulttuurin kukoistuskautena pidetään kuitenkin niin sanottua klassista kautta[34], joka ajoitetaan vuosien 250 jaa. ja 900 jaa. välille.

Katso myös

Lähteet

  • Ihmiskunnan historia (1974), sivut 188–194, Oy Valitut Palat, ISBN 951-9078-08-8
  • Risto Kari: Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot. Osa 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1095-8.
  • Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 9789511089742.
  • Mayat – muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen
  • Mayamaa, Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen, Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s 36
  • Michael Coe & Elizabeth Benson & Dean Snow: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.
  • Toim.Jyrki K. Talvitie, Anneli Ilmonen, useita kirjoittajia: Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Tampereen Taidemuseo, 1997. ISBN 952-9549-42-3.
  • Maria Didrichsen, Eeva Hytönen, Mari Kyllönen, Otto Selén (toim.): Maya – Mesoamerikan alkuperäiskansa. Didrichsen, 2012. ISBN 978-952-5567-34-2.

Viitteet

  1. Talvitie 1993, s. 254.
  2. Laughton 2006, s. 65.
  3. Laughton 2006, s 72.
  4. Talvitie 1993, s. 109.
  5. Göran Burenhult: Ihmisen suku, mauoista maoreihin. WSOY.
  6. Sulkakäärme ja jaguaarijumala - Meksikon ja Guatemalan kulttuurit, Jyrki K. talvitie & Anneli Ilmonen (toim.), Tampereen taidemuseon julkaisuja 73, Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1997, ISBN 952-9549-42-3, s 116
  7. a b Romahdus, Jared Diamond, Terra Cognita, s 191 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Diamond_2005_191” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  8. Kari: Historian ABC 2001, s. 345
  9. Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 113.
  10. a b c d Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 114.
  11. Matilde Ivic de Monterroso (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 153.
  12. Laughton 2006, s. 18–19.
  13. Laughton 2006, s. 16–18.
  14. Laughton 2006, s. 26–29.
  15. Didrichsen et al. 2012, s. 52.
  16. Laughton 2006, s. 93, 104.
  17. Laughton 2006, s. 94–98.
  18. Laughton 2006, s. 70.
  19. Didrichsen et al. 2012, s. 58.
  20. Laughton 2006, s. 76.
  21. Laughton 2006, s. 72.
  22. Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen: Mayamaa. Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s. 36.
  23. Reino Kero: Intiaanien Amerikka. Otava 1986, ISBN 951-1-08974-9, s. 48.
  24. Kero 1986, s. 49.
  25. Kero 1996, s 50
  26. a b c Michael Coe: Atlas of ancient America. 1986, s. 118.
  27. a b Talvitie 1993, s. 276.
  28. Talvitie 1993, s. 279-280.
  29. Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen, Luku ajanlasku ja ennustukset, kohta Tähtitiede ja numerot, s. 50.
  30. MacDonald, G. Jeffrey: Does Maya calendar predict 2012 apocalypse? USA Today. 27.3.2007. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  31. Didrichsen et al. 2012, s. 82.
  32. Tieteen kuvalehti 6/2010, s. 21
  33. Maya - sademetsän kadonnut kuningaskunta, Didrichsen art museum, Jyrki Talvitie (toim), ISBN 951-97083-1-6, s. 74.
  34. Aikamatka mayojen maailmaan, Maria Didrichsen, 2005 Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo, Paino Art-Print, ISBN 952-5567-06-0, http://www.didrichsenmuseum.fi, s 8

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mayojen korkeakulttuuri.

Kirjallisuutta