Johan Axel Palmén

J. A. Palmén yksityislaboratoriossaan Tvärminnessä.

Johan Axel Palmén (7. marraskuuta 1845 Helsinki – 7. huhtikuuta 1919 Forssa) oli suomalainen eläintieteilijä ja professori Helsingissä 1882–1908.

Elämäkerta

Hänen vanhempansa olivat vapaaherra, lainopin professori, sijaiskansleri, senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja Johan Philip Palmén ja Johanna Charlotta Bonsdorff. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingfors Lyceumista 1864. Tohtoriksi Palmén väitteli 1875 aiheenaan lintujen muutto ja muuttoreitit. Väitöskirjan nimi oli Om foglarnes flyttningsvägar. Väitöskirja oli biologian alalla Suomen ensimmäinen kehitysoppiin perustuva tutkimus. Opiskellessaan Heidelbergissä Palmén julkaisi väitöskirjastaan laajennetun saksankielisen painoksen vuonna 1876: Über die Zugstrassen der Vögel on tutkimusalansa perusteos ja klassikko. Vuosina 1875-1876 Palmén opiskeli Saksassa Heidelbergin yliopistossa. Palmén nimitettiin vuonna 1875 eläintieteen dosentiksi. Viran edellisen haltijan Fredrik Mäklinin kuoltua hänet nimitettiin eläintieteen professoriksi vuonna 1884.

Palmén tutki mm. hyönteisanatomiaa ja lintujen muuttoa. Jäätyään eläkkeelle hän aloitti lintujen rengastustoiminnan Suomessa 1913. Hän oli luonnonsuojelutoiminnan uranuurtaja ja aloittaja Suomessa: vuonna 1917 hän teki senaatille ehdotuksen luonnonsuojelulain säätämiseksi Suomeen. Vuonna 1902 hän perusti omilla varoillaan Hankoniemen Tvärminneen biologisen tutkimusaseman, jonka hän testamentissaan lahjoitti Helsingin yliopistolle samoin kuin suuren osan omaisuudestaan. Palmén pysyi poikamiehenä koko elämänsä. Häntä seurasi professorin virassa Enzio Reuter.

Lähteet

• Palmén, Johan Axel (1845-1919) eläintieteen professori, maantieteen uranuurtaja www.kansallisbiografia.fi
• Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1809-1917

Teoksia

• Om foglarnes flyttningsvägar / J. A. Palmén. Helsingfors 1874. Kansalliskirjaston kappaleen digitaalinen kopio.
• Luonnonopillinen kuvasto koulun ja kodon tarpeeksi / J.A. Palmén ja A.J. Mela. Helsinki 1880. Kansalliskirjaston kappaleen digitaalinen kopio.