Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kuva |
p Botti lisäsi luokkaan Suomalaiset professorit |
||
| Rivi 86: | Rivi 86: | ||
[[Luokka:Vuonna 1973 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1973 kuolleet]] |
||
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
|||
Versio 28. kesäkuuta 2015 kello 14.03
| Martti Haavio (P. Mustapää) |
|
|---|---|
 Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio perheineen. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. tammikuuta 1899 Temmes |
| Kuollut | 4. helmikuuta 1973 (74 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Tunnetut työt | Suomalainen mytologia (1967) |
Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko.[1][2] Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella[2].
Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään.[2] Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa[1].
Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960.[2] Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia
- Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Porvoo: WSOY, 1935.
- Suomalaiset kodinhaltiat. Porvoo: WSOY, 1942.
- Viimeiset runonlaulajat. 3. painos (2. korjattu painos 1948). Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12753-1.
- Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo: WSOY, 1948.
- Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
- Kirjokansi: Suomen kansan kertomarunoutta. Porvoo: WSOY, 1952.
- Kansanrunojen maailmanselitys. Helsinki Porvoo: WSOY, 1955.
- Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
- Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
- Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
- Esseitä kansanrunoudesta. Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa Essais folkloriques par Martti Haavio. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-703-8.
Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta. Runoja. Porvoo Helsinki: WSOY, 1969.
- Kootut runot. 3., lisätty painos. Porvoo Helsinki: WSOY, 1969.
- Iloinen lorukirja (1984)
Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)
Lähteet
Kirjallisuus
- Majamaa, Raija: Haavio, Martti (1899–1973). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.