Ero sivun ”Isojoen-Honkajoen metsäpalo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p palaitus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
<noinclude></noinclude> |
<noinclude>{{Merkittävyys|20150617213356}}</noinclude> |
||
{{Uudelleenkirjoitettava}} |
|||
<ref>https://commons.wikimedia.org/w/index.php?search=suurpalo&title=Special%3ASearch&go=Go</ref> |
|||
<gallery> |
|||
[[File:WP 20150616 14 13 47 Pro.jpg|thumb|Isojoen-Honkajoen suurpalo 1959.]] |
|||
</gallery> |
|||
Isojoen-Honkajoen metsäpalo alkoi helteisenä sunnuntaina 19. heinäkuuta 1959, kehittyen suurpaloksi. |
|||
Palo alkoi Isojoen puolella, leviten yli lääninrajan Honkajoelle. Siellä palo pääosin sitten riehuikin. |
|||
Kuvalinkki Isojoen-Honkajoen metsäpaloon. |
|||
Tuho-alueen laajuus oli n. 1700 hehtaaria, pieneltä osalta suota ja hieman peltoa.Isojoen-Honkajoen metsäpalo oli suurin asutetuilla alueilla ollut metsätuho sotien jälkeen. |
|||
Sammutustöissä oli siviilejä,joilla oli reserviläisinä liikekannallepanoa vastaava velvollisuus osallistua, palokuntia laajalta alueelta ja asevelvollisia. Varusmiesten toiminta oli ratkaisevan tärkeää, että palo saatiin rajattua. |
|||
Hyvänä apuna oli armeijan radiopuhelinkalusto ja ilmatiedustelu, joilla saatiin selvyyttä kaoottiseen tilanteeseen. |
|||
Ruokahuollossa oli varuskunnan soppatykkejä, myös siviilit toimivat mahdollisuuksiensa mukaan. |
|||
Vaikka kuivuus ja kuuma tuulinen sää vaikeuttivat sammutustöitä, saatiin palo hallintaan.Sammutustyö oli erittäin vaarallista,mutta pahemmilta henkilövahingoilta vältyttiin. |
|||
Alueelle ei useinkaan ollut teitä, se myös hankaloitti sammutusveden ja moottoriruiskujen viemistä kohteisiin.Tielinjoja ja raivioita voitiin tehdä nopeasti,kun saatiin kerättyä vielä |
|||
vähemmän käytössä olevia moottorisahoja maakunnan kaupoista. |
|||
Asutettuja rakennuksia ei tuhoutunut, tulirintamat saatiin rajattua täpärästi.Joitain talousrakennuksia karjoineen jäi tuleen, |
|||
Jälkivartiointi jatkui viikkoja kytevien turvemaiden takia. |
|||
Palanut puusto hakattiin ,metsänuudistus suoritettiin pääosin kylvönä. |
|||
Palon jälkiä ei enää ole näkyvissä, metsä on palautunut uudistuneena. |
|||
Tietoähde/kuvat:sanomalehti VAASA./1959 |
|||
{| class="wikitable" |
|||
! |
|||
! |
|||
! |
|||
|- |
|||
| |
|||
| |
|||
| |
|||
|- |
|||
| |
|||
| |
|||
| |
|||
|- |
|||
| |
|||
| |
|||
| |
|||
|} |
|||
{{DEFAULTSORT:Isojoen-Honkajoen metsäpalo}} |
|||
Versio 20. kesäkuuta 2015 kello 14.08
 |
Tämän artikkelin käsittelemä aihe ei ole ehkä riittävän merkittävä tietosanakirjaan. Ota kantaa merkittävyyteen artikkelin keskustelusivulla. Lisätietoja löytyy Wikipedian merkittävyyskäytännöstä.
Jos merkittävyydestä ei tule selvitystä 20. kesäkuuta 2015 kello 21.33 mennessä (3 vuorokauden kuluessa tämän huomautuksen lisäämisestä), artikkeli luokitellaan poistettavaksi sivuksi. Älä poista tätä huomautusta, jos olet itse luonut tämän sivun. Ole hyvä ja lisää artikkelin aloittajan keskustelusivulle: Ylläpitäjät: tarkastakaa viittaukset, historia (edellinen) ja lokit ennen poistoa. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Isojoen-Honkajoen metsäpalo alkoi helteisenä sunnuntaina 19. heinäkuuta 1959, kehittyen suurpaloksi.
Palo alkoi Isojoen puolella, leviten yli lääninrajan Honkajoelle. Siellä palo pääosin sitten riehuikin.
Tuho-alueen laajuus oli n. 1700 hehtaaria, pieneltä osalta suota ja hieman peltoa.Isojoen-Honkajoen metsäpalo oli suurin asutetuilla alueilla ollut metsätuho sotien jälkeen.
Sammutustöissä oli siviilejä,joilla oli reserviläisinä liikekannallepanoa vastaava velvollisuus osallistua, palokuntia laajalta alueelta ja asevelvollisia. Varusmiesten toiminta oli ratkaisevan tärkeää, että palo saatiin rajattua.
Hyvänä apuna oli armeijan radiopuhelinkalusto ja ilmatiedustelu, joilla saatiin selvyyttä kaoottiseen tilanteeseen.
Ruokahuollossa oli varuskunnan soppatykkejä, myös siviilit toimivat mahdollisuuksiensa mukaan.
Vaikka kuivuus ja kuuma tuulinen sää vaikeuttivat sammutustöitä, saatiin palo hallintaan.Sammutustyö oli erittäin vaarallista,mutta pahemmilta henkilövahingoilta vältyttiin.
Alueelle ei useinkaan ollut teitä, se myös hankaloitti sammutusveden ja moottoriruiskujen viemistä kohteisiin.Tielinjoja ja raivioita voitiin tehdä nopeasti,kun saatiin kerättyä vielä
vähemmän käytössä olevia moottorisahoja maakunnan kaupoista.
Asutettuja rakennuksia ei tuhoutunut, tulirintamat saatiin rajattua täpärästi.Joitain talousrakennuksia karjoineen jäi tuleen,
Jälkivartiointi jatkui viikkoja kytevien turvemaiden takia.
Palanut puusto hakattiin ,metsänuudistus suoritettiin pääosin kylvönä.
Palon jälkiä ei enää ole näkyvissä, metsä on palautunut uudistuneena.
Tietoähde/kuvat:sanomalehti VAASA./1959