Ero sivun ”Demoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Demoni''' eli '''daimoni''' ({{k-grc|δαίμων|daímōn}}) oli [[antiikin Kreikka|antiikin kreikkalaisilla]] muun muassa [[Homeros|Homeroksen]] mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen [[kaksoisolento]] tai [[suojelushenki]]. [[Sokrates]] kertoi, että hänellä on oma ''daimonion'', joka antoi hänelle neuvoja.<ref>Platon: ''[[Sokrateen puolustuspuhe (Platon)|Sokrateen puolustuspuhe]]'' 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.</ref> |
'''Demoni''' eli '''daimoni''' ({{k-grc|δαίμων|daímōn}}) oli [[antiikin Kreikka|antiikin kreikkalaisilla]] muun muassa [[Homeros|Homeroksen]] mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen [[kaksoisolento]] tai [[suojelushenki]]. [[Sokrates]] kertoi, että hänellä on oma ''daimonion'', joka antoi hänelle neuvoja.<ref>Platon: ''[[Sokrateen puolustuspuhe (Platon)|Sokrateen puolustuspuhe]]'' 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.</ref> |
||
Myöhemmin demoneista tkakampia |
|||
jumalolentojen yleisnimi. Antiikin lopulla ja [[kristinusko]]ssa ja sen värittämässä länsimaisessa [[noituus|noituudessa]] demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. [[Platon|Platonin]] oppilas [[Ksenokrates]] määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Kristillisessä yhteydessä [[Saatana|Saatanan]] alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Kristityt kehittivät demonin tilalle oman suojelusolennon, [[Enkeli|enkelin]], antaen alkuperäiselle kielteisen kuvan. Demoni-sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista [[Henkiolento|henkiolennoista]]. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa. [[Teologia]]ssa ja [[okkultismi]]ssa demoneja koskevia oppeja kutsutaan [[demonologia]]ksi. |
|||
Juutalaisen [[Talmud]]in mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.{{Lähde}} |
Juutalaisen [[Talmud]]in mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.{{Lähde}} |
||
Versio 8. kesäkuuta 2015 kello 22.05
Demoni eli daimoni (m.kreik. δαίμων, daímōn) oli antiikin kreikkalaisilla muun muassa Homeroksen mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen kaksoisolento tai suojelushenki. Sokrates kertoi, että hänellä on oma daimonion, joka antoi hänelle neuvoja.[1]
Myöhemmin demoneista tkakampia jumalolentojen yleisnimi. Antiikin lopulla ja kristinuskossa ja sen värittämässä länsimaisessa noituudessa demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. Platonin oppilas Ksenokrates määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Kristillisessä yhteydessä Saatanan alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Kristityt kehittivät demonin tilalle oman suojelusolennon, enkelin, antaen alkuperäiselle kielteisen kuvan. Demoni-sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista henkiolennoista. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa. Teologiassa ja okkultismissa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonologiaksi.
Juutalaisen Talmudin mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.lähde?
Katso myös
Lähteet
Viitteet
- ↑ Platon: Sokrateen puolustuspuhe 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.
Aiheesta muualla
- Jatakari, Tuija: Antiikin filosofien daimon-oppi - Thaleesta keskiplatonisteihin. (PDF)