Ero sivun ”Muinaisenglanti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata) - The interwiki article is not good
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Image:Anglosaxonrunes.JPG|thumb|anglosaksin kirjoituksessa käytettyjä riimuja.]]
[[Image:Anglosaxonrunes.JPG|thumb|anglosaksin kirjoituksessa käytettyjä riimuja.]]
'''Muinaisenglanti''' (''Old English'') on nimitys nykyisen [[englannin kieli|englannin kielen]] varhaismuodolle, jota puhuttiin [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] eteläosissa noin 400-luvulta jaa. ([[kansainvaellusaika|kansanvaellusajalta]]) [[normannit|normannien]] valloitusretken ([[1066]]) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös ''anglosaksiksi''. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutteita [[ranskan kieli|ranskasta]]. Nykyään tätä myöhempää kielen muotoa kutsutaan [[keskienglanti|keskienglanniksi]].
'''Muinaisenglanti''' (''Old English'') on nimitys nykyisen [[englannin kieli|englannin kielen]] varhaismuodolle, jota puhuttiin [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] eteläosissa noin 400-luvulta jaa. ([[kansainvaellusaika|kansainvaellusajalta]]) [[normannit|normannien]] valloitusretken ([[1066]]) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös ''anglosaksiksi''. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutteita [[ranskan kieli|ranskasta]]. Nykyään tätä myöhempää kielen muotoa kutsutaan [[keskienglanti|keskienglanniksi]].


Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli ja siten sukua [[Friisin kieli|friisille]] ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös [[muinaisnorja|muinaisnorjaa]] ja siten [[islannin kieli|islantia]]. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, ja se muistuttaa hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa.
Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli ja siten sukua [[Friisin kieli|friisille]] ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös [[muinaisnorja|muinaisnorjaa]] ja siten [[islannin kieli|islantia]]. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, ja se muistuttaa hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa.

Versio 6. kesäkuuta 2015 kello 09.05

anglosaksin kirjoituksessa käytettyjä riimuja.

Muinaisenglanti (Old English) on nimitys nykyisen englannin kielen varhaismuodolle, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa noin 400-luvulta jaa. (kansainvaellusajalta) normannien valloitusretken (1066) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös anglosaksiksi. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutteita ranskasta. Nykyään tätä myöhempää kielen muotoa kutsutaan keskienglanniksi.

Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, ja se muistuttaa hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa.

Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, mutta myöhemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla.

Kielinäyte

Beowulfin ensimmäinen sivu.

Teksti on eeppisestä runoelmasta Beowulf. Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä ei alkuperäistekstissä käytetty.

rivinumero muinaisenglanniksi nykyenglanniksi
[332] oretmecgas æfter æþelum frægn: asked of the heroes their home and kin
[333] "Hwanon ferigeað ge fætte scyldas, "Whence, now, bear ye burnished shields,
[334] græge syrcan ond grimhelmas, harness gray and helmets grim,
[335] heresceafta heap? Ic eom Hroðgares spears in multitude? Messenger, I, Hrothgar's
[336] ar ond ombiht. Ne seah ic elþeodige herald! Heroes so many ne'er met I
[337] þus manige men modiglicran, as strangers of mood so strong.
[338] Wen ic þæt ge for wlenco, nalles for wræcsiðum, 'Tis plain that for prowess, not plunged into exile,
[339] ac for higeþrymmum Hroðgar sohton." for high-hearted valor, Hrothgar ye seek!"
[340] Him þa ellenrof andswarode, Him the sturdy-in-war bespake with words,
[341] wlanc Wedera leod, word æfter spræc, proud earl of the Weders answer made,
[342] heard under helme: "We synt Higelaces hardy 'neath helmet: -- "Hygelac's, we,
[343] beodgeneatas; Beowulf is min nama. fellows at board; I am Beowulf named.
[344] Wille ic asecgan sunu Healfdenes, I am seeking to say to the son of Healfdene
[345] mærum þeodne, min ærende, this mission of mine, to thy master-lord,
[346] aldre þinum, gif he us geunnan wile the doughty prince, if he deign at all
[347] þæt we hine swa godne gretan moton." grace that we greet him, the good one, now."
[348] Wulfgar maþelode (þæt wæs Wendla leod; Wulfgar spake, the Wendles' chieftain,
[349] his modsefa manegum gecyðed, whose might of mind to many was known,
[350] wig ond wisdom): "Ic þæs wine Deniga, his courage and counsel: "The king of Danes,
[351] frean Scildinga, frinan wille, the Scyldings' friend, I fain will tell,
[352] beaga bryttan, swa þu bena eart, the Breaker-of-Rings, as the boon thou askest,
[353] þeoden mærne, ymb þinne sið, the famed prince, of thy faring hither,
[354] ond þe þa ondsware ædre gecyðan and, swiftly after, such answer bring
[355] ðe me se goda agifan þenceð." as the doughty monarch may deign to give."

Aiheesta muualla