Ero sivun ”Suomensukuinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Uralilaiset mallineet.
Suomensukuisten kansojen maat -malline.
Rivi 15: Rivi 15:
*[[Itämerensuomalainen mytologia]]
*[[Itämerensuomalainen mytologia]]


{{Suomensukuisten kansojen maat}}
{{Uralilaiset kansat}}
{{Uralilaiset kansat}}
{{Uralilaiset kielet}}
{{Uralilaiset kielet}}

Versio 2. kesäkuuta 2015 kello 00.25

Suomensukuisten kansojen asuinalueet

Suomensukuinen tarkoittaa suomensukuista eli uralilaista kieltä puhuvaa kansaa tai ihmistä. Suomensukuisiksi kieliksi lasketaan yleisimmin suomalais-ugrilaiset kielet. Niistä muita kuin itämerensuomalaisia kieliä sanotaan usein suomen kielen etäsukukieliksi. Termi ”suomensukuinen” on kuitenkin alun perin viitannut kielellisen sukulaisuuden lisäksi geneettiseen ja kulttuuriseenkin sukulaisuuteen, jonka uralilaisten kielten puhujia ajateltiin yhdistävän. Tämä merkitys on edelleen melko yleinen maallikkojen keskuudessa, ja aiheuttaa edelleen väärinymmärryksiä.lähde? Ilmaisu "suomensukuinen" on varsin Suomi-keskeinen, varsinkin kun suomi ei ole suurin uralilainen kieli. Esimerkiksi germaaneja voitaisiin samalla logiikalla kutsua "englanninsukuisiksi" tai "saksansukuisiksi". Käsitettä ei käytetäkään kielitieteessä Suomen ulkopuolella.

Suomensukuisten kielten puhujien muodostama Suomen suku ajateltiin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana ja vielä pitkälle 1900-luvullekin usein ryhmäksi, jolla on yhteinen geneettinen alkuperä. Esimerkiksi Aarno Karimo kirjoitti kirjassaan Kumpujen yöstä (1929–1932): Suomen suvun alkukoti on monien tutkijain mielestä etsittävä Uralin vuoriston ja Volgan mutkan väliseltä alueelta. Useat otaksuvat suomalaisten asuneen alkujaan Volgan ja Väinäjoen latvoilla... Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus Uralin lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä. Tuiran jälkeläiset löytävätkin tuhatvuotisen vaelluksen jälkeen Suomen. Tämänkaltaisten vaelluskertomusten esikuvana pidetään Raamatun kertomuksia, joissa kansa vaeltaa ja saapuu luvattuun maahan.

Nykytietämyksen mukaan jotkin uralilaiset kansat eroavat geneettisesti selvästi toisistaan, mutta kielikunnan sisällä keskenään läheiset kansat muistuttavat toisiaan yleensä myös geneettisesti. Geneettis-kielellisenä Suomen sukuna voitaisiin pitää lähinnä itämerensuomalaisia kansoja. Myös suomensukuisten kansojen muinaiskulttuurissa ja -uskonnossa on ollut eroavaisuuksia. Uskontoon ja kulttuuriin vaikutti voimakkaasti elinkeino, joka vaihteli eri uralilaisia kieliä puhuvien ryhmien välillä. Esimerkiksi maata viljelevien suomalaisten ja virolaisten uskomukset olivat lähempänä toisiaan ja jopa muiden maanviljelyä harjoittavien kansojen uskomuksia kuin metsästyksellä eläneiden saamelaisten shamanismia. Silti jonkinlainen käsitys ja ihanne suomensukuisten kansojen yhteenkuuluvuudesta on säilynyt. Vuosien 1918-1922 heimosotia perusteltiin aikoinaan kansojen yhteenkuuluvuudella, mutta ne ulottuivatkin vain itämerensuomalaisten kansojen vanhoille asuinalueille.

Katso myös