Ero sivun ”Helium” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ln:Eliyúmu |
|||
| Rivi 60: | Rivi 60: | ||
==Alfahiukkanen== |
==Alfahiukkanen== |
||
Paljasta heliumydintä eli kaksi kertaa ionisoitunutta heliumatomia (He III) sanotaan alfahiukkaseksi ja alfahiukkasten nopeaa virtaa alfasäteilyksi. Ionisoiva [[alfasäteily]] ei ole kovin läpitunkevaa. |
Paljasta heliumydintä eli kaksi kertaa ionisoitunutta heliumatomia (He III) sanotaan alfahiukkaseksi ja alfahiukkasten nopeaa virtaa alfasäteilyksi. Ionisoiva [[alfasäteily]] ei ole kovin läpitunkevaa, etenee ilmassa muutaman millin. |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
Versio 14. elokuuta 2006 kello 19.39
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Helium | ||||
| Tunnus | He | ||||
| Järjestysluku | 2 | ||||
| Luokka | Epämetalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 18, jalokaasu | ||||
| Jakso | 1 | ||||
| Tiheys | 0,0001786 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Väritön | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1895, Sir William Ramsay, Nils A. Langley, Per Teodor Cleve | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 4,002602 | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | - (31) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 32 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 140 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | 1s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2 | ||||
| Hapetusluvut | — | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen tai BCC | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kaasu | ||||
| Sulamispiste | (25 MPa) 0,95 K (−272,2 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4,22 K (−268,93 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 21,0 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 0,0829 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 0,0138 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 970 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | - (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 5,193 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,1513 W/(m·K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Helium on alkuaine, joka on väritön ja hajuton jalokaasu. Se on maailmankaikkeuden toiseksi yleisin alkuaine vedyn jälkeen. Heliumin CAS-numero on 7440-59-7.
Ominaisuuksia
Heliumin kiehumispiste on alkuaineista alhaisin. Tämän takia nestehelium on erittäin tärkeä alhaisen lämpötilan tutkimuksessa, koska tutkittava näyte saadaan riittävän kylmäksi yksinkertaisesti saattamalla se kosketuksiin nesteheliumin kanssa.
Käyttö
Ilmaa kevyempää heliumia käytetään ilmalaivoissa ja säähavaintopalloissa, hitsauksessa suojakaasuna, syvyyssukelluksessa ja purkausputkissa. Helium soveltuu myös ydinvoimaloiden lämmönsiirtäjäaineeksi, koska se on kemiallisesti passiivinen eikä se tule radioaktiiviseksi.
Tunnettuin käyttötarkoitus on kuitenkin ilmapallojen täyttäminen. Pilailumielessä ilmapallojen täyttämiseen tarkoitettua heliumia voi käyttää vetämällä sitä henkeen ja puhumalla sen jälkeen. Heliumin ilmasta eroavasta äänenkulusta johtuen puhujan ääni muuttuu korkeammaksi, "mikkihiirimäiseksi."
Historia
Helium on siitä poikkeuksellinen alkuaine, että se löydettiin alun perin maapallon ulkopuolelta, kun tähtitieteilijä Joseph Lockyer havaitsi vuonna 1868 Auringon spektrissä toistaiseksi tuntemattoman alkuaineen spektriviivoja. Heliumin nimi tulee kreikan Aurinkoa tarkoittavasta sanasta helios. Maapallolta aineen löysivät ensimmäisinä Sir William Ramsay, Nils A. Langley ja Per Teodor Cleve kaikki itsenäisesti vuonna 1895.
Alfahiukkanen
Paljasta heliumydintä eli kaksi kertaa ionisoitunutta heliumatomia (He III) sanotaan alfahiukkaseksi ja alfahiukkasten nopeaa virtaa alfasäteilyksi. Ionisoiva alfasäteily ei ole kovin läpitunkevaa, etenee ilmassa muutaman millin.