Ero sivun ”Kikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kh |
p →Ura: Kielenhuoltoa |
||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
Ensimmäisen kerran Kikka esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984 <ref>http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1507/kirsi-kikka-sir%C3%A9n</ref>. Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös [[single]]ä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija". Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”. Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa [[Hittimittari]]-ohjelmassa, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli kyseisen levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Seksikäs imago tai alkuvaiheessa sellaisen luonti oli Kikan itse hyväksymä asia. Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt. Poikkeuksena on ensimmäisen albumin takakannen kuva, joka oli levy-yhtiön päätös. Kikka itse kertoo esimerkiksi pukeutuneensa nahka- ja kumivaatteisiin jo ennen varsinaisen uransa alkua. Kikka nousi suosioon viimein vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (''[[Mä haluun viihdyttää]]'') myytiin lyhyessä ajassa yli 70 000 kappaletta. ''[[Mä haluun viihdyttää]]'' -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset, ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Tässä vaiheessa levy-yhtiön kanssa solmittiin sopimus, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä. Valitsemastaan musiikkityylistä huolimatta Kikan kuuntelijoissa oli alusta asti myös hyvin paljon lapsia ja naisia. |
Ensimmäisen kerran Kikka esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984 <ref>http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1507/kirsi-kikka-sir%C3%A9n</ref>. Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös [[single]]ä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija". Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”. Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa [[Hittimittari]]-ohjelmassa, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli kyseisen levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Seksikäs imago tai alkuvaiheessa sellaisen luonti oli Kikan itse hyväksymä asia. Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt. Poikkeuksena on ensimmäisen albumin takakannen kuva, joka oli levy-yhtiön päätös. Kikka itse kertoo esimerkiksi pukeutuneensa nahka- ja kumivaatteisiin jo ennen varsinaisen uransa alkua. Kikka nousi suosioon viimein vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (''[[Mä haluun viihdyttää]]'') myytiin lyhyessä ajassa yli 70 000 kappaletta. ''[[Mä haluun viihdyttää]]'' -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset, ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Tässä vaiheessa levy-yhtiön kanssa solmittiin sopimus, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä. Valitsemastaan musiikkityylistä huolimatta Kikan kuuntelijoissa oli alusta asti myös hyvin paljon lapsia ja naisia. |
||
Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin |
Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin tehdä saman tien. Kakkoslevy ''[[Kiihkeät tuulet]]'' ilmestyi kesällä 1990, ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös [[Ami Aspelund]]ilta coveroidusta kappaleesta "Apinamies". Samana vuonna Kikka osallistui vielä [[Syksyn sävel]]een kaiketi uransa tuon jälkeen tunnetuimmaksi tulleella kappaleella [[Sukkula Venukseen]]. Kappale oli [[Juha Vainio]]n sanoittama. Sanat lähetettiin [[Sveitsi]]stä asti ja melkoisessa kiireessä. Kyseinen kappale jäi samalla myös Junnun tiettävästi viimeiseksi kokonaan itse tekemäksi ja levytetyksi sanoitukseksi. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwinin jälkeen. Kolmosalbumia ''[[Kikka 3]]'' myytiin 62 000 kappaletta, ja se sisältää myös Sukkula Venukseen -kappaleen. Tässä vaiheessa Kikalle alkoivat tehdä musiikkia pääasiallisesti [[Ilkka Vainio]], [[Risto Asikainen]] sekä [[Aappo I. Piippo]] yhdessä [[Veikko Samuli]]n kanssa Juha Vainion kuoltua. Kikka 3 -albumilta lohkaistiin myös single "Onnen nainenkin silloin vasta saa" / "Geisha mä olen sun", jonka ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale. Vuonna 1991 Kikka osallistui jälleen Syksyn säveleen, tällä kertaa kappaleella Kierrätä pyöritä mua. Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Tässä vaiheessa suosio kuitenkin kääntyi ensimmäistä kertaa artistia vastaan, ja Kikka joutuikin äänihuulileikkaukseen liian keikkailun vuoksi. |
||
Vuonna 1992 Kikka osallistui [[Suomen euroviisukarsinta 1992|euroviisukarsintoihin]] muttei päässyt finaaliin asti. Hänen unelmanaan oli päästä edustamaan Suomea euroviisuissa, mutta tämä toive ei koskaan toteutunut. Euroviisuhuuman jälkeen ilmestynyt [[Parhaat puoleni]] oli Kikan ensimmäinen kokoelma-albumi, jolla oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: Kierrätä pyöritä mua, Painetta palloon, Parhaat puoleni ja Zoomaile mua. Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä. Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa<ref>http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1356016/ile-vainio-paljastaa-tata-harskia-kappaletta-kikka-ei-meinannut-suostua-laulamaan</ref>. Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Tässä vaiheessa myös LP-levyt olivat jo osin poistuneet myynnistä, ja Kikka on arvellut tämän vaikuttaneen levymyyntiin. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita. Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi. Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Kikka-albumi, jolla aiemmat tekijät olivat mukana. Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa. Sävellykset kyseisellä albumilla puolestaan ovat kuitenkin hyvin diskohtavia. Kultalevy jäi todella täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on mm. dueto [[Kari Tapio]]n kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Kikka on kertonut kärsineensä ns. burn outista tuohon aikaan. |
Vuonna 1992 Kikka osallistui [[Suomen euroviisukarsinta 1992|euroviisukarsintoihin]] muttei päässyt finaaliin asti. Hänen unelmanaan oli päästä edustamaan Suomea euroviisuissa, mutta tämä toive ei koskaan toteutunut. Euroviisuhuuman jälkeen ilmestynyt [[Parhaat puoleni]] oli Kikan ensimmäinen kokoelma-albumi, jolla oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: Kierrätä pyöritä mua, Painetta palloon, Parhaat puoleni ja Zoomaile mua. Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä. Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa<ref>http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1356016/ile-vainio-paljastaa-tata-harskia-kappaletta-kikka-ei-meinannut-suostua-laulamaan</ref>. Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Tässä vaiheessa myös LP-levyt olivat jo osin poistuneet myynnistä, ja Kikka on arvellut tämän vaikuttaneen levymyyntiin. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita. Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi. Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Kikka-albumi, jolla aiemmat tekijät olivat mukana. Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa. Sävellykset kyseisellä albumilla puolestaan ovat kuitenkin hyvin diskohtavia. Kultalevy jäi todella täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on mm. dueto [[Kari Tapio]]n kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Kikka on kertonut kärsineensä ns. burn outista tuohon aikaan. |
||
Versio 7. toukokuuta 2015 kello 16.30
| Kirsi Hannele Sirén | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. lokakuuta 1964 Tampere |
| Kuollut | 3. joulukuuta 2005 (41 vuotta) Tampere |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Kikka |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1984–2005 |
| Tyylilajit | pop, disko |
| Levy-yhtiöt | AXR |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kikka (oikealta nimeltään Kirsi Hannele Sirén, o.s. Viilonen) (26. lokakuuta 1964 Tampere – 3. joulukuuta 2005 Tampere) oli suomalainen iskelmälaulaja. Kikka on yksi kaikkien aikojen eniten levyjä myyneistä suomalaisista naisartisteista. Hän tuli tunnetuksi seksipommi-imagostaan ja vihjailevia sanoituksia sisältäneistä iskelmistään.
Kikan tunnetuimpia hittejä olivat muun muassa ”Sukkula Venukseen”, ”Mä haluun viihdyttää”, ”Tartu tiukasti hanuriin” ja ”Apinamies”. Laulujen kirjoittajana oli aluksi muun muassa Juha ”Watt” Vainio, myöhemmin tämän poika Ilkka Vainio ja säveltäjänä Veikko Samuli. Herkut lisukkeineen-albumille Kikalle lauluja kirjoitti salanimellä myös Pauli Hanhiniemi.
Ura
Ensimmäisen kerran Kikka esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984 [1]. Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös singleä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija". Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”. Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa Hittimittari-ohjelmassa, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli kyseisen levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Seksikäs imago tai alkuvaiheessa sellaisen luonti oli Kikan itse hyväksymä asia. Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt. Poikkeuksena on ensimmäisen albumin takakannen kuva, joka oli levy-yhtiön päätös. Kikka itse kertoo esimerkiksi pukeutuneensa nahka- ja kumivaatteisiin jo ennen varsinaisen uransa alkua. Kikka nousi suosioon viimein vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (Mä haluun viihdyttää) myytiin lyhyessä ajassa yli 70 000 kappaletta. Mä haluun viihdyttää -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset, ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Tässä vaiheessa levy-yhtiön kanssa solmittiin sopimus, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä. Valitsemastaan musiikkityylistä huolimatta Kikan kuuntelijoissa oli alusta asti myös hyvin paljon lapsia ja naisia.
Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin tehdä saman tien. Kakkoslevy Kiihkeät tuulet ilmestyi kesällä 1990, ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös Ami Aspelundilta coveroidusta kappaleesta "Apinamies". Samana vuonna Kikka osallistui vielä Syksyn säveleen kaiketi uransa tuon jälkeen tunnetuimmaksi tulleella kappaleella Sukkula Venukseen. Kappale oli Juha Vainion sanoittama. Sanat lähetettiin Sveitsistä asti ja melkoisessa kiireessä. Kyseinen kappale jäi samalla myös Junnun tiettävästi viimeiseksi kokonaan itse tekemäksi ja levytetyksi sanoitukseksi. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwinin jälkeen. Kolmosalbumia Kikka 3 myytiin 62 000 kappaletta, ja se sisältää myös Sukkula Venukseen -kappaleen. Tässä vaiheessa Kikalle alkoivat tehdä musiikkia pääasiallisesti Ilkka Vainio, Risto Asikainen sekä Aappo I. Piippo yhdessä Veikko Samulin kanssa Juha Vainion kuoltua. Kikka 3 -albumilta lohkaistiin myös single "Onnen nainenkin silloin vasta saa" / "Geisha mä olen sun", jonka ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale. Vuonna 1991 Kikka osallistui jälleen Syksyn säveleen, tällä kertaa kappaleella Kierrätä pyöritä mua. Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Tässä vaiheessa suosio kuitenkin kääntyi ensimmäistä kertaa artistia vastaan, ja Kikka joutuikin äänihuulileikkaukseen liian keikkailun vuoksi.
Vuonna 1992 Kikka osallistui euroviisukarsintoihin muttei päässyt finaaliin asti. Hänen unelmanaan oli päästä edustamaan Suomea euroviisuissa, mutta tämä toive ei koskaan toteutunut. Euroviisuhuuman jälkeen ilmestynyt Parhaat puoleni oli Kikan ensimmäinen kokoelma-albumi, jolla oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: Kierrätä pyöritä mua, Painetta palloon, Parhaat puoleni ja Zoomaile mua. Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä. Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa[2]. Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Tässä vaiheessa myös LP-levyt olivat jo osin poistuneet myynnistä, ja Kikka on arvellut tämän vaikuttaneen levymyyntiin. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita. Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi. Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Kikka-albumi, jolla aiemmat tekijät olivat mukana. Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa. Sävellykset kyseisellä albumilla puolestaan ovat kuitenkin hyvin diskohtavia. Kultalevy jäi todella täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on mm. dueto Kari Tapion kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Kikka on kertonut kärsineensä ns. burn outista tuohon aikaan.
Suosio hiipui edelleen. Vuonna 1995 julkaistiin remix-albumi vanhoista kappaleista. Sävellykset olivat Hausmyllyä. Uutena kappaleena levyllä oli "Kaikki lähtee aikanaan". Kikka itse on pitänyt albumin tekemistä "vikatikkinä" ja todennut POP-lehden haastattelussa, että "moni kokee ne (remixatut kappaleet) silti vääryydeksi noita kappaleita kohtaan". Kaiketi tämän takia samana vuonna kyhättiin vielä kokoelma-albumi "Parhaat", jolla on Kikan 20 kappaletta vuosilta 1989–1994. Kikka jätti julkisuuden vuoden 1995 lopussa. Vielä tuona vuonna hän esiintyi mm. Suomen kultajuhlissa. Kikka siirtyi omatoimisesti syrjään kaikesta julkisuudesta vuoteen 1997 asti. Kikka on luonnehtinut tuota aikaa POP-lehden haastattelussa seuraavasti: "Mulla ei ollut sellaista pelkoa, että 'mitä jos mua ei huomenna enää muistetakaan'. Tämä on myös ihmetyttänyt monia. Kun mä jäin äitiyslomalle, niin monet kyseli multa, että kuinka mä uskallan jäädä yli vuodeksi äitiyslomalle, kun muut lomailevat kaksi tai kolme kuukautta. Mutta mä ajattelin, että mulla on niin uskollisia faneja ja keikoilla kiertäjiä, että ne ymmärtää sen että mä haluan olla vuoden kotona. Äitiysloman jälkeen mä kyllä huomasin mitä ongelmia pitkästä tauosta oli. Mutta kuitenkin edelleen suurin osa suomalaisista tiesi kuka Kikka on ja se oli mun suurin valttikorttini ja mä olen saanut uutta musiikkia tehtyä sekä media on ollut kiinnostunut mun tekemisistäni". Kun Kikka teki paluun vuonna 1997, hän pyrki jatkamaan aiempien albumien johdattamalla tiellä. Paluunsa jälkeen Kikka halusi tehdä entistä "aikuismaisempaa" iskelmää. Tästä toiveesta syntyikin kappale "Rakkauden talo", jonka sävelsi Veikko Samuli ja sanoitti Jori Nummelin. Kikan mukaan tuota kappaletta ei edes haluttu soittaa radiossa, koska ajateltiin, ettei Kikka voi laulaa "vääränlaista" musiikkia. Tämän epäonnistumisen jälkeen Kikalle suunniteltiin vielä perinteistä pikkutuhmaa albumia, jonka luonnoksena julkaistiin kappale "Pystyyn ponnahtanut" singlenä vuonna 1998. Kikka ei enää kuitenkaan kokenut tätä tyyliä omakseen. Vielä vuonna 1999 Kikka julkaisi yhden singlen, "Tulikirjaimin". Single oli omakustanne. Tämä kertoo osaltaan, missä vaikeuksissa Kikka oli levytysuransa suhteen tuohon aikaan.
Uutta albumia saatiin odottaa vuoteen 2000 asti, vaikka jo Rakkauden talo -sinkun sisäkannessa vihjataan uudesta albumista. Vuonna 2000 Kikka yritti tehdä paluuta uudella albumilla, mutta levy-yhtiö ja tekijät olivat vaihtuneet eikä levy menestynyt. Ainoastaan manageri pysyi samana. Kikka oli halunnut itse vaihtaa levy-yhtiötään Audiovoxista Motleyyn. Herkut lisukkeineen -albumiaan hän luonnehti POP-lehden haastattelussa "rokahtavammaksi". Kikan odotukset Herkut lisukkeineen -albumin suhteen eivät kuitenkaan oletettavasti täyttyneet; vuoden 1999 lopussa tehdyssä haastattelussa hän kaipasi kovasti ensimmäisen albuminsa kaltaisia kappaleita levytettäväksi, vaikka Herkut lisukkeineen -albumilta oli jo lohkaistu single ja albumi oli käytännössä valmis[3]. Albumi floppasi täysin, eikä siltä saatu ainuttakaan hittiä.
2000-luvulla laulajan uraa varjostivat terveysongelmat ja alkoholismi. Mm. 7-päivää lehti kirjoitti enemmän tai vähemmän paikkaansapitäviä juttuja Kikan alkoholinkäytöstä. Kikan viimeiseksi jäänyt julkaisu oli vuonna 2002 julkaistu single Mika Sundqvistin kappaleesta ”Moottoripyörä on moottoripyörä”. Hän teki myös satunnaisia vierailuja Mikko Alatalon albumeilla. Viimeiseksi levylliseksi kappaleita jäi Poptorin kanssa tehty Hitit-albumi, joka myi kultalevyn verran. Vuonna 2004 Kikka lähetti ihailijoilleen avoimen kirjeen, jossa kertoi vetäytyvänsä keikkalavoilta. Kirje antoi ymmärtää päätöksen olevan lopullinen. Tarkoituksena oli viettää rauhallista kotielämää. Lääkärit olivat jo aiemmin määränneet hänelle kuukausien sairauslomia. Hänen leskensä Hannu Sirén vahvistaa, että syynä väsymykseen oli rooliristiriita äitiyden ja yöllä tanssijoita viihdyttävän artistin välillä. Kikka halusi lapsen saatuaan lopullisesti muuttaa imagoaan, mutta yritys epäonnistui. Tämä oli suuri pettymys Kikalle. Keikkamyyjät ja yleisö halusivat vanhoja hittejä. Kikka itse on sanonut myös painon ja ulkonäön vaikuttaneen liikaa uraansa. Ulkonäköpaineet, joita ikääntyminen ja ulkonäön muuttuminen toivat, yhdistettynä Kikan imagoon olivat vaikeasti hoidettavana yhdistelmä. Alan vaihtoakin Kikka ehti harkita, olihan hän toiminut jo ennen uraansa mm. tiskijukkana ja pankin kassalla sekä konsulttina. Alkoholiongelmastaan Kikka on kertonut avoimesti vain yhdessä 2000-luvun haastattelussa, josta hänelle maksettiin tuhansia euroja[4]. Nämä rahat hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen[5]. Kikan psyykkisestä taistelusta itsensä kanssa ja tekemistään valinnoista ei artisti itse ehtinyt tarkasti kertoa, vaikka alkoikin 1990-luvulla kirjoittaa elämäkertaansa. Kyseinen teos ei kuitenkaan koskaan valmistunut, vaan Kikka ehti kuolla ennen sitä.
Kikka oli naimisissa Hannu Sirénin kanssa, ja heillä on yksi tytär. Kikka menehtyi sydäninfarktiin 41-vuotiaana[6], raitistumisesta ja muista tekemistään elämäntapamuutoksista huolimatta [7].
Kaiken kaikkiaan Kikan albumit olivat myyneet vuoteen 2013 mennessä lähes 330 000[8] kappaletta, ja hän on yksi Suomen kaikkien aikojen eniten myyneistä naisartisteista. Syyskuussa 2009 levy-yhtiö Edel julkaisi kahden CD:n kokoelman Kaikkien aikojen parhaat. Albumilla ei ole vuosina 1994–2002 tehtyjä kappaleita. Vuosien 1997–1999 singlejä ei ole saatavina missään muussa julkaisuissa kuin omina CD-singleinään. Julkaisematta jääneitä levytyksiä ei ole olemassa, vaan uudet levytykset vielä vuoden 2002 jälkeen jäivät pelkästään suunnittelun tasolle.
Julkaisut
Albumit
Studioalbumit
| Julkaisuvuosi | Nimi | Julkaisija | Huomautukset |
|---|---|---|---|
| 1989 | Mä haluun viihdyttää | Audiovox | myyty noin 71 800 kpl, platinalevy |
| 1990 | Kiihkeät tuulet | Audiovox | Myyty noin 72 600 kpl, platinalevy |
| 1991 | Kikka 3 | Audiovox | Myyty noin 62 000 kpl, platinalevy |
| 1993 | Käyrä nousemaan | Audiovox | Myyty noin 25 000 kpl, kultalevy |
| 1994 | Ota vaatteet pois | Audiovox | Myyty vajaa 20 000 kpl |
| 2000 | Herkut lisukkeineen | Motley | Viimeiseksi jäänyt studioalbumi |
Kokoelmalevyt
| Julkaisuvuosi | Nimi | Julkaisija | Huomautukset |
|---|---|---|---|
| 1992 | Parhaat puoleni | Audiovox | Myyty noin 37 000, platinalevy |
| 1995 | Parhaat | Audiovox | |
| 1995 | Kikka Remix | Audiovox | |
| 1997 | Parhaat – 20 suosikkisävelmää | Audiovox | |
| 2002 | Hitit | Poptori | Myyty yli 15 000, kultalevy |
| 2009 | Kaikkien aikojen parhaat | Edel | Tuplalevy (2CD) |
Singlet
Vinyylisinglet
| Julkaisuvuosi | Kappaleet |
|---|---|
| 1989 | Mä haluun viihdyttää / Ei kauniimpaa voi todella tietää |
| 1990 | Tiedän hyvää sen tekevän meille / On nuori ilta tää |
| 1990 | Kiihkeät tuulet / Aito frendi |
| 1990 | Sukkula Venukseen / Apinamies |
| 1991 | Onnen nainenkin silloin vasta saa / Geisha mä olen sun |
| 1991 | Kierrätä pyöritä mua / Kun rakkaus loppuu |
| 1992 | Parhaat puoleni / Zoomaile mua |
| 1993 | Tartu tiukasti hanuriin / Näinkö aina meille täällä käy |
| 1993 | Käyrä nousemaan / Gladiaattori |
| 1994 | Häipyy etäisyys (Kari Tapio ja Kikka) |
| 1994 | Ota vaatteet pois / Sut paratiisiin haluan |
CD-singlet
| Julkaisuvuosi | Kappaleet |
|---|---|
| 1994 | Ota vaatteet pois / Sut paratiisiin haluan |
| 1994 | Veitikka oot / Sukkelat sormet ja sutjakka suu / Ota vaatteet pois |
| 1995 | Sukkula venukseen (remix) / Mä haluun viihdyttää (remix) |
| 1997 | Rakkauden talo |
| 1998 | Pystyyn ponnahtanut |
| 1999 | Tulikirjaimin (omakustanne) |
| 1999 | Hän on kultaa! |
| 2000 | Herkut lisukkeineen |
| 2002 | Moottoripyörä on moottoripyörä |
Lähteet
- ↑ http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1507/kirsi-kikka-sir%C3%A9n
- ↑ http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1356016/ile-vainio-paljastaa-tata-harskia-kappaletta-kikka-ei-meinannut-suostua-laulamaan
- ↑ http://www.pop-lehti.fi/pdf/Kikka30.pdf
- ↑ Iltalehti - Tausta&tekijät 15.6.2013
- ↑ Iltalehti - Tausta&tekijät 15.6.2013
- ↑ Laulaja Kikka on kuollut 5.12.2005. Stara.fi. Viitattu 24.10.2010.
- ↑ http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/laulaja-kikan-kuolemasta-pian-8-vuotta-aiti-paljasti-uutta-tietoa-kuolemaa-edeltavasta-ajasta
- ↑ Iltalehti – Tausta&tekijät 15.6.2013
Kirjallisuutta
- Rantala, Juha: Ilmiöitä: Suomipopin tähdenlentoja. Tampere: Pop-lehti, 2006. ISBN 952-5546-24-1.