Taivas (uskonto)

Gustave Dorén kuvituksessa Jumalaiseen näytelmään Dante ja Beatrice katsovat ylimpään taivaaseen.

Taivas on uskonnollinen käsite fyysisestä tai ei-fyysisestä paikasta. Kristinuskossa taivas on Jumalan, enkelien ja Jumalan yhteydessä täydellisen onnellisten vainajien olinpaikka. Islaminuskossa Helvetin tuskat ja Paratiisin nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamin mukaan Helvetti ja Paratiisi liittyvät vasta viimeisen tuomion jälkeisiin aikoihin.

Kristinuskon taivas

Eräiden protestanttisten kristittyjen mukaan Jumalaan (tai Jeesukseen) uskominen riittää siihen, että Jumala määrää heidät taivaaseen (Sola fide). Toisen käsityksen mukaan taivaaseen pääsyyn tarvitaan myös uskonnon moraalin noudattamista.

Käsityksiä taivaasta

Taivaasta puhutaan Raamatussa eri merkityksissä. Näitä ovat ainakin seuraavat:

1. Näkyvä taivas, jossa kuu ja tähdet ym. avaruuteen liittyvä on.
2. Paikka tai tila jossa enkelit asustavat ja liikkuvat.
3. Jumalan läsnäolon paikka. Jumalaa sanotaan taivaalliseksi Isäksi.
4. Kristityn päämäärä, paratiisi, johon hän pääsee kuolemansa jälkeen.
5. Näkymätön maailma. Raamattu kertoo että Jumala luo aikojen lopussa sekä uudet taivaat ja uuden maan, toisin sanoen sekä näkyvä että näkymätön maailma uudistuu.

Jeesus puhui vertauksissaan usein taivasten valtakunnasta, joka ei tule näkyvällä tavalla, vaan on sisäisesti ihmisessä.^{lähde tarkemmin?} Toisaalta hän viittasi enkelien kaltaisiin olentoihin, ja sanoi myös, ettei jokainen joka häntä huutaa pääse hänen luokseen. Paavali kertoo kuinka hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen.

Taivas kuoleman jälkeisenä elämänä

Ilmestyskirjassa puhutaan viimeisestä ylösnousemuksesta, jossa kaikki kuolleet herätetään ja tuomitaan tekojensa mukaan, ja henkilöt joiden nimi on elämän kirjassa pääsevät taivaaseen, muut tuomitaan helvettiin eli tuliseen järveen Saatanan ja hänen enkeliensä lailla. Eri tulkintojen mukaan vainaja joko siirtyy suoraan taivaaseen kuoleman jälkeen tai hänet herätetään kuolleista vasta maailmanlopussa.

Ilmestyskirjan mukaan taivaassa ei ole itkua eikä mitään pahaa, ja se muodostaa näin täydellisen vastakohdan helvetille. Taivaan hyvyydellä ei viitata niinkään yltäkylläisyyteen maallisessa mielessä, vaan Jumalan kirkkauteen ja läheisyyteen, josta taivaaseen päässeet tulevat osalliseksi ja saavat nauttia. Toisaalta Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että mistä tahansa he luopuvat hänen takiaan, he saavat taivaassa satakertaisesti takaisin.

Tuomas Akvinolaisen mukaan marttyyrit, uskon opettajat ja neitsyet saavat taivaassa päähänsä erityiset kruunut saavutuksistaan. Myös Raamatussa puhutaan kruunusta, jonka taivaassa saavat ne, jotka ovat olleet uskollisia ja kestäneet koetuksen.

Vaikka kristikunnassa esiintyy tulkintaeroja taivaan yksityiskohdissa, tärkein asia siinä on Jumalan läsnäoloon pääseminen.

Taivas vai taivaat?

Monikkomuoto "taivaat" esiintyy sekä heprean- että kreikankielisissä Raamatun alkuteksteissä. Se on kunnioittava kielellinen muoto, jollaista käytetään myös Jumalasta (Adonai, oik. "Herrat"). Toisaalta Paavalin kertomus kolmannesta taivaasta viittaisi käsitykseen monista taivaista. Pisimmälle monien taivasten oppia on kehitetty kristinuskosta eriytyneessä mormonismissa. Kuitenkin esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa yksikkö ja monikkomuoto esiintyvät rinnan.

Islaminuskon paratiisi

Pääartikkeli: Janna

Koraanin toistuvina teemoina ovat usko tuomiopäivään ja tuonpuoleisessa tapahtuvaan rangaistukseen tai palkitsemiseen. Koraanissa korostetaan sosiaalista vastuuta vähäosaisista sekä uskonnollisia velvoitteita. Vastaavasti raskain synti on usko monijumalaisuuteen.

Paratiisi ja Helvetti ovat paikannimiä, joten ne kirjoitetaan isolla. Helvetin tuskat ja Paratiisin nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamilaisista teologeista useimmat kuitenkin tulkitsevat tämän kuvaannollisesti – ylin Paratiisin nautinto on Jumalan näkeminen ja pahin Helvetin tuska on jääminen ikuisesti paitsi Jumalan läheisyydestä.

Tuomiopäivä ja ylösnousemus

Islaminuskossa Paratiisi ja Helvetti liittyvät tuomiopäivän jälkeisiin aikoihin. Kuoleman jälkeen ihminen joutuu kahden enkelin kuulustelemaksi. Syntinen joutuu ahdistumaan haudassa, kun vastaavasti hurskasta odottaa Paratiisiin pääsy. Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria on lakannut ja kuolleet nousevat haudoistaan. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista.

Erot kristinuskon käsitteeseen

Kristillisessä maailmassa käsitteet ovat herättäneet kritiikkiä. Jo keskiajalta lähtien islamia on syytetty lihalliseksi uskonnoksi. Tämä näkyy myös puhuttaessa Paratiisin neidoista. Kristinuskon käsite ruumiillisuudesta pohjautuu pitkälti gnostilaiseen, dualistiseen käsitteeseen, jossa liha kuvataan synnillisenä ja sielu vastaavasti puhtaana. Muslimit puolestaan paheksuvat kristillistä, kansanomaista käsitettä Jumalasta valkopartaisena vanhana miehenä.

Taivaan jumalia

Useissa uskonnoissa ylijumala on se, joka hallitsee taivasta ja erityisesti ukkosta.

• Uranos ja Zeus kreikkalaisessa mytologiassa
• Juppiter roomalaisessa mytologiassa
• Ukko suomalaisessa mytologiassa
• Thor skandinaavisessa mytologiassa
• Horus ja Nut egyptiläisessä mytologiassa

Katso myös

• Helvetti
• Jumalainen näytelmä
• Kiirastuli
• Nirvana
• Paratiisi
• Valhalla

Lähteet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.

Kirjallisuutta

• Närhi, Jani: Paratiisien synty: Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7.

Aiheesta muualla

• Kvanvig, Jonathan: Heaven and Hell The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)