Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1950” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
| next_year = 1956 |
| next_year = 1956 |
||
| election_date = 15.–16. tammikuuta 1950 |
| election_date = 15.–16. tammikuuta 1950 |
||
| image1 = [[Tiedosto: |
| image1 = [[Tiedosto:Juho Kusti Paasikivi.jpg|150px]] |
||
| nominee1 = [[Juho Kusti Paasikivi]] |
| nominee1 = [[Juho Kusti Paasikivi]] |
||
| party1 = Kansallinen Kokoomus/Ruotsalainen Kansanpuolue/Kansallinen Edistyspuolue/Itsenäinen Keskiluokka/Ruotsalainen vapaamielinen puolue/Pienviljelijäin Puolue |
| party1 = Kansallinen Kokoomus/Ruotsalainen Kansanpuolue/Kansallinen Edistyspuolue/Itsenäinen Keskiluokka/Ruotsalainen vapaamielinen puolue/Pienviljelijäin Puolue |
||
| popular_vote1 = 171<br><small>(valitsijamiesten suorittama vaalit)</small> |
| popular_vote1 = 171<br><small>(valitsijamiesten suorittama vaalit)</small> |
||
| percentage1 = |
| percentage1 = |
||
| image2 = |
| image2 = [[Tiedosto:MaunoPekkala.jpg|150px]] |
||
| nominee2 = |
| nominee2 = [[Mauno Pekkala]] |
||
| party2 = Suomen Kansan Demokraattinen Liitto |
| party2 = Suomen Kansan Demokraattinen Liitto |
||
Versio 16. huhtikuuta 2015 kello 19.14
 | |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||
Suomen presidentinvaalin 1950 voitti tasavallan presidenttinä vuodesta 1946 alkaen toiminut kokoomuksen J. K. Paasikivi. Paasikiveä tukivat lisäksi muun muassa RKP, edistyspuolue ja SDP. Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta[1] ja presidentti valittiin 15. helmikuuta. Edelliset normaalissa järjestyksessä pidetyt presidentinvaalit olivat olleet vuonna 1937.
Ennen vaalia oli kaavailtu myös J. K. Paasikiven virkakauden jatkamista poikkeuslailla, mihin Paasikivi oli itsekin halukas. Hanketta ajoivat etenkin SDP ja Kokoomus. Puolueiden väliset neuvottelut poikkeuslaista etenivät lopulta niin pitkälle, että Paasikiven jatkovalintaan tarvittavasta 5/6 enemmistöstä puuttui vain viisi kansanedustajaa. Kun tähän ei kuitenkaan päästy, poikkeuslaki haudattiin. Paasikivelle lähettämässään kirjeessä presidentti K. J. Ståhlberg tuomitsi poikkeuslain jyrkin sanoin: "Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota." Aivan vuoden 1949 lopulla Neuvostoliiton kirjailijaliiton lehti Literaturnaja gazeta hyökkäsi Paasikiven ehdokkuutta vastaan, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vaaliin. Vuoden 1949 viimeisenä päivänä Neuvostoliiton varaulkoministeri Andrei Gromyko jätti Suomen Moskovan-suurlähettiläälle Cay Sundströmille nootin, jossa väitettiin Suomen piilottelevan yli kolmeasataa Neuvostoliiton saksalaista, sotarikollisiksi katsottua henkilöä.[2]
SDP ei nimennyt vaaleihin omaa ehdokasta, mutta antoi ymmärtää tukevansa Paasikiven uudelleenvalintaa. SDP:n vahvimman miehen Väinö Tannerin ollessa syrjässä politiikasta puolueen vetovoimaisin ehdokas olisi ollut pääministeri K.-A. Fagerholm, jolla ei kuitenkaan ollut puoluetta johtaneen ns. asevelisiiven kannatusta, koska nämä katsoivat hänen myötäilleen sodan jälkeen liiaksi kansandemokraatteja. [3] Maalaisliiton ehdokkaana oli eduskunnan puhemies Urho Kekkonen ja SKDL:n pääjohtaja Mauno Pekkala.
Historioitsija Jukka Tarkan mukaan presidentinvaalin tulos oli kolmella tavalla merkittävä: suomalaiset eivät taipuneet Moskovan painostuksen edessä, Paasikivi jatkoi presidenttinä ja Urho Kekkoselle vaali oli kenraaliharjoitus tosikoitosta eli seuraavaa presidentinvaalia varten.[4]
Tulokset
Valitsijamiesten vaalit
Äänestysaktiivisuus oli 63,8 prosenttia, 6 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä valitsijamiesten vaaleissa 1937.[1]
| vaaliliitto | puolue | valitsija- miehet |
äänet | |
|---|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | |||
| J. K. Paasikiven kannattajat | A+B+C+D+E+F | 107 | 585 063 | 37,10% |
| A Kansallinen Kokoomuspuolue | 68 | 360 789 | 22,88% | |
| B Ruotsalainen Kansanpuolue | 23 | 137 209 | 8,70% | |
| C Kansallinen Edistyspuolue | 14 | 75 115 | 4,76% | |
| D Itsenäinen Keskiluokka | 1 | 9 152 | 0,58% | |
| E Ruotsalainen vapaamielinen puolue | 1 | 2 109 | 0,13% | |
| F Pienviljelijäin Puolue | 689 | 0,04% | ||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 64 | 343 828 | 21,80% | |
| Mauno Pekkalan kannattajat | Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 67 | 338 035 | 21,43% |
| Urho Kekkosen kannattajat | Maalaisliitto | 62 | 309 060 | 19,60% |
| Muut | -- | 1 057 | 0,07% | |
| Yhteensä | 300 | 1 577 043 | 100% | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto[5] | ||||
Valitsijamiesten suorittama vaali
| ehdokas | puolue | äänet |
|---|---|---|
| J. K. Paasikivi | Kokoomus, RKP, Edistyspuolue, IK, FP ja PP |
171 |
| Mauno Pekkala | SKDL | 67 |
| Urho Kekkonen | Maalaisliitto | 62 |
| Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[6] | ||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Viitteet
- ↑ a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
- ↑ Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 57−64. Porvoo: WSOY, 1993.
- ↑ Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 29. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
- ↑ Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 43–44. Helsinki: Otava, 2012.
- ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, 22.
- ↑ Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)