Ero sivun ”Koiviston I hallitus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan hallitus erosi aina [[Suomen presidentinvaali|presidentinvaalin]] yhteydessä, vaikka lainsäädäntö ei tällaista menettelyä edellyttänytkään. Niinpä edellinen pääministeri [[Rafael Paasio]] jätti hallituksensa eronpyynnön [[Suomen presidentinvaali 1968|vuoden 1968 presidentinvaali]]n jälkeen, ja valtiovarainministeri [[Mauno Koivisto]], joka oli juuri nimitetty [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtajaksi, kokosi uuden hallituksen entiselle [[kansanrintama]]pohjalle. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – ulkoministeri [[Ahti Karjalainen]], oikeusministeri [[Aarre Simonen]] ja toinen valtiovarainministeri [[Ele Alenius]] – jatkaminen tehtävissään. Ulkopoliittisen ripittäytymisen tehnyt SDP:n vahva mies [[Väinö Leskinen]] nousi hallitukseen seitsemän vuoden tauon jälkeen.<ref name="Zetterberg"> Seppo Zetterberg (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 871–872. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.</ref>
Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan hallitus erosi aina [[Suomen presidentinvaali|presidentinvaalin]] yhteydessä, vaikka lainsäädäntö ei tällaista menettelyä edellyttänytkään. Niinpä edellinen pääministeri [[Rafael Paasio]] jätti hallituksensa eronpyynnön [[Suomen presidentinvaali 1968|vuoden 1968 presidentinvaali]]n jälkeen, ja valtiovarainministeri [[Mauno Koivisto]], joka oli juuri nimitetty [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtajaksi, kokosi uuden hallituksen entiselle [[kansanrintama]]pohjalle. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – ulkoministeri [[Ahti Karjalainen]], oikeusministeri [[Aarre Simonen]] ja toinen valtiovarainministeri [[Ele Alenius]] – jatkaminen tehtävissään. Ulkopoliittisen ripittäytymisen tehnyt SDP:n vahva mies [[Väinö Leskinen]] nousi hallitukseen seitsemän vuoden tauon jälkeen.<ref name="Zetterberg"> Seppo Zetterberg (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 871–872. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.</ref>


Koiviston ensimmäisen hallituksen merkittäviin saavutuksiin kuului [[tulopoliittinen kokonaisratkaisu]]. Ratkaisu oli suunniteltu [[valtakunnansovittelija]] [[Keijo Liinamaa]]n vuonna [[1967]], ja se hyväksyttiin vain vähän aikaa hallituksen muodostamisen jälkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittömään järjestelmään vaati hintojen ja palkkojen säännöstelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyväksyi tämän ilman viivytyksiä. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myös joukko sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten [[kansaneläke|kansaneläkkeen]] [[perhe-eläke|perhe-eläkkeet]], uusi alkoholilaki, johon liittyi [[keskiolut|keskioluen]] myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa, sekä yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät ([[YEL]] ja [[MYEL]]).<ref name="Zetterberg"/>
Koiviston ensimmäisen hallituksen merkittäviin saavutuksiin kuului [[tulopoliittinen kokonaisratkaisu]]. Ratkaisu oli suunniteltu [[valtakunnansovittelija]] [[Keijo Liinamaa]]n vuonna [[1967]], ja se hyväksyttiin vain vähän aikaa hallituksen muodostamisen jälkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittömään järjestelmään vaati hintojen ja palkkojen säännöstelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyväksyi tämän ilman viivytyksiä. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myös joukko tärkeitä sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten [[kansaneläke|kansaneläkkeen]] [[perhe-eläke|perhe-eläkkeet]], yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät ([[YEL]] ja [[MYEL]]) sekä uusi alkoholilaki, johon liittyi [[keskiolut|keskioluen]] myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Lääkkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mikä merkitsi sitä, että valtio maksoi korvausta viljelijälle, joka jätti peltonsa viljelemättä.<ref name="Zetterberg"/>


== Kokoonpano ==
== Kokoonpano ==

Versio 8. huhtikuuta 2015 kello 05.53

Koiviston I hallitus oli Suomen tasavallan 51. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP, SKDL ja TPSL. Hallitukselle kertyi 784 hallituspäivää 22. maaliskuuta 196814. toukokuuta 1970.

Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan hallitus erosi aina presidentinvaalin yhteydessä, vaikka lainsäädäntö ei tällaista menettelyä edellyttänytkään. Niinpä edellinen pääministeri Rafael Paasio jätti hallituksensa eronpyynnön vuoden 1968 presidentinvaalin jälkeen, ja valtiovarainministeri Mauno Koivisto, joka oli juuri nimitetty Suomen Pankin pääjohtajaksi, kokosi uuden hallituksen entiselle kansanrintamapohjalle. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – ulkoministeri Ahti Karjalainen, oikeusministeri Aarre Simonen ja toinen valtiovarainministeri Ele Alenius – jatkaminen tehtävissään. Ulkopoliittisen ripittäytymisen tehnyt SDP:n vahva mies Väinö Leskinen nousi hallitukseen seitsemän vuoden tauon jälkeen.[1]

Koiviston ensimmäisen hallituksen merkittäviin saavutuksiin kuului tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Ratkaisu oli suunniteltu valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan vuonna 1967, ja se hyväksyttiin vain vähän aikaa hallituksen muodostamisen jälkeen. Siirtyminen kokonaisratkaisun mukaiseen indeksittömään järjestelmään vaati hintojen ja palkkojen säännöstelyvaltuuksien palauttamista hallitukselle: eduskunta hyväksyi tämän ilman viivytyksiä. Hallituksen toimikaudella toteutettiin tai pantiin alulle myös joukko tärkeitä sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten kansaneläkkeen perhe-eläkkeet, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät (YEL ja MYEL) sekä uusi alkoholilaki, johon liittyi keskioluen myynnin vapauttaminen vuoden 1969 alussa. Lääkkeeksi maatalouden kasaantuneeseen ylituotanto-ongelmaan otettiin lehmien teurastuspalkkiot ja peltojen "paketointi", mikä merkitsi sitä, että valtio maksoi korvausta viljelijälle, joka jätti peltonsa viljelemättä.[1]

Kokoonpano

[2]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Mauno Koivisto

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Pääministerin sijainen
Johannes Virolainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Jussi Linnamo
Margit Eskman

22.3.1968 – 31.1.1970
1.2.1970 – 14.5.1970
 
SDP
SDP
Ulkoasiainministeri
Ahti Karjalainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Oikeusministeri
Aarre Simonen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
TPSL
Sisäasiainministeri
Antero Väyrynen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Puolustusministeri
Sulo Suorttanen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Valtiovarainministeri
Eino Raunio

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
Opetusministeri
Johannes Virolainen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Maatalousministeri
Martti Miettunen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Paavo Aitio

22.3.1968 – 28.2.1970
 
SKDL
Liikenneministeri
Paavo Aitio

1.3.1970 – 14.5.1970
 
SKDL
Kauppa- ja teollisuusministeri
Grels Teir

22.3.1968 – 14.5.1970
 
RKP
Sosiaaliministeri
Anna-Liisa Tiekso

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SKDL
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Viljo Virtanen
Veikko Helle

22.3.1968 – 31.12.1969
1.1.1970 – 28.2.1970
 
SDP
Työministeri
Veikko Helle

1.3.1970 – 14.5.1970
 
SDP
II kauppa- ja teollisuusministeri
Väinö Leskinen

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SDP
II sosiaaliministeri
Eemil Partanen

2.4.1968 – 14.5.1970
 
Keskusta
II valtiovarainministeri
Ele Alenius

22.3.1968 – 14.5.1970
 
SKDL
Suomi Edeltäjä:
Paasion I hallitus
Suomen hallitus
22. maaliskuuta 196814. toukokuuta 1970.
Seuraaja:
Auran I hallitus

Lähdeviitteet

  1. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 871–872. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  2. Koiviston I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.