Ero sivun ”Nauta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
ei tynkä |
Merkkaus: virheellinen wikikoodi |
||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Kytkentälaitteita ja parsimalleja on monenlaisia, ja eläinten hyvinvointiin panostamisen myötä yleistyviä ovat sellaiset, jotka mahdollistavat eläimen mahdollisimman vapaat liikkeet ja mukavuuden. Lehmät ruokitaan ja lypsetään parsinavetassa omilla paikoilla. [[Pihattonavetta|Pihattonavetassa]] lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Silloin ne ruokitaan joko kaikki samalta ruokintapöydältä, tai sen lisäksi väkirehuautomaateilta ja lypsyasemalla tai robotilla tarjotulla lisärehulla. Lypsylehmät käyvät pihattonavetoissa lypsyasemalla tai robotilla lypsettävinä. [[Lypsyrobotti|Robottilypsy]]n automatiikka mahdollistaa sen, että lehmät voivat käydä lypsettävinä itsenäisesti halujensa mukaan, kun taas asemalypsyssä on enemmän ihmisen aikataulun määräämät vakioidut lypsyajat, yleisimmin 2 kertaa vuorokaudessa aamulla ja iltapäivällä. |
Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Kytkentälaitteita ja parsimalleja on monenlaisia, ja eläinten hyvinvointiin panostamisen myötä yleistyviä ovat sellaiset, jotka mahdollistavat eläimen mahdollisimman vapaat liikkeet ja mukavuuden. Lehmät ruokitaan ja lypsetään parsinavetassa omilla paikoilla. [[Pihattonavetta|Pihattonavetassa]] lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Silloin ne ruokitaan joko kaikki samalta ruokintapöydältä, tai sen lisäksi väkirehuautomaateilta ja lypsyasemalla tai robotilla tarjotulla lisärehulla. Lypsylehmät käyvät pihattonavetoissa lypsyasemalla tai robotilla lypsettävinä. [[Lypsyrobotti|Robottilypsy]]n automatiikka mahdollistaa sen, että lehmät voivat käydä lypsettävinä itsenäisesti halujensa mukaan, kun taas asemalypsyssä on enemmän ihmisen aikataulun määräämät vakioidut lypsyajat, yleisimmin 2 kertaa vuorokaudessa aamulla ja iltapäivällä. |
||
Jotkut pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu ja mahdollisuus liikkua edistää lehmien terveyttä.<ref name="Stookey, Joseph M.">http://www.usask.ca/wcvm/herdmed/ |
Jotkut pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu ja mahdollisuus liikkua edistää lehmien terveyttä.<ref name="Stookey, Joseph M.">http://www.usask.ca/wcvm/herdmed/applie |
||
Sosiaalisessa kanssakäymisessä nautojen välille muodostuu arvojärjestys. Alempaan arvoon joutunut yksilö saattaa joutua ylempiarvoisten kolhimaksi ja esimerkiksi ruokinnassa voi jäädä vähemmälle ravinnolle.<ref name="Stookey, Joseph M."/> |
Sosiaalisessa kanssakäymisessä nautojen välille muodostuu arvojärjestys. Alempaan arvoon joutunut yksilö saattaa joutua ylempiarvoisten kolhimaksi ja esimerkiksi ruokinnassa voi jäädä vähemmälle ravinnolle.<ref name="Stookey, Joseph M."/> |
||
Versio 27. maaliskuuta 2015 kello 10.26
| Nauta | |
|---|---|
 Salers-rodun lehmä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Nautaeläimet Bovinae |
| Suku: | Bos |
| Laji: | taurus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bos taurus |
|
| Katso myös | |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Oikea nykykäytännön mukainen tieteellinen nimi: Bos taurus vai primigenius? |
Nauta (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Lajin naarasta kutsutaan lehmäksi, ja uros on sonni. Härkä nimitystä käytetään kuohitusta uroksesta. Poikaset ovat vasikoita. Nuori uros on mulli[1] tai mullikka[1] ja nuoresta, ensi kertaa poikivasta naaraasta käytetään nimitystä hieho tai juuri poikinutta lehmää kutsutaan nimellä hieholehmä tai ensikko.
Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon ja onttosarvisten heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto alkuhärkä kuoli 1600-luvulla sukupuuttoon.
Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään karjaeläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi Suomessa, nautoja on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona laitumella, talvella sisätiloissa navetassa. Nykyään suurilla tiloilla laidunnus käy harvinaisemmaksi, mutta luonnonmukaisessa tuotannossa ja mahdollisesti eläinten hyvinvointitukeen sitoutuneilla tiloilla laki edellyttää eläimille kesällä laiduntamismahdollisuuden[2][3]. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Märehtiessään naudat palauttavat syömänsä ruuan pötsistä ruokatorvea pitkin takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. Rehuksi naudat saavat kesällä nurmirehua ja talvella säilörehua ja heinää ja yleensä myös väkirehua.
Käyttö
Ihminen on käyttänyt nautoja jo vuosituhansia ravinnonsaantiin. Ihminen käyttää maitoa juomana, ja siitä tehdään myös piimää, kermaa, voita, juustoa ja jäätelöä. Naudan lihaa ja muita osia syödään. Joissain kulttuureissa on rajoituksia naudanlihan syönnin suhteen. Esimerkiksi hinduille lehmät ovat pyhiä eläimiä, eikä niitä näissä kulttuureissa saa syödä.
Joitakin nautarotuja ja -yksilöitä kasvatetaan myös muihin kuin tuotantotarkoituksiin. Härkätaistelussa käytetään omaa, tähän tarkoitukseen jalostettua rotua, ja Yhdysvalloissa rodeon härkäratsastusta varten kasvatetaan erityisen temperamenttisia "potkijanautoja". Nautakarjan voidaan antaa laiduntaa puolivillinä esimerkiksi rantamaisemaa avoimena pitämässä, tai luonnonpuistoissa täyttämässä ekosysteemissä suuren laiduntajan ekolokeron.
Kesällä kohtuullisen kokoisissa karjoissa nautoja pidetään laitumella, mutta nykyaikaisissa suuremmissa karjoissa se on harvinaisempaa, koska eläinten ulos päästäminen ja sisään hakeminen on suuressa tuotantomallissa epäkäytännöllisen työlästä. Talvella ne tarvitsevat normaalisti navetan suojaa, enemmän viimalta ja märkyydeltä kuin kylmältä ilmalta sinänsä. Suhteellisen kylmänkestävänä eläimenä sekä tavanomaiset lypsylehmät että varsinkin paksuturkkisemmat liharodut kestävät muuten hyvissä olosuhteissa useiden kymmenienkin asteiden pakkasta. Kylmä voi olla eläimille jopa mukavaa.[4] Pienet vasikatkin pärjäävät pakkasella, kun niillä on kuiva ja suojaisa makuupaikka, esimerkiksi ns. vasikkaiglu[5].
Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Kytkentälaitteita ja parsimalleja on monenlaisia, ja eläinten hyvinvointiin panostamisen myötä yleistyviä ovat sellaiset, jotka mahdollistavat eläimen mahdollisimman vapaat liikkeet ja mukavuuden. Lehmät ruokitaan ja lypsetään parsinavetassa omilla paikoilla. Pihattonavetassa lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Silloin ne ruokitaan joko kaikki samalta ruokintapöydältä, tai sen lisäksi väkirehuautomaateilta ja lypsyasemalla tai robotilla tarjotulla lisärehulla. Lypsylehmät käyvät pihattonavetoissa lypsyasemalla tai robotilla lypsettävinä. Robottilypsyn automatiikka mahdollistaa sen, että lehmät voivat käydä lypsettävinä itsenäisesti halujensa mukaan, kun taas asemalypsyssä on enemmän ihmisen aikataulun määräämät vakioidut lypsyajat, yleisimmin 2 kertaa vuorokaudessa aamulla ja iltapäivällä.
Jotkut pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu ja mahdollisuus liikkua edistää lehmien terveyttä.Viittausvirhe: <ref>-elementin sulkeva </ref>-elementti puuttuu. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana nautojen määrä on vähentynyt alle kolmannekseen[6].
Suomessa on vanhastaan useita karjarotuja, joiden yhteisnimitys on suomenkarja. Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkkä tunnetaan myös työstään kotimaisten karjarotujen ja erityisesti itäsuomenkarjan eli kyytön säilyttämiseksi. Suomen oloissa karjaa on kehitetty erityisesti maidontuotantoa varten. Runsaammin maitoa tuottavia ulkomaalaisperäisiä rotuja on tuotu Suomeen. Näistä tärkeimmät ovat ayrshire ja holstein-friisiläinen.
Viime aikoina Suomen karjankasvatuksen painopiste on siirtynyt lihantuotantoon. Tätä on edesauttanut lypsykarjan keskituotoksen kasvaminen ja lypsylehmämäärän väheneminen. Lihakarjankasvattajat kokeilevat uusia rotuja: uusimpia lisäyksiä Suomen nautarotuihin on villava, pitkäsarvinen ylämaankarja.
Katso myös
Kirjallisuus
- Kaarlenkaski, Taija: Kertomuksia lehmästä: Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Joensuu, 2012
Lähteet
- Stookey, Joseph M.: Is Intensive Dairy Production Compatible With Animal Welfare? Advances in Dairy Technology Vol. 6. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b Teksti: Maito ja Terveys ry & Maitohygienialiitto ry: Tietoa naudoista maitojaterveys.fi. Luettu 22.1.2015.
- ↑ Maaseutuvirasto: Eläinten hyvinvoinnin tuen sitoumusehdot 2012. mavi.fi. 11.4.2012. Viitattu 26.12.2012.
- ↑ Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013: Luonnonmukainen kotieläintuotanto – Ympäristötuen erityistukisopimus mavi.fi. Viitattu 26.12.2012.
- ↑ Anderson, V. Burr, D. Dhuyvetter, J. Ilse, B. Ingebretson, T. Schroeder, T. Stoltenow, C.: Winter Management of the Beef Cow Herd 2011. North Dakota State University. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Linnakallio, T. Kemppi, H.: Ensikokemukset vasikoiden kylmä-kasvatuksesta Suomessa - Toimiiko iglu? Maito ja Me 2/2008. 2008. Valio. Viitattu 26.12.2012.
- ↑ Jukka Harju: Aika ennen ABC-Suomea. Helsingin Sanomat 25.11.2012, A8.
Aiheesta muualla