Ero sivun ”Eila Pennanen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 25: | Rivi 25: | ||
}} |
}} |
||
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' ([[8. helmikuuta]] [[1916]] [[Tampere]] – [[23. tammikuuta]] [[1994]] Tampere) oli suomalainen [[kirjailija]], [[kriitikko]], [[essee|esseisti]] ja suomentaja.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id = 4904|nimi = Pennanen, Eila (1916–1994).|tekijä = Sala, Kaarina |ajankohta = 18.6.1999|viitattu = 24.7.2013}}</ref> |
'''Säde Eila Talvikki Pennanen''' ([[8. helmikuuta]] [[1916]] [[Tampere]] – [[23. tammikuuta]] [[1994]] Tampere) oli suomalainen [[kirjailija]], [[kriitikko]], [[essee|esseisti]] ja suomentaja.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id = 4904|nimi = Pennanen, Eila (1916–1994).|tekijä = Sala, Kaarina |ajankohta = 18.6.1999|viitattu = 24.7.2013}}</ref> |
||
1960-luvulla kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset ''Himmun rakkaudet'' (1971), ''Koreuden tähden'' (1972) ja ''Ruusuköynnös'' (1973). |
|||
== Elämä == |
|||
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi [[ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] 1936, valmistui [[filosofian kandidaatti|filosofian kandidaatiksi]] [[Helsingin yliopisto]]sta 1940 ja suoritti [[kirjasto]]tutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945–1997) ja Hanno (1947–1994). Vuosina 1961–1973 Pennanen oli avioliitossa toimittaja, suomentaja [[Juhani Jaskari]]n kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.<ref name="KB"/> |
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi [[ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] 1936, valmistui [[filosofian kandidaatti|filosofian kandidaatiksi]] [[Helsingin yliopisto]]sta 1940 ja suoritti [[kirjasto]]tutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945–1997) ja Hanno (1947–1994). Vuosina 1961–1973 Pennanen oli avioliitossa toimittaja, suomentaja [[Juhani Jaskari]]n kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.<ref name="KB"/> |
||
Pennanen osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Karjala]]ssa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin ''Pyhä Birgitta'', joka kertoo [[Ruotsi|ruotsalaisen]] 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän [[Birgitta (pyhimys)|pyhän Birgittan]] elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin muun muassa serkkunsa, kirjailija [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] kautta. |
Pennanen osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Karjala]]ssa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin ''Pyhä Birgitta'', joka kertoo [[Ruotsi|ruotsalaisen]] 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän [[Birgitta (pyhimys)|pyhän Birgittan]] elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin muun muassa serkkunsa, kirjailija [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] kautta. |
||
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja [[Suomen Kirjailijaliitto|Suomen Kirjailijaliiton]] johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, [[WSOY|WSOY:n]] kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti ''[[Parnasso]]n'' toimitussihteerinä. |
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja [[Suomen Kirjailijaliitto|Suomen Kirjailijaliiton]] johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, [[WSOY|WSOY:n]] kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti ''[[Parnasso]]n'' toimitussihteerinä. |
||
| Rivi 69: | Rivi 73: | ||
* Kulmatalon perhe (romaani, 1988) |
* Kulmatalon perhe (romaani, 1988) |
||
* Luettuja, läheistä (esseitä, 1990) |
* Luettuja, läheistä (esseitä, 1990) |
||
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kirjan kannet auki. Johdatus lukemiseen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Työväen sivistysliitto | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-701-301-9}} |
|||
* Tyttölapsi (romaani, 1992) |
* Tyttölapsi (romaani, 1992) |
||
{{div col end}} |
{{div col end}} |
||
Versio 21. maaliskuuta 2015 kello 02.11
| Eila Pennanen | |
|---|---|
 Eila Pennanen 1960-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1916 Tampere |
| Kuollut | 23. tammikuuta 1994 (77 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, esseisti, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Esikoisteos | Ennen sotaa oli nuoruus (1942) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Säde Eila Talvikki Pennanen (8. helmikuuta 1916 Tampere – 23. tammikuuta 1994 Tampere) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja.[1]
1960-luvulla kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet (1971), Koreuden tähden (1972) ja Ruusuköynnös (1973).
Elämä
Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945–1997) ja Hanno (1947–1994). Vuosina 1961–1973 Pennanen oli avioliitossa toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.[1]
Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän pyhän Birgittan elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin muun muassa serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta.
Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.
Teoksia
- Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, 1942)
- Kaadetut pihlajat (romaani, 1944)
- Proomu lähtee yöllä (romaani, 1945)
- Pilvet vyöryvät (romaani, 1947)
- Leda ja joutsen (romaani, 1948)
- Kattoparveke (romaani, 1950)
- Tornitalo (novellikokoelma, 1952)
- Pyhä Birgitta (romaani, 1954)
- Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, 1956)
- Pasianssi (novellikokoelma, 1957)
- Valon lapset (romaani, 1958)
- Kylmät kasvot (radiokuunnelma, 1960)
- Kaksin (novellikokoelma, 1961)
- Mutta (romaani 1963)
- Tunnustelua (esseitä, 1965)
- Mongolit (romaani, 1966)
- Tilapää (romaani, 1968)
- Pientä rakkautta (novellikokoelma, 1969)
- Aurinkomatka (näytelmä, 1970)
- Kiitos harhaluuloista (runoja, 1970)
- Himmun rakkaudet (romaani 1971)
- Kultaiset leijonankäpälät (radiokuunnelma, 1971)
- Koreuden tähden (romaani 1972)
- Ruusuköynnös (romaani, 1973)
- Naisen kunnia (romaani, 1975)
- Kapakoitten maa (romaani, 1977)
- Äiti ja poika (radiokuunnelma, 1977)
- Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, 1978)
- Äiti ja poika ja muita kuunnelmia (kuunnelmakokoelma, 1979)
- Lapsuuden lupaus (romaani, 1979)
- Se pieni ääni (romaani, 1980)
- Naivistit (romaani, 1982)
- Santalahden aika (romaani, 1986)
- Kulmatalon perhe (romaani, 1988)
- Luettuja, läheistä (esseitä, 1990)
- Kirjan kannet auki. Johdatus lukemiseen. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 1990. ISBN 951-701-301-9.
- Tyttölapsi (romaani, 1992)
Lähteet
- ↑ a b Sala, Kaarina: Pennanen, Eila (1916–1994). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.