Ero sivun ”Škoda Auto” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1 merkki lisätty ,  5 vuotta sitten
p
Linkin suoristus: Škoda Favorit.
p (Linkin suoristus: Škoda Favorit.)
Vaikka Škoda oli viimeistelyltään itäautojen paremmasta päästä, se oli kuitenkin jäänyt jälkeen länsieurooppalaisesta tasosta. Materiaalit olivat heikkoja ja työn laadussakin oli toivomisen varaa. Kuitenkin se menestyi hyvin myös [[itäblokki|itäblokin]] ulkopuolella, sillä se tarjosi tiloja ja ominaisuuksia, joita länsieurooppalaisista autoista ei sen hintaluokassa löytynyt.
 
Škodan pitkä alamäki taittui nousuksi vuonna 1987 markkinoille tulleen [[SkodaŠkoda Favorit|Favorit-mallin]] myötä. Sen oli muotoillut [[italia]]lainen [[Bertone]]. Moottorina oli edelleen 1000MB:stä periytynyt moottori.<ref name="tuulilasi" />{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Auton huomattavasti parantunut laatu oli edelleen jonkin asteinen vitsi Länsi-Euroopassa, mutta siitä tuli erittäin suosittu Tšekkoslovakiassa ja muualla itäblokin maissa.{{kenen mukaan}}
 
[[Helkama]]-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy solmi maahantuontisopimuksen Škoda-tehtaan kanssa vuonna 1947. Sopimukseen sisältyi myös Jawa-moottoripyörien tuonti.<ref> Moisala 1983, s. 395.</ref> Henkilöautojen tuontisäännöstelyn aikana Škoda oli ns. itäautona helposti saatavissa ja se nousi Suomen yleisimpien automerkkien joukkoon.<ref name="ojanen"> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 129. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.</ref> Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3&nbsp;513 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli neljänneksi yleisin henkilöautomerkki [[Ford]]in, [[Chevrolet]]in ja [[Volkswagen]]in jälkeen.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956'', s. 211. Helsinki: Otava, 1955.</ref> 1960-luvun alkuvuosina Škoda saavutti Suomessa mainetta ralliautona etenkin [[Esko Keinänen|Esko Keinäsen]] menestyksen ansiosta. Vuoden 1961 [[Monte Carlo -ralli]]ssa Keinänen voitti Škodalla luokkansa ja saavutti yleiskilpailussa kuudennen sijan. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkaminen vuonna 1962 merkitsi Škodalle ja muille itäeurooppalaisille automerkeille markkinaosuuden pienentymistä. Vuonna 1965 markkinoille tullut takamoottorinen Škoda 1000 MB ei saavuttanut suomalaisissa autonostajissa erityisempää vastakaikua edullisesta hankintahinnastaan huolimatta.<ref name="ojanen"/> Vuoden 1969 lopussa Škodia oli rekisterissä noin 19&nbsp;000 kappaletta, mutta vaikka 1970-luvun aikana rekisteröitiin lähes 17&nbsp;000 uutta Škodaa, merkkiä oli vuoden 1979 lopussa rekisterissä vain reilut 15&nbsp;000 autoa. Myyntiä ei juuri auttanut edes Škodan menestys taloudellisuuskilpailuissa.<ref> Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla - nousun ja kriisin vuosikymmenellä'', s. 169. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.</ref> Vuoden 1988 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 25&nbsp;353 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli 17. yleisin henkilöautomerkki.<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref> 1990-luvun alussa Škoda oli viimeinen Suomessa markkinoilla ollut takamoottorinen henkilöauto. Škodaa pidettiin edullisena käyttöautona, jonka ongelmina olivat kuitenkin heikohko lämmityslaite ja alttius harmillisille pikkuvioille.<ref> Laurell (toim.) 1990, s. 461.</ref>
4 703

muokkausta

Navigointivalikko