Ero sivun ”Škoda Auto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Linkin suoristus: Škoda Favorit.
Rivi 35: Rivi 35:
Vaikka Škoda oli viimeistelyltään itäautojen paremmasta päästä, se oli kuitenkin jäänyt jälkeen länsieurooppalaisesta tasosta. Materiaalit olivat heikkoja ja työn laadussakin oli toivomisen varaa. Kuitenkin se menestyi hyvin myös [[itäblokki|itäblokin]] ulkopuolella, sillä se tarjosi tiloja ja ominaisuuksia, joita länsieurooppalaisista autoista ei sen hintaluokassa löytynyt.
Vaikka Škoda oli viimeistelyltään itäautojen paremmasta päästä, se oli kuitenkin jäänyt jälkeen länsieurooppalaisesta tasosta. Materiaalit olivat heikkoja ja työn laadussakin oli toivomisen varaa. Kuitenkin se menestyi hyvin myös [[itäblokki|itäblokin]] ulkopuolella, sillä se tarjosi tiloja ja ominaisuuksia, joita länsieurooppalaisista autoista ei sen hintaluokassa löytynyt.


Škodan pitkä alamäki taittui nousuksi vuonna 1987 markkinoille tulleen [[Skoda Favorit|Favorit-mallin]] myötä. Sen oli muotoillut [[italia]]lainen [[Bertone]]. Moottorina oli edelleen 1000MB:stä periytynyt moottori.<ref name="tuulilasi" />{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Auton huomattavasti parantunut laatu oli edelleen jonkin asteinen vitsi Länsi-Euroopassa, mutta siitä tuli erittäin suosittu Tšekkoslovakiassa ja muualla itäblokin maissa.{{kenen mukaan}}
Škodan pitkä alamäki taittui nousuksi vuonna 1987 markkinoille tulleen [[Škoda Favorit|Favorit-mallin]] myötä. Sen oli muotoillut [[italia]]lainen [[Bertone]]. Moottorina oli edelleen 1000MB:stä periytynyt moottori.<ref name="tuulilasi" />{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Auton huomattavasti parantunut laatu oli edelleen jonkin asteinen vitsi Länsi-Euroopassa, mutta siitä tuli erittäin suosittu Tšekkoslovakiassa ja muualla itäblokin maissa.{{kenen mukaan}}


[[Helkama]]-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy solmi maahantuontisopimuksen Škoda-tehtaan kanssa vuonna 1947. Sopimukseen sisältyi myös Jawa-moottoripyörien tuonti.<ref> Moisala 1983, s. 395.</ref> Henkilöautojen tuontisäännöstelyn aikana Škoda oli ns. itäautona helposti saatavissa ja se nousi Suomen yleisimpien automerkkien joukkoon.<ref name="ojanen"> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 129. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.</ref> Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3&nbsp;513 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli neljänneksi yleisin henkilöautomerkki [[Ford]]in, [[Chevrolet]]in ja [[Volkswagen]]in jälkeen.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956'', s. 211. Helsinki: Otava, 1955.</ref> 1960-luvun alkuvuosina Škoda saavutti Suomessa mainetta ralliautona etenkin [[Esko Keinänen|Esko Keinäsen]] menestyksen ansiosta. Vuoden 1961 [[Monte Carlo -ralli]]ssa Keinänen voitti Škodalla luokkansa ja saavutti yleiskilpailussa kuudennen sijan. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkaminen vuonna 1962 merkitsi Škodalle ja muille itäeurooppalaisille automerkeille markkinaosuuden pienentymistä. Vuonna 1965 markkinoille tullut takamoottorinen Škoda 1000 MB ei saavuttanut suomalaisissa autonostajissa erityisempää vastakaikua edullisesta hankintahinnastaan huolimatta.<ref name="ojanen"/> Vuoden 1969 lopussa Škodia oli rekisterissä noin 19&nbsp;000 kappaletta, mutta vaikka 1970-luvun aikana rekisteröitiin lähes 17&nbsp;000 uutta Škodaa, merkkiä oli vuoden 1979 lopussa rekisterissä vain reilut 15&nbsp;000 autoa. Myyntiä ei juuri auttanut edes Škodan menestys taloudellisuuskilpailuissa.<ref> Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla - nousun ja kriisin vuosikymmenellä'', s. 169. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.</ref> Vuoden 1988 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 25&nbsp;353 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli 17. yleisin henkilöautomerkki.<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref> 1990-luvun alussa Škoda oli viimeinen Suomessa markkinoilla ollut takamoottorinen henkilöauto. Škodaa pidettiin edullisena käyttöautona, jonka ongelmina olivat kuitenkin heikohko lämmityslaite ja alttius harmillisille pikkuvioille.<ref> Laurell (toim.) 1990, s. 461.</ref>
[[Helkama]]-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy solmi maahantuontisopimuksen Škoda-tehtaan kanssa vuonna 1947. Sopimukseen sisältyi myös Jawa-moottoripyörien tuonti.<ref> Moisala 1983, s. 395.</ref> Henkilöautojen tuontisäännöstelyn aikana Škoda oli ns. itäautona helposti saatavissa ja se nousi Suomen yleisimpien automerkkien joukkoon.<ref name="ojanen"> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 129. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.</ref> Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3&nbsp;513 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli neljänneksi yleisin henkilöautomerkki [[Ford]]in, [[Chevrolet]]in ja [[Volkswagen]]in jälkeen.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956'', s. 211. Helsinki: Otava, 1955.</ref> 1960-luvun alkuvuosina Škoda saavutti Suomessa mainetta ralliautona etenkin [[Esko Keinänen|Esko Keinäsen]] menestyksen ansiosta. Vuoden 1961 [[Monte Carlo -ralli]]ssa Keinänen voitti Škodalla luokkansa ja saavutti yleiskilpailussa kuudennen sijan. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkaminen vuonna 1962 merkitsi Škodalle ja muille itäeurooppalaisille automerkeille markkinaosuuden pienentymistä. Vuonna 1965 markkinoille tullut takamoottorinen Škoda 1000 MB ei saavuttanut suomalaisissa autonostajissa erityisempää vastakaikua edullisesta hankintahinnastaan huolimatta.<ref name="ojanen"/> Vuoden 1969 lopussa Škodia oli rekisterissä noin 19&nbsp;000 kappaletta, mutta vaikka 1970-luvun aikana rekisteröitiin lähes 17&nbsp;000 uutta Škodaa, merkkiä oli vuoden 1979 lopussa rekisterissä vain reilut 15&nbsp;000 autoa. Myyntiä ei juuri auttanut edes Škodan menestys taloudellisuuskilpailuissa.<ref> Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla - nousun ja kriisin vuosikymmenellä'', s. 169. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.</ref> Vuoden 1988 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 25&nbsp;353 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli 17. yleisin henkilöautomerkki.<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref> 1990-luvun alussa Škoda oli viimeinen Suomessa markkinoilla ollut takamoottorinen henkilöauto. Škodaa pidettiin edullisena käyttöautona, jonka ongelmina olivat kuitenkin heikohko lämmityslaite ja alttius harmillisille pikkuvioille.<ref> Laurell (toim.) 1990, s. 461.</ref>

Versio 18. maaliskuuta 2015 kello 21.01

Tämä artikkeli kertoo autonvalmistajasta. Škoda ja muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta.
Logo Škoda Auto 2013
Laurin & Klement A (1898)
Škoda 422 (1930)
Škoda Octavia Super (1960)
Škoda MB 1000 (1966)
Škoda 136 LR (1984)
Škoda Fabia Super 2000
Škoda Vision D (2011)
Škoda bike 2007

Škoda Auto (lausutaan [ʃkoda]) on saksalaiseen Volkswagen-konserniin kuuluva tšekkiläinen, aiemmin tšekkoslovakialainen autotehdas, joka sijaitsee Mladá Boleslavin kaupungissa. Se on Mercedes-Benzin ja Peugeot'n ohella yksi vanhimmista edelleen toimivista autonvalmistajista.

Škoda on ollut jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen pääsponsori vuodesta 1993 vuoteen 2017 asti.[1][2]

Historia

Pääartikkeli: Škoda

Škoda-yhtymän (Škodovy závody) perusti Emil von Škoda Plzeňissä vuonna 1859. Škoda kasvoi 1800-luvulla Itävalta-Unkarin suurimmaksi teollisuusyritykseksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Škoda siirtyi autoteollisuuteen ja alkoi valmistaa lisenssillä ranskalaisia Hispano-Suiza-autoja. Vuonna 1924 Škoda osti Mladá Boleslavissa toimineen autovalmistajan, Laurin & Klementin.

Pääartikkeli: Laurin & Klement

Laurin & Klementin juuret ulottuvat 1800-luvun loppuun, jolloin se aloitti polkupyörien valmistuksen. 1899 yritys alkoi valmistaa moottoripyöriä ja 1905 lähtien autoja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Laurin & Klement alkoi valmistaa kuorma-autoja.[3]

1930-luvun Tšekkoslovakiassa Škoda oli eräs huomattavimpia eurooppalaisia raskaan teollisuuden yrityksiä. Yritys valmisti mm. aseita, työstökoneita ja ajoneuvoja. Autot olivat enimmäkseen suurikokoisia ja kalliita luksusvaunuja, mutta vähitellen markkinoita alettiin hakea myös pienemmistä kokoluokista. Vuonna 1934 Škoda esitteli käänteentekevällä keskusputkirungolla varustetun Popularin, jonka perusratkaisu säilyi tuotannossa 1960-luvun lopulle.[4]

Toisen maailmansodan edellä saksalaiset miehittivät maan. Škodovy závodysta tuli osa Hermann Göring Werkeä ja natsi-Saksan sotaponnistelua.[5]

Korpivaara Oy (silloin Korpivaara & Halla Oy) aloitti Škoda-autojen tuonnin Suomeen vuonna 1938, mutta toiminta katkesi toiseen maailmansotaan. [6]

Sosialismin aikakausi

Sodan jälkeen Škoda-yhtymä kansallistettiin ja jaettiin eri yhtiöiksi toimialoittain. Škodan henkilöautopuolesta muodostettiin AZNP Mladá Boleslav. Kirjainlyhenne AZNP tulee sanoista Automobilové závody, národní podnik, eli autotehdas, kansan omistama. Yhtiöön liitettiin myös Jawan Kvasinyssa sijainnut autotehdas.

Sodan jälkeiset mallit 1101/1102 (1946), 1200 (1952), 440 (1955) ja Octavia (1959) pohjautuivat teknisesti sotaa edeltäneeseen Popular-malliin. 1960-luvulle tultaessa aika oli ajanut niiden ohi. Myös tehdas oli vanhanaikainen ja tehoton, sillä käsityön osuus oli suuri eikä valmistuslinjoja oltu suunniteltu sellaisille volyymeille että ne olisivat kyenneet tuottamaan autoja kysyntää vastaavia määriä.

Vuonna 1964 Mladá Boleslavissa vihittiin käyttöön Renaultin kanssa yhteistyössä tehty nykyaikainen tehdas. Automaation taso oli korkealla ja tehtaan tuotantokapasiteetti harppasi ylemmäs. Samalla esiteltiin täysin uusi Škoda-malli, 1000MB, jossa moottori oli sijoitettu taakse. Tämän tekninen perusratkaisu säilyi valmistuksessa 1980-luvun lopulle saakka. Vaikka 1000MB oli aikanaan ajanmukainen niin teknisesti kuin muotoilultaankin, siinä oli lastentauteja jotka huononsivat Škodan mainetta. Ongelmia oli alussa erityisesti moottorin voitelussa ja jäähdytyksessä. Moottorin perusrakenne säilyi kuitenkin tuotannossa vuoteen 2003 asti.[7] Moottorin viimeinen versio oli VAG-yhtymän teho/paino -suhteeltaan paras ja valmistuskustannuksiltaan halvin moottorimalli.lähde?

Vaikka Škoda oli viimeistelyltään itäautojen paremmasta päästä, se oli kuitenkin jäänyt jälkeen länsieurooppalaisesta tasosta. Materiaalit olivat heikkoja ja työn laadussakin oli toivomisen varaa. Kuitenkin se menestyi hyvin myös itäblokin ulkopuolella, sillä se tarjosi tiloja ja ominaisuuksia, joita länsieurooppalaisista autoista ei sen hintaluokassa löytynyt.

Škodan pitkä alamäki taittui nousuksi vuonna 1987 markkinoille tulleen Favorit-mallin myötä. Sen oli muotoillut italialainen Bertone. Moottorina oli edelleen 1000MB:stä periytynyt moottori.[7]lähde? Auton huomattavasti parantunut laatu oli edelleen jonkin asteinen vitsi Länsi-Euroopassa, mutta siitä tuli erittäin suosittu Tšekkoslovakiassa ja muualla itäblokin maissa.kenen mukaan?

Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy solmi maahantuontisopimuksen Škoda-tehtaan kanssa vuonna 1947. Sopimukseen sisältyi myös Jawa-moottoripyörien tuonti.[8] Henkilöautojen tuontisäännöstelyn aikana Škoda oli ns. itäautona helposti saatavissa ja se nousi Suomen yleisimpien automerkkien joukkoon.[9] Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3 513 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli neljänneksi yleisin henkilöautomerkki Fordin, Chevroletin ja Volkswagenin jälkeen.[10] 1960-luvun alkuvuosina Škoda saavutti Suomessa mainetta ralliautona etenkin Esko Keinäsen menestyksen ansiosta. Vuoden 1961 Monte Carlo -rallissa Keinänen voitti Škodalla luokkansa ja saavutti yleiskilpailussa kuudennen sijan. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkaminen vuonna 1962 merkitsi Škodalle ja muille itäeurooppalaisille automerkeille markkinaosuuden pienentymistä. Vuonna 1965 markkinoille tullut takamoottorinen Škoda 1000 MB ei saavuttanut suomalaisissa autonostajissa erityisempää vastakaikua edullisesta hankintahinnastaan huolimatta.[9] Vuoden 1969 lopussa Škodia oli rekisterissä noin 19 000 kappaletta, mutta vaikka 1970-luvun aikana rekisteröitiin lähes 17 000 uutta Škodaa, merkkiä oli vuoden 1979 lopussa rekisterissä vain reilut 15 000 autoa. Myyntiä ei juuri auttanut edes Škodan menestys taloudellisuuskilpailuissa.[11] Vuoden 1988 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 25 353 Škoda-henkilöautoa, jolloin se oli 17. yleisin henkilöautomerkki.[12] 1990-luvun alussa Škoda oli viimeinen Suomessa markkinoilla ollut takamoottorinen henkilöauto. Škodaa pidettiin edullisena käyttöautona, jonka ongelmina olivat kuitenkin heikohko lämmityslaite ja alttius harmillisille pikkuvioille.[13]

Osaksi Volkswagen-konsernia

Vuonna 1989 tapahtuneessa samettivallankumouksessa Tšekkoslovakian kommunistihallinto kaatui ja teollisuutta alettiin pian yksityistää. Škodan kohdalla päädyttiin hakemaan vahvaa yhteistyökumppania, joka oli lopulta saksalainen Volkswagen. Vuonna 1991 Škodasta tuli Volkswagen-konsernin neljäs automerkki Volkswagenin, Audin ja Seatin rinnalle.

Škodan varsinainen läpimurto Länsi-Euroopan markkinoille tapahtui 1996 Octavian ja kolme vuotta myöhemmin esitellyn Fabian myötä. Octavia perustui samaan alustaratkaisuun Volkswagen Golfin, Volkswagen Boran, Seat Toledon, Seat Leonin, Audi A4:n ja Audi A3:n kanssa ja sen tavaramerkiksi nousi huomattavan kookas tavaratila.

Suomessa Škodan tärkein malli on ollut Octavia,[14] mutta lähes kaikkialla muualla myydyin malli on ollut vuonna 2000 esitelty Fabia. Sen valmistusmäärät ovat jopa kaksinkertaiset Octaviaan verrattuna.lähde? Yllättäen Skodan automallien hiilidioksidi-päästöt kasvoivat suhteessa eniten vuonna 2009 verrattuna vastaavaan ajanjaksoon koko Euroopassa.. [15]

Malleja

Viitteet

  1. http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/skoda-jaakiekon-mm-kisasponsori-vuoteen-2011
  2. http://www.mtv3.fi/urheilu/mmjaakiekko2011/uutiset.shtml/2011/05/1328968/mm-kisojen-ennatyssponsorointi-saa-jatkoa
  3. Škoda Suomi: historia
  4. Škoda Suomi: Škoda Auto, 100 vuotta autonvalmistusta
  5. The history of the ŠKODA AUTO car factory
  6. U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1982, s. 93. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  7. a b Tuulilasi 12/2008, s. 48-61: Myötä- ja vastamäessä - Elämä Škodien kanssa
  8. Moisala 1983, s. 395.
  9. a b Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 129. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
  10. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211. Helsinki: Otava, 1955.
  11. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla - nousun ja kriisin vuosikymmenellä, s. 169. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.
  12. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
  13. Laurell (toim.) 1990, s. 461.
  14. Škodan lehdistötiedote 21.10.2008: Škodan myynti vuonna 2008 uudessa ennätyksessä, yli 7000 uutta Škodaa rekisteröity
  15. Tuulilasi: Fiat oli puhtain, viitattu 17.9.2009

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Škoda.