Ero sivun ”Saksan ilmavoimat” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Kumottu muokkaus 14712626, jonka teki 109.240.134.238 (keskustelu) |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{lähteetön}} |
{{lähteetön}} |
||
{{Sotilasyksikkö |
{{Sotilasyksikkö |
||
| nimi = Saksan ilmavoimat< |
| nimi = Luftwaffe<br><small>''ilma-ase<br>(Saksan ilmavoimat)''</small></small> |
||
| kuva = Saksan ilmavoimien tunnuksessa on [[rautaristi]]:<br>[[kuva: Bundeswehr Logo Luftwaffe with lettering.svg|200 px]]<br>ja myös konetunnuksena:<ref>[[:en:Military aircraft insignia#Current insignia of national air forces|Current insignia of national air forces]]</ref><br><br>[[kuva: Roundel of the German Air Force (with Border).svg|50 px]]<br><br> |
|||
| kuva = [[Kuva:Bundeswehr Kreuz.svg|200px]] |
|||
| kuvateksti = |
| kuvateksti = |
||
| vuodet = |
| vuodet = 1956 alkaen |
||
| valtio = |
| valtio = {{Saksa}} |
||
| haara = [[ |
| haara = [[ilmavoimat]] |
||
| aselaji = |
| aselaji = |
||
| rooli = |
| rooli = |
||
| osa = Saksan |
| osa = [[Bundeswehr|liittopuolustus]]<br>(Saksan asevoimat) |
||
| koko = 29 076 henkeä<br>428 lentokonetta |
| koko = 29 076 henkeä<br>428 lentokonetta |
||
| tukikohta = |
| tukikohta = |
||
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160 |
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160 |
||
| lempinimi = |
| lempinimi = |
||
| marssi = [[Starfightermarsch]] |
|||
| motto = Wir. Dienen. Deutschland |
|||
| värit = Sininen, harmaa ja valkoinen |
|||
| marssi = |
|||
| maskotti = |
| maskotti = |
||
| taistelut = |
| taistelut = operaatio Deliberate Force<br>Kosovon sota<br>Afghanistanin sota |
||
| vuosipäivät = |
| vuosipäivät = |
||
| ansiomerkit = |
| ansiomerkit = |
||
| nykyinen_komentaja = [[kenraaliluutnantti]] Arne Kreuzinger-Janik |
| nykyinen_komentaja = [[kenraaliluutnantti]] [[Arne Kreuzinger-Janik]] |
||
| tunnetut_komentajat = kenraaliluutnantti [[Günther Rall]] |
|||
}} |
}} |
||
⚫ | '''Luftwaffe''' ({{k-fi| |
||
⚫ | '''Luftwaffe''' ({{k-fi|ilma-ase}}) on [[Saksa]]n [[asevoimat|asevoimien]] eli [[Bundeswehr|liittopuolustuksen]] ({{k-de|Bundeswehr}}) lentopuolustuksesta vastaava puolustushaara eli [[ilmavoimat]]. Se, samoin kuin muut Saksan asevoimien puolustushaarat on vahvasti sidottu [[Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö]]n eli Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä [[Euroopan unioni]]n neljänneksi suurimman [[Britannian ilmavoimat|Britannia]]n, [[Ranskan ilmavoimat|Ranska]]n ja [[Italian ilmavoimat|Italian ilmavoimien]] jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu [[kylmä sota|kylmän sodan]] päätyttyä 1989, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja maailmassa. Pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa 2014. |
||
Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 Länsi-Saksan asevoimien osaksi. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimista. Ilmavoimilla ei ole minkäänlaista organisatoorista jatkuvuutta vuonna 1935 perustettuihin Saksan ilmavoimiin, joka lakkautettiin täysin 1945-1946 toisen maailmansodan päätyttyä. Nimi Luftwaffe on tavallinen saksan kielinen ilmavoimia tarkoittava sana eikä siten kytke eri aikakausia toisiinsa. |
|||
Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle. |
|||
== Perustaminen == |
== Perustaminen == |
||
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saksalainen sotilasilmailu oli Versailles'n rauhansopimuksen ehtojen perusteella kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 [[Pohjois-Atlantin liitto|Natoon]], jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan liiton mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat ({{k-de|Luftwaffe}}). |
|||
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen [[liittoutuneet]] olivat kieltäneet kokonaan saksalaisen [[ilmailu#sotilasilmailu|sotilasilmailu]]n. Tilanne muuttui [[liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa|liittouneiden miehitysvyöhykkeiden]] jakaessa Saksan alueen kahdeksi valtioksi 1949 ja läntisen Saksan liityttyä Natoon 1955, jolloin läntiset liittoutuneet [[Yhdysvallat]], [[Britannia]] ja [[Ranska]] uskoivat tarvitsevansa läntistä Saksaa puskuriksi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja sen johtaman [[Varsovan sopimus]]järjestön mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat. Vaikka nimi onkin sama, nykyisellä Luftwaffella ei ole minkäänlaista jatkuvuutta 1935-1945 toimineen [[kansallissosialistinen Saksa|kansallissosialistisen Saksan]] ilmavoimiin, [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]en. |
|||
⚫ | Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa |
||
⚫ | Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa [[Gerhard Barkhorn]], [[Erich Hartmann]], [[Günther Rall]] ja [[Johannes Steinhoff]], josta lopulta tuli ilmavoimien [[komentaja]] ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä [[Josef Kammhuber]] vuoteen 1962. |
||
== Alkutaival == |
== Alkutaival == |
||
⚫ | Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat |
||
⚫ | Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat [[Nörvenich]]in lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic [[F-84 Thunderstreak]]it. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. [[Pohjois-Saksa]]ssa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja [[Etelä-Saksa]]n amerikkalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan. |
||
⚫ | Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien |
||
⚫ | Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien [[Rendsburg]]iin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat [[MGM-1 Matador]] taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American [[F-86 Sabre]] -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden [[Ahlhorner Heide]]n lentotukikohdassa. Kaikkien koneiden kansallisuustunnukseksi tuli [[rautaristi]] ja koneiden pyrstöihin [[Saksan lippu]]. |
||
=== Kylmä sota === |
=== Kylmä sota === |
||
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen. |
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen. |
||
Rivi 46: | Rivi 45: | ||
{{kesken}} |
{{kesken}} |
||
=== |
=== Saksan jälleenyhdistyminen === |
||
⚫ | |||
⚫ | [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksan jälleenyhdistyttyä]] lokakuussa 1990 [[Itä-Saksa]]n ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin yhdistyneen Saksan ilmavoimiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin [[Strausberg]]iin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995. |
||
⚫ | Suuri osa kalustosta oli Nato |
||
⚫ | Suuri osa kalustosta oli Nato-yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat [[Mikojan MiG-29|Mig-29]] -hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksa myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 [[Puola]]lle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta. |
||
=== Balkan === |
=== Balkan === |
||
Luftwaffe osallistui ensimmäistä kertaa sotatoimiin Naton [[Kosovo]]-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä. |
|||
{{kesken}} |
{{kesken}} |
||
== Kalusto == |
== Kalusto == |
||
Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä: |
Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä: |
||
*Canadair [[F-86 Sabre]] (lisenssillä valmistettu) |
* Canadair [[F-86 Sabre]] (lisenssillä valmistettu) |
||
*Lockheed [[F-104 Starfighter]] |
* Lockheed [[F-104 Starfighter]] |
||
*McDonnell [[F-4 Phantom]] |
* McDonnell [[F-4 Phantom]] |
||
*[[Panavia Tornado]] |
* [[Panavia Tornado]] |
||
*[[Eurofighter Typhoon]] |
* [[Eurofighter Typhoon]] |
||
⚫ | |||
[[Luokka:Luftwaffe (Bundeswehr)|*]] |
[[Luokka:Luftwaffe (Bundeswehr)|*]] |
||
⚫ |
Versio 2. maaliskuuta 2015 kello 01.59
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Luftwaffe ilma-ase (Saksan ilmavoimat) |
|
---|---|
[[Tiedosto:Saksan ilmavoimien tunnuksessa on rautaristi: ja myös konetunnuksena:[1] |250px|]] |
|
Toiminnassa | 1956 alkaen |
Valtio | Saksa |
Puolustushaarat | ilmavoimat |
Osa joukkoa |
liittopuolustus (Saksan asevoimat) |
Koko |
29 076 henkeä 428 lentokonetta |
Kalusto | Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160 |
Marssi | Starfightermarsch |
Sodat ja taistelut |
operaatio Deliberate Force Kosovon sota Afghanistanin sota |
Komentajat | |
Nykyinen komentaja | kenraaliluutnantti Arne Kreuzinger-Janik |
Luftwaffe (suom. ilma-ase) on Saksan asevoimien eli liittopuolustuksen (saks. Bundeswehr) lentopuolustuksesta vastaava puolustushaara eli ilmavoimat. Se, samoin kuin muut Saksan asevoimien puolustushaarat on vahvasti sidottu Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön eli Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan unionin neljänneksi suurimman Britannian, Ranskan ja Italian ilmavoimien jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä 1989, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja maailmassa. Pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa 2014.
Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.
Perustaminen
Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet olivat kieltäneet kokonaan saksalaisen sotilasilmailun. Tilanne muuttui liittouneiden miehitysvyöhykkeiden jakaessa Saksan alueen kahdeksi valtioksi 1949 ja läntisen Saksan liityttyä Natoon 1955, jolloin läntiset liittoutuneet Yhdysvallat, Britannia ja Ranska uskoivat tarvitsevansa läntistä Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan sopimusjärjestön mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat. Vaikka nimi onkin sama, nykyisellä Luftwaffella ei ole minkäänlaista jatkuvuutta 1935-1945 toimineen kansallissosialistisen Saksan ilmavoimiin, Luftwaffeen.
Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Gerhard Barkhorn, Erich Hartmann, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber vuoteen 1962.
Alkutaival
Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic F-84 Thunderstreakit. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan amerikkalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.
Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat MGM-1 Matador taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American F-86 Sabre -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikkien koneiden kansallisuustunnukseksi tuli rautaristi ja koneiden pyrstöihin Saksan lippu.
Kylmä sota
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.
Vuonna 1960 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Lockheed F-104 Starfighter -hävittäjät, jotka olivat palveluksessa kylmän sodan päättymiseen saakka viimeisen poistuessa palveluksesta 1991. Kaikkiaan koneita vastaanotettiin 916 kappaletta, joista 292 tuhoutui lento-onnettomuuksissa. Onnettomuuksissa sai surmansa kaikkiaan 116 lentäjää. Onnettomuudet, joita oli tapahtunut vuonna 1965 27 ja 17 lentäjää oli saanut surmansa, aiheuttivat vuonna 1966 kriisin.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Saksan jälleenyhdistyminen
Saksan jälleenyhdistyttyä lokakuussa 1990 Itä-Saksan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin yhdistyneen Saksan ilmavoimiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.
Suuri osa kalustosta oli Nato-yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat Mig-29 -hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksa myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 Puolalle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta.
Balkan
Luftwaffe osallistui ensimmäistä kertaa sotatoimiin Naton Kosovo-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kalusto
Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:
- Canadair F-86 Sabre (lisenssillä valmistettu)
- Lockheed F-104 Starfighter
- McDonnell F-4 Phantom
- Panavia Tornado
- Eurofighter Typhoon