Ero sivun ”Seikun sahan kapearaiteinen rautatie” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p linkin suoristus (+cleanup/ref/kh/etc.) |
|||
Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Mikään laitoksen vetureista ei kelvannut [[sotakorvaus|sotakorvauksena]] ja kapearaideliikenne loppui vuonna 1962. Viimeistä junaa ajoi veturi numero 3. |
Mikään laitoksen vetureista ei kelvannut [[sotakorvaus|sotakorvauksena]] ja kapearaideliikenne loppui vuonna 1962. Viimeistä junaa ajoi veturi numero 3. |
||
== Isonsannan sahan rata ja |
== Isonsannan sahan rata ja junalautta == |
||
Laitokseen liittyi Kokemäenjoen toisella rannalla sijaitseva Isonsannan saha, jolla oli omaa kapearaideverkkoa 12,3 km.{{lähde}} Sahat yhdisti joen poikki kulkenut kapearaiteinen junalautta.{{lähde}} |
Laitokseen liittyi Kokemäenjoen toisella rannalla sijaitseva Isonsannan saha, jolla oli omaa kapearaideverkkoa 12,3 km.{{lähde}} Sahat yhdisti joen poikki kulkenut kapearaiteinen junalautta.{{lähde}} |
||
Versio 18. helmikuuta 2015 kello 18.59
Seikun sahan kapearaiteinen rautatie oli porilaisen Seikun sahalaitoksen oma, laajimmillaan 15 km laajuinen kapearaiteisten ratojen verkko. Tämän radan erikoisuus oli se, että se paikoitellen oli kolmikiskorakenteinen eli samalla radalla saattoi liikennöidä sekä leveä- että kapearaiteisia junia.
Vetokalusto
Tehtaalla oli viisikin omaa kapearaideveturia ja yksi leveäraideveturi. Yksi kapearaidevetureista oli englantilaisperäinen numero 3, Planet (F C Hibbert, 0-4-0dm).
Nykyisin radalla on yksi Move250B (Valmet 201/1982, 0-4-0dh), joka on VR:lle toimitetun Tve4 –veturimallin alustalle, korille ja pyörästölle rakennettu, hiukan tehokkaammalla koneella varustettu teollisuusveturi.
Aiemmin palvellut Move 51h, (510/1953, 0-6-0dh), ”Murinamylly”, lahjoitettiin Haapamäen Museoveturiyhdistykselle [1] ja ajoi Porista Haapamäelle omin konein – herättäen matkalla junasuorittajissa suurta kummastusta:
»Mikä kumma sieltä oikein tulee kun graafisessa aikataulussa on pelkkä vaakasuora viiva?»
Radan loppu
Mikään laitoksen vetureista ei kelvannut sotakorvauksena ja kapearaideliikenne loppui vuonna 1962. Viimeistä junaa ajoi veturi numero 3.
Isonsannan sahan rata ja junalautta
Laitokseen liittyi Kokemäenjoen toisella rannalla sijaitseva Isonsannan saha, jolla oli omaa kapearaideverkkoa 12,3 km.lähde? Sahat yhdisti joen poikki kulkenut kapearaiteinen junalautta.lähde?
Lähteet
- Resiina-lehdetlähde tarkemmin?
- Markku Nummelin: Kapearaiteiset rautatietlähde tarkemmin?
- Olavi Kilpiön rautatiekokoelmatlähde tarkemmin?
Viitteet
- ↑ Haapamaenmuseoveturiyhdistys.fi Haapamäen Museoveturiyhdistys ry
Katso myös
- Raideleveydet Sisältää tietoa Suomen kapearaiteisista radoista
- Isonsannan saha Sisältää useita kuvia