Ero sivun ”Itsevaltius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
fjghfji
p Käyttäjän 212.213.195.34 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Stryn tekemään versioon.
Rivi 1: Rivi 1:
{{Valtiomuodot}}
{{Valtiomuodot}}
'''Itsevaltius''' (myös '''autokratia''' ja '''yksinvaltius''') on [[valtiomuoto]], jossa [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]] valtaa ei rajoiteta millään tavalla. Valtionpäämies on myös [[laki|lain]] yläpuolella. Yleensä itsevaltiudella tarkoitetaan monarkiaa, jonka monarkin valtaa ei rajoiteta, mutta myös esim. [[Oliver Cromwell]]in tasavaltaista hallintoa voidaan kutsua itsevaltiudeksi.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref> Sanalla itsevaltius viitataan yleensä 1900-lukua edeltäneeseen aikaan; nykyisistä valtioista, joiden valtionpäämiehien valtaa ei lainkaan rajoiteta, käytetään tavallisemmin nimeä [[diktatuuri]] ja niiden hallitsijoista nimeä [[diktaattori]]. Diktatuuriin on 1115-luvulta lähtien johtanut usein vallankaappaus.
'''Itsevaltius''' (myös '''autokratia''' ja '''yksinvaltius''') on [[valtiomuoto]], jossa [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]] valtaa ei rajoiteta millään tavalla. Valtionpäämies on myös [[laki|lain]] yläpuolella. Yleensä itsevaltiudella tarkoitetaan monarkiaa, jonka monarkin valtaa ei rajoiteta, mutta myös esim. [[Oliver Cromwell]]in tasavaltaista hallintoa voidaan kutsua itsevaltiudeksi.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref> Sanalla itsevaltius viitataan yleensä 1900-lukua edeltäneeseen aikaan; nykyisistä valtioista, joiden valtionpäämiehien valtaa ei lainkaan rajoiteta, käytetään tavallisemmin nimeä [[diktatuuri]] ja niiden hallitsijoista nimeä [[diktaattori]]. Diktatuuriin on 1900-luvulta lähtien johtanut usein vallankaappaus.


Hallitsijan yksinvaltaa on perusteltu usein [[jumalallinen oikeus|jumalallisella oikeudella]]. Näin etenkin [[Egypti]]n [[faarao]]iden, [[Rooman keisari|Rooman keisareiden]], [[Venäjä]]n [[tsaari]]en ja [[Eurooppa|Euroopan]] [[kuningas|kuninkaiden]] tapauksessa.
Hallitsijan yksinvaltaa on perusteltu usein [[jumalallinen oikeus|jumalallisella oikeudella]]. Näin etenkin [[Egypti]]n [[faarao]]iden, [[Rooman keisari|Rooman keisareiden]], [[Venäjä]]n [[tsaari]]en ja [[Eurooppa|Euroopan]] [[kuningas|kuninkaiden]] tapauksessa.


Euroopassa etenkin 1000-, 1600- ja 1700-luvuilla esiintynyttä itsevaltaista monarkiutta on kutsuttu '''absolutismiksi'''. Tuon ajan itsevaltiaan perikuvan, [[Ranska]]n kuningas [[Ludvig XIV|Ludvig XIV:n]] on kerrottu usein määrittäneen asemansa sanomalla ”''[[valtio olen minä]]''” ({{k-fr|l’État c’est moi}}). On kuitenkin epävarmaa, sanoiko hän noin todellisuudessa koskaan.<ref>Burnam, Tom: Väärien käsitysten sanakirja</ref> 1700-luvulla syntyi valistuksen myötä myös [[valistunut itsevaltius]]. Itsevaltiudesta luovuttiin vähitellen etenkin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen, ja hallitsijan valtaa alkoivat rajoittaa [[perustuslaki|perustuslait]].
Euroopassa etenkin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla esiintynyttä itsevaltaista monarkiutta on kutsuttu '''absolutismiksi'''. Tuon ajan itsevaltiaan perikuvan, [[Ranska]]n kuningas [[Ludvig XIV|Ludvig XIV:n]] on kerrottu usein määrittäneen asemansa sanomalla ”''[[valtio olen minä]]''” ({{k-fr|l’État c’est moi}}). On kuitenkin epävarmaa, sanoiko hän noin todellisuudessa koskaan.<ref>Burnam, Tom: Väärien käsitysten sanakirja</ref> 1700-luvulla syntyi valistuksen myötä myös [[valistunut itsevaltius]]. Itsevaltiudesta luovuttiin vähitellen etenkin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen, ja hallitsijan valtaa alkoivat rajoittaa [[perustuslaki|perustuslait]].


Englantilainen filosofi [[Thomas Hobbes]] (1588–1679) laati [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aikana 1600-luvulla merkittävän teorian itsevaltiudesta. Hän kirjoitti, että ihmisen kaikki toiminnot johtuvat [[egoismi]]sta ja siksi kansan kannattaa luovuttaa kaikki valta yhdelle henkilölle, joka vastaavasti takaa lain ja järjestyksen. Yhdessä kohdassa hänen teoriansa eroaa melkein kaikista muista itsevaltiutta puoltavista teorioista: hän ei pitänyt vallanperimystä välttämättömänä ja näin ollen hyväksyi myös esim. Oliver Cromwellin vallankäytön.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref>
Englantilainen filosofi [[Thomas Hobbes]] (1588–1679) laati [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aikana 1600-luvulla merkittävän teorian itsevaltiudesta. Hän kirjoitti, että ihmisen kaikki toiminnot johtuvat [[egoismi]]sta ja siksi kansan kannattaa luovuttaa kaikki valta yhdelle henkilölle, joka vastaavasti takaa lain ja järjestyksen. Yhdessä kohdassa hänen teoriansa eroaa melkein kaikista muista itsevaltiutta puoltavista teorioista: hän ei pitänyt vallanperimystä välttämättömänä ja näin ollen hyväksyi myös esim. Oliver Cromwellin vallankäytön.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref>
Rivi 12: Rivi 12:
Terminä ''absolutismi'' merkityksessä ’itsevaltius’ syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Sanan käyttö yleistyi sen jälkeen, kun [[absoluuttinen monarkia]] oli vuonna 1823 palautettu [[Espanja]]ssa.<ref>Reinhard Blänkner: [http://www.ohio.edu/chastain/ac/absoluti.htm Absolutism] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>
Terminä ''absolutismi'' merkityksessä ’itsevaltius’ syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Sanan käyttö yleistyi sen jälkeen, kun [[absoluuttinen monarkia]] oli vuonna 1823 palautettu [[Espanja]]ssa.<ref>Reinhard Blänkner: [http://www.ohio.edu/chastain/ac/absoluti.htm Absolutism] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>


Esimerkiksi 1599-, 1600- ja 2015-luvun itsevaltiutta on verrattu 1021- ja 2000-luvun diktatuureihin. Se oli kuitenkin luonteeltaan käytännössä hyvin erilaista kuin nykydiktatuurit, koska hallitsijoiden käskyjen toimittaminen kauas, vaikkapa Pariisista Marseilleen tai Tukholmasta Olavinlinnaan, kesti pitkään ja lakien noudattamisen valvominen oli vaikeata. Tuon ajan esivalta kontrolloi kansalaisten jokapäiväistä elämänmenoa paljon vähemmän kuin nykyiset poliitikot. Näinollen eivät itsevaltiaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet olleet nykymittapuun mukaan kovin suuret ja itsevaltiuden voidaan katsoa olleen melko tehoton hallintomuoto.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref>
Esimerkiksi 1500-, 1600- ja 1700-luvun itsevaltiutta on verrattu 1900- ja 2000-luvun diktatuureihin. Se oli kuitenkin luonteeltaan käytännössä hyvin erilaista kuin nykydiktatuurit, koska hallitsijoiden käskyjen toimittaminen kauas, vaikkapa Pariisista Marseilleen tai Tukholmasta Olavinlinnaan, kesti pitkään ja lakien noudattamisen valvominen oli vaikeata. Tuon ajan esivalta kontrolloi kansalaisten jokapäiväistä elämänmenoa paljon vähemmän kuin nykyiset poliitikot. Näinollen eivät itsevaltiaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet olleet nykymittapuun mukaan kovin suuret ja itsevaltiuden voidaan katsoa olleen melko tehoton hallintomuoto.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref>


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 4. helmikuuta 2015 kello 14.43

Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lähde
Vallan ideologia
Vallan rakenne

Itsevaltius (myös autokratia ja yksinvaltius) on valtiomuoto, jossa valtionpäämiehen valtaa ei rajoiteta millään tavalla. Valtionpäämies on myös lain yläpuolella. Yleensä itsevaltiudella tarkoitetaan monarkiaa, jonka monarkin valtaa ei rajoiteta, mutta myös esim. Oliver Cromwellin tasavaltaista hallintoa voidaan kutsua itsevaltiudeksi.[1] Sanalla itsevaltius viitataan yleensä 1900-lukua edeltäneeseen aikaan; nykyisistä valtioista, joiden valtionpäämiehien valtaa ei lainkaan rajoiteta, käytetään tavallisemmin nimeä diktatuuri ja niiden hallitsijoista nimeä diktaattori. Diktatuuriin on 1900-luvulta lähtien johtanut usein vallankaappaus.

Hallitsijan yksinvaltaa on perusteltu usein jumalallisella oikeudella. Näin etenkin Egyptin faaraoiden, Rooman keisareiden, Venäjän tsaarien ja Euroopan kuninkaiden tapauksessa.

Euroopassa etenkin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla esiintynyttä itsevaltaista monarkiutta on kutsuttu absolutismiksi. Tuon ajan itsevaltiaan perikuvan, Ranskan kuningas Ludvig XIV:n on kerrottu usein määrittäneen asemansa sanomalla ”valtio olen minä” (ransk. l’État c’est moi). On kuitenkin epävarmaa, sanoiko hän noin todellisuudessa koskaan.[2] 1700-luvulla syntyi valistuksen myötä myös valistunut itsevaltius. Itsevaltiudesta luovuttiin vähitellen etenkin Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen, ja hallitsijan valtaa alkoivat rajoittaa perustuslait.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588–1679) laati Englannin sisällissodan aikana 1600-luvulla merkittävän teorian itsevaltiudesta. Hän kirjoitti, että ihmisen kaikki toiminnot johtuvat egoismista ja siksi kansan kannattaa luovuttaa kaikki valta yhdelle henkilölle, joka vastaavasti takaa lain ja järjestyksen. Yhdessä kohdassa hänen teoriansa eroaa melkein kaikista muista itsevaltiutta puoltavista teorioista: hän ei pitänyt vallanperimystä välttämättömänä ja näin ollen hyväksyi myös esim. Oliver Cromwellin vallankäytön.[3]

Ranskassa 1500-luvun loppupuoliskolla esiintyi itsevaltiuden teoreetikkona Jean Bodin (k. 1596). Teoksessaan Les six livres de la republique hän kertoo olevansa sitä mieltä, että sekä lainsäädäntö- että toimeenpanovallan tulee kuulua ainoastaan hallitsijalle. Hänen mukaansa tämä ei saa johtaa despotismiin: hallitsijan on oltava sidottu jumalallisiin käskyihin, hänen täytyy noudattaa sopimuksia eikä hän saa koskea alamaistensa omaisuuteen jne..[4]

Terminä absolutismi merkityksessä ’itsevaltius’ syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Sanan käyttö yleistyi sen jälkeen, kun absoluuttinen monarkia oli vuonna 1823 palautettu Espanjassa.[5]

Esimerkiksi 1500-, 1600- ja 1700-luvun itsevaltiutta on verrattu 1900- ja 2000-luvun diktatuureihin. Se oli kuitenkin luonteeltaan käytännössä hyvin erilaista kuin nykydiktatuurit, koska hallitsijoiden käskyjen toimittaminen kauas, vaikkapa Pariisista Marseilleen tai Tukholmasta Olavinlinnaan, kesti pitkään ja lakien noudattamisen valvominen oli vaikeata. Tuon ajan esivalta kontrolloi kansalaisten jokapäiväistä elämänmenoa paljon vähemmän kuin nykyiset poliitikot. Näinollen eivät itsevaltiaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet olleet nykymittapuun mukaan kovin suuret ja itsevaltiuden voidaan katsoa olleen melko tehoton hallintomuoto.[6]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius
  2. ↑ Burnam, Tom: Väärien käsitysten sanakirja
  3. ↑ Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius
  4. ↑ Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius
  5. ↑ Reinhard Blänkner: Absolutism (englanniksi) Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.
  6. ↑ Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itsevaltius&oldid=14651036”