Ero sivun ”Polytetrafluorieteeni” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RotlinkBot (keskustelu | muokkaukset)
p päivitetty kuollut linkki
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit
Rivi 22: Rivi 22:
[[Luokka:Muovit]]
[[Luokka:Muovit]]
[[Luokka:Polymeerit]]
[[Luokka:Polymeerit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Versio 4. helmikuuta 2015 kello 08.26

PTFE
PFA

Polytetrafluorieteeni (IUPACin lyhenne PTFE) on polymeeri, jossa hiiliketjuun on liittynyt fluoriatomeja. DuPontin kauppanimi Teflon on DuPontin tutkijan Roy J. Plunkettin (1910–1994) vuonna 1938 keksimän polytetrafluorieteenin (PTFE) tunnetuin kauppanimi, ja sitä yleiskielessä käytetään polytetrafluorieteenin synonyyminä.

Teflon valmistetaan polymeroimalla tetrafluorieteeniä:

Kauppanimeä Teflon käytetään myös muista samanlaatuisista muoveista, kuten PFA (perfluorialkoksimuovi). ICI:n kauppanimi polytetrafluorieteenille on Fluon ja Hoechst AG:n kauppanimi on Hostaflon.

PTFE-molekyyliketju

Aine keksittiin sattumalta. Plunkett työskenteli etsien uusia jäähdytysaineita, ja pumppasi fluoripitoista kaasua kaasupulloon. Hämmästyksekseen hän huomasi, että venttiiliä avattaessa mitään ei tullut ulos. Hän leikkasi pullon auki ja totesi korkeapaineisen kaasun muuttuneen vaaleaksi jauhemaiseksi aineeksi. Kaasupullon rauta oli toiminut katalyyttinä. Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen jälkeen DuPont patentoi aineen 1941 ja rekisteröi Teflon-kauppanimen 1944.

Kotitalouksissa teflon on tunnettu pannujen pinnoitteena.

Teflonia valmistettiin ensimmäisen kerran 1938 ja sen ensimmäinen merkittävä käyttökohde oli uraaniheksafluoridin säilytys Yhdysvaltain Manhattan-projektin yhteydessä. Teflonia tuli myyntiin 1946. Teflon liitetään tästä huolimatta toisinaan NASA:n Apollo-kuuohjelman nk. Spin-off-tuotteeksi.

Teflonin kitkakerroin itseään ja terästä vasten on 0,05-0,1, joka on kolmanneksi pienin tunnetuista materiaaleista BAMin ja timantin jälkeen.[1] Muovi on reagoimatonta ja sitä käytetään kemikaalien säilytykseen ja putkistoissa. Kotitalouksissa teflon on tunnettu pannujen pinnoitteena. Sen sulamispiste on 327 °C. Pintojen pinnoittaminen teflonilla on ongelmallista, koska se ei tartu muihin materiaaleihin. Pinnoittaminen tapahtuu yleensä sintraamalla teflonpulveri kiinni pintaan.

Teflonin kehittäjäyritys DuPont on pitänyt yli 20 vuotta omana tietonaan, että olennainen teflonin valmistuksessa käytettävä komponentti, Perfluoro-oktaanihappo eli PFOA, saattaa olla haitallinen ihmisille ja ympäristölle. DuPontin mukaan teflonilla käsitellyt kuluttajatuotteet ovat turvallisia eikä aineesta jää pitoisuuksia valmiiseen tuotteeseen. Amerikkalaisen ympäristöjärjestön Environmental Working Groupin (EWG) mukaan PFOA on eläinkokeissa aiheuttanut mm. syöpää ja kehitysvammoja. Teflonastioiden käyttö taloudessa, erityisesti niiden ensikuumentaminen tai vahingossa tapahtuva ylikuumentuminen on erittäin vaarallista papukaijoille, mahdollisesti myös muille linnuille. Myös ihmisten on raportoitu saaneen oireita ylikuumentuneesta teflonastiasta. [2][3]

Lähteet