Ero sivun ”Anwar Sadat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Varhaisemmat vaiheet: kielioppi |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
||
| Rivi 72: | Rivi 72: | ||
[[Luokka:Vuonna 1918 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1918 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1981 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1981 kuolleet]] |
||
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
|||
Versio 2. helmikuuta 2015 kello 14.52
Anwar Sadat  |
|
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Egyptin presidentti | |
| Varapresidentti |
Ali Sabri Mahmoud Fawzi Hosni Mubarak |
| Edeltäjä | Gamal Abdel Nasser |
| Seuraaja | Hosni Mubarak |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. joulukuuta 1918 Mit Abu al-Kum, al-Minufiyah, Egypti |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1981 (62 vuotta) Kairo, Egypti |
| Puoliso | Jihan Sadat |
| Tiedot | |
| Puolue | Arabisosialistiunioni |
| Uskonto | islam |
[[Tiedosto: |150x90px|Nimikirjoitus]]Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.anwarsadat.org | |
Muhammad Anwar al-Sadat (arab. محمد أنور السادات, , Muḥammad Anwar al-Sādāt, 25. joulukuuta 1918 Mit Abu al-Kum – 6. lokakuuta 1981 Kairo) oli egyptiläinen poliitikko ja Egyptin presidentti 1970–1981.
Varhaisemmat vaiheet
Sadat oli kotoisin Niilin suistolla sijainneesta Mit Abu al-Kumista, jossa hän varttui suuressa lapsiperheessä. Hän valmistui Kuninkaallisesta sotilasakatemiasta Kairosta 1938 ja liittyi viestijoukkoihin. Siellä hän liittyi upseeriryhmään, joka suunnitteli Egyptin vapauttamista brittien valvonnasta. Toisen maailmansodan aikana hänet pidätettiin, kun hän vuonna 1942 yritti saada akselivalloilta apua brittien karkottamiseen. Teko johti hänen erottamiseensa armeijasta. Vuonna 1948 hän tapasi vauraasta perheestä tulleen Jihan Safwat Raoufin ja pari avioitui. Jihanin perheen avustuksella Sadat palasi armeijan palvelukseen.[1]
Sadat osallistui vuoden 1952 kapinaan kaatamaan kuningas Farukin vallasta. Vuonna 1964 oltuaan monissa tehtävissä Egyptin hallituksessa, hänet valittiin presidentti Gamal Abdel Nasserin varapresidentiksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1966 ja uudelleen 1969–1970. Ministerinä hän toimi vuodesta 1954 ja parlamentin puhemiehenä 1960–1968.
Kun Nasser kuoli 1970, Sadat välitti tiedon kansalle ja sai presidentin viran niin sanotussa korjaavassa vallankumouksessa, jossa vasemmistolaiset ja sadatinvastaiset elementit poistettiin vallasta. Hän korosti vuoden 1952 vallankumouksen jatkuvuutta samalla, kun ulkopolitiikan, talouden ja ideologian suuntaa muutettiin radikaalisti. Sadatilla ei ollut laajaa tukea, kun hän seurasi Nasseria. Hän tukeutui islamisteihin ja sai näiltä tukea "kommunistien" ja vasemmistolaisten syrjäyttämiseksi. Vuonna 1980 tehtiin perustuslakiin lisäys, jolla islamilainen laki otettiin lainkäytön perustaksi.[2]
Presidenttinä
Sadat hyväksyi vuonna 1971 YK:n rauhanneuvottelija Gunnar Jarringin ehdotuksen, joka johtaisi rauhaan Israelin kanssa sen vetäytyessä sotaa edeltäville rajoilleen. Ehdotus epäonnistui, kun sekä Yhdysvallat että Israel hylkäsivät sen. Sadat luultavasti uskoi Israelin rauhantahdon riippuvan Egyptin iskukunnosta ja Neuvostoliiton joukkojen ja kaluston määrästä maassa.
Hän karkotti neuvostoliittolaiset neuvonantajat ja alkoi uudistaa armeijaa uutta yhteenottoa varten. Myös taloudessa tehtiin uudistuksia. Sadatin talouspoliittinen suuntaus johti yksityistämiseen ja markkinatalousjärjestelmän luomiseen Egyptissä ja viisivuotissuunnitelmasta luopumiseen. Neuvostoliiton ja itäblokin avusta luovuttiin ja Sadat turvautui lännen apuun.
Sadat johti Egyptin Syyrian kanssa jom kippurin sotaan Israelia vastaan 6. lokakuuta 1973. Egypti yritti uudelleenvallata Siinain niemimaan, jonka Israel oli vallannut kuuden päivän sodassa 1967. Kuitenkin Israelin kenraali Ariel Sharonin johtamat kolme divisioonaa työntyivät Egyptiin ja saarsivat Egyptin kolmannen armeijan. Tällöin Egyptin liittolainen Neuvostoliitto vaati aselepoa. Vaikka Egyptin saavutukset jäivät rajoitetuiksi, Suezin kanava jäi Egyptille ja pystyttiin avaamaan uudestaan. Hänen saavutuksenaan pidetään Egyptin kansallistunteen ja moraalin nostamista. Israel tunnusti Egyptin varteenotettavaksi viholliseksi ja rauhanneuvottelut päästiin aloittamaan.
Sadatista tuli 19. marraskuuta 1977 ensimmäinen arabijohtaja, joka teki virallisen vierailun Israeliin. Hän tapasi Israelin pääministeri Menachem Beginin ja puhui Israelin parlamentissa knessetissä, Jerusalemissa visiostaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 perusteella. Monissa arabimaissa raivostuttiin, koska Israelia pidettiin roistovaltiona ja imperialismin symbolina. Vierailu oli myös vastoin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain aikeita jatkaa vuoden 1973 Geneven rauhakonferenssia.
Vuonna 1978 solmittiin Camp Davidin rauha, josta Sadat ja Begin vastaanottivat Nobelin rauhanpalkinnon. Kuitenkin Sadat oli epäsuosittu sekä muslimifundamentalistien että arabinationalistien keskuudessa. Egypti oli tuolloin arabimaista voimakkain ja arabinationalismin ikoni. Monet toivoivat Egyptin saavan Israelilta myönnytyksiä palestiinalaisten asemaan, mutta allekirjoittamalla rauhansopimuksen Sadatin nähtiin pettäneen Nasserin arabinationalismin ja arabien yhteisrintaman ja ohjanneen maansa Israelin ja Yhdysvaltain leiriä kohti. Rauhansopimus poisti myös ainoan sotilaallisen uhan, joka olisi voinut pakottaa Israelin neuvotteluihin Gazasta ja Länsirannasta. Vuonna 1979 Arabiliitto erotti Egyptin jäsenyydestään ja muutti päämajansa Kairosta Tunisiin. Rauhanneuvotteluiden seurauksena Siinain niemimaa palautettiin Egyptille vaiheittain 25. huhtikuuta 1982 mennessä.
Syyskuussa 1981 Sadatin hallitus ryhtyi laajoihin pidätyksiin kaikenlaisia intellektuelleja, nasseristeja, kommunisteja, feministejä, islamisteja, yliopistojen professoreita ja opiskelijoita vastaan. Kokonaisuudessaan pidätettiin 1600 henkilöä ja Egyptin toimet tuomittiin kansainvälisesti. Samaan aikaan talouskriisi söi Sadatin kansansuosiota.
Sadatin murha
Sadat murhattiin 6. lokakuuta 1981 vuotuisessa voitonpäivän paraatissa Kairossa. Tekijöinä olivat Egyptin islamilaisen Al-Gamaa al-Islamiyya -terroristijärjestön jäsenet. He vastustivat rauhaa Israelin kanssa ja syyskuun pidätyksiä. Ilmavoimien Mirage- ja Phantom -hävittäjät olivat juuri suorittaneet ylilentonsa, kun tykistön paraatiin kuulunut kuorma-auto yllättäin jarrutti presidentin korokkeen eteen. Autosta nousivat luutnantti Khalid Islambuli, tarkka-ampuja Abbas Mohamad, entinen armeijan upseeri Abdel-Hamid A'al sekä reservin upseeri ja insinööri Ata Raheel. He olivat varustautuneet rynnäkkökiväärein ja käsikranaatein. Vaikka paikalla oli sekä yhdysvaltalainen terrorismin vastainen yksikkö että presidentin oma henkivartiokaarti kesti yli kaksikymmentä sekunttia ennekuin kukaan vastasi hyökkääjien silmittömään tulitukseen. Vaikka iskun ensisijaisena kohteena oli ainoastaan Sadat, välikohtauksessa kuoli kuusi muutakin henkilöä, heidän joukossaan Kuuban lähettiläs ja ortodoksipappi. Lisäksi 28 henkilöä haavoittui.[1]
Sadatin hautajaisiin osallistui ennätysmäärä ulkomaisia vieraita, mukaanlukien Yhdysvaltain presidentit Gerald Ford, Jimmy Carter ja Richard Nixon. Arabimaista paikalla olivat ainoastaan Somalian ja Sudanin valtionpäämiehet.[1] Khalid Islambuli teloitettiin huhtikuussa 1982. Hänet julistettiin Iranissa marttyyriksi.
Lähteitä
- ↑ a b c Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s.64-71
- ↑ http://www.law.emory.edu/ifl/legal/egypt.htm
| ||||||||||||||||
