Ero sivun ”Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ei muokkausyhteenvetoa
 
[[File:Hakaniemi 1948.jpg|thumb|260px|Kuva on otettu mahdollisesti SNRYS:n Helsingissä järjestämästä mielenosoituksesta kesällä 1940.]]
Seuran jäseniltä kiellettiin kokoontumisia eri perusteilla. Näiden toimenpiteiden vuoksi{{kenen mukaan|2.2.2014}} SNS otti hyvin kriittisen kannan muun muassa hallituksen toimintaan. Seuran johto otti yhteyttä silloiseen eduskunnan puhemieheen kirjeellä, jossa arvosteltiin vallassa olevan hallituksen kykyä hoitaa Neuvostoliiton ja Suomen välisiä suhteita ja lehdistön sensuuria. Kirjeessä vaadittiin myös hallituksen vaihtamista sellaiseen, joka pystyisi vaalimaan ystävällisempiä suhteita Neuvostoliittoon.<ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" /> Seuran johto lähetti onnittelusähkeitä uusille neuvostotasavalloille. Samaan aikaan seuran viralliset lehdet iloitsivat kirjoituksissaan Baltian maiden tapahtumista. Myös paikallisissa kokoontumisissa kuultiin uhkaavia kannustushuutoja ”Eläköön Neuvosto-Suomi”, ”Parin viikon perästä näytämme mihin pystymme”.<ref name="Upton s. 124-165" /> [[Valtiollinen poliisi|Valtiollisen poliisin]] raportin mukaan eräs seuran toimihenkilö oli elokuun alussa 1940 ennustanut Neuvostoliiton miehittävän Suomen tärkeimmät kohteet parin viikon kuluttua, koska sen olisi turvattava joukkojensa kauttakulku [[Hangon vuokra-alue|Hankoon]] [[sabotaasi]]n uhan vuoksi: ”Voi melkein sanoa, että moni paikkakunta on miehitetty silloin kun ihmiset heräävät. – – – Nyt on myöskin suurin piirtein varmuus siitä, etteivät lahtarit ja niiden kätyrit pääse maasta karkuun.”<ref> J. K. Paasikivi: ''Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41, osa II – Välirauhan aika,'' s. 65. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.</ref>
 
Seura järjesti myös mielenosoituksia, jotka ajoittain muuttuivat mellakoiksi muun muassa [[Helsinki|Helsingissä]], jonka aikana syttyi tulipalo. Myös mielenosoittajien päälle suihkutettiin vettä. Pari päivää myöhemmin pidettiin mielenosoitus Turussa, ja sen aikana poliisi joutui turvautumaan aseisiin saadakseen mielenosoituksen loppumaan.<ref>Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot, WSOY, 1994, s. 249 </ref><ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" />Jäsenet innostuivat huutamaan mielenosoituksissa iskulauseita, muun muassa ”syksyllä on toinen meininki Suomessa” tai ”parin viikon kuluttua tulee Helsinkiin pommeja”. Osa jäsenistä puhui vallankaappauksesta. Seura pyrki esittämään levottomuudet niin, että kannattajia vainottiin poliisien taholta ja leimaamaan prokaatiot ”taantumuksellisen” hallituksen neuvostovastaiseksi politiikaksi. Tilanne ajautui jopa niin pahaksi, että joitakin armeijan joukko-osastoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja yksitäisiä reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen.<ref name="Upton s. 124-165" />
Pääministeri [[Risto Ryti]] keskusteli Ryömän kanssa seuran tulevaisuudesta. Hän antoi seuran jatkaa toimintaa sillä ehdolla, että seurasta poistettaisiin kommunistit ja se lieventäisi kannanottoja.<ref name="Upton s. 153">Upton s. 153</ref> Samaan aikaan muun muassa [[Helsingin Sanomat]] hyökkäsi seuran toimintaa vastaan ja mustamaalasi sitä järjestelmällisesti esittelemällä sen toimintaa kielteiseen sävyyn.<ref name="Upton s. 124-165" />{{lähde tarkemmin|HS ja järjestelmällinen mustamaalaus: enpä löytänyt lähteestä, 40 sivua selasin mutta ei tarttunut silmään, 2.2.2014}}
 
Suomen silloisen Moskovan-lähettilään [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] mukaan Neuvostoliitto otti Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran heti suojelukseensa. Neuvostoliiton viralliset sanomalehdet ''[[Pravda]]'' ja ''[[Izvestija]]'' julkaisivat hänen mukaansa toistuvasti, joskus jopa päivittäin, väritettyjä, joskus aivan vääriäkin [[TASS]]in uutisia mielenosoituksista ja mellakoista, joita seuran järjestämien tilaisuuksien yhteydessä oli esiintynyt. Neuvostoliiton ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] otti seuran ensimmäisen kerran puheeksi tavatessaan Paasikiven 24. heinäkuuta 1940. Molotov syytti ''Pravdan'' ja ''Izvestijan'' kirjoituksiin viitaten Suomen hallituksen ministereitä, erityisesti silloista kansanhuoltoministeriä Väinö Tanneria, vihamielisestä asenteesta seuraa kohtaan.<ref>Paasikivi J1959, s. K65–66.</ref> Uudessa tapaamisessa Paasikiven kanssa elokuun alussa Molotov toisti syytöksensä Tanneria kohtaan viitattuaan TASSin uutisiin ”Suomen–Neuvostoliiton ystävyysseuran vainoamisesta”. Vastauksessaan Paasikivi: ''Toimintanivakuutti MoskovassaSuomen kansan ja Suomessahallituksen tahtovan hyviä suhteita 1939–41Neuvostoliittoon, osamutta IIkatsoi seuran Välirauhanjäsenten aika,''esiintymisen s.aiheuttavan 65–66vakavia epäilyjä sen tavoitteista.<ref> Porvoo-Helsinki:Paasikivi WSOY1959, 1959s. 68–69.</ref>
Heinäkuun puolenvälin aikoihin Ryömää ja Vileniusta syytettiin kapinallisen julkaisun levittämisestä eli eduskunnan puhemiehelle lähetetystä kirjeestä. Heinäkuun loppupuolella Neuvostoliiton suurlähettiläs Zotov teki vierailuja seuran paikallisosastoihin.<ref name="Upton s. 124-165" /> Vierailujen jälkeen eri osastot saivat kirjeen, jossa otettiin kantaa Ryömän ja Vileniuksen syytteisiin ja pidettiin niitä provokaationa Neuvostoliittoa vastaan, samalla vaadittiin hallituksen eroa. Samaan aikaan eduskunnan puhemies [[Väinö Hakkila]] hyökkäsi erään puheen aikana seuran toimintaa vastaa kun piti toimintaa kumouksellisina, kuten myös sosialisteja lähellä oleva lehdistö jatkoi seuran mustamaalaamista. Suomen hallitus asetti selvitysmiehen joka pyrki pääsemään sopuun seuran johdon kanssa niistä toimista, joilla toimintaa pystyttäisiin jatkamaan, Seuran hallitus kokoontui vankilassa Ryömän ja Vileniuksen johdolla, mutta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Elokuun puolenväliin mennessä vangittiin noin viisikymmentä eri osastojen johtohenkilöä. Syyskuussa Ryömä ja Vilenius saivat lyhyet vankeustuomiot.<ref name="Upton s. 124-165" />
43 576

muokkausta

Navigointivalikko