Suomen Merimieskirkko

Suomen Merimieskirkko Lontoossa.

Suomen Merimieskirkko ry on merimieslähetystä Suomessa sekä ulkomailla tekevä järjestö, joka on perustettu vuonna 1875. Merimieskirkko toimii Suomessa vakituisesti kahdeksassa satamassa, joissa sillä on oma tai vuokrattu toimitila (Hamina, Helsinki Vuosaari, Kemi-Tornio, Kokkola, Oulu, Raahe, Rauma ja Turku). Lisäksi seuralla on kaksi ns. liikkuvaa merimieskirkkoa eli merimieskirkkoautoa (Navicar itäisen Suomenlahden satamissa ja Navicar II Perämeren satamissa). Ulkomailla Suomen Merimieskirkolla on toimipaikka viidessä eri Euroopan maassa (Belgiassa Bryssel ja Antwerpen, Alankomaissa Rotterdam, Iso-Britanniassa Lontoo, Saksassa Hampuri ja Lyypekki sekä Kreikassa Ateena, jossa toimitaan Skandinaavisella merimieskirkolla). Lisäksi työtä tehdään Luxemburgissa sekä harjoitetaan ns. matkapappitoimintaa Irlannissa, Puolan Varsovassa sekä Kaakkois-Aasian eri maissa.

Merimieskirkkojen palvelujen käyttäjiä ovat erityisesti suomalaisissa kauppalaivoissa työskentelevät merimiehet sekä ulkosuomalaiset. Heidän lisäkseen niissä vierailee muun muassa rekkamiehiä, au paireja, opiskelijoita, interreilaajia, motoristeja, erilaisia ryhmiä, turisteja sekä ulkomailla työskenteleviä suomalaisia.

Historia

Suomen Merimieslähetysseura perustettiin vuonna 1875. Viisi vuotta myöhemmin lähetettiin ensimmäinen merimiespappi Elis Bergroth Englantiin Grimsbyn satamaan. Merimieslähetysasemia perustettiin sittemmin muun muassa Lontooseen, Hampuriin, Antwerpeniin ja Rotterdamiin sekä lähes kaikkiin Euroopan merkittävimpiin satamakaupunkeihin. Australiassa lähetysasemia oli Melbournessa ja Sydneyssä. San Franciscoon ja New Yorkiin perustetut merimieslähetysasemat siirtyivät myöhemmin amerikansuomalaisten hoidettaviksi. Tilapäistä toimintaa seura on harjoittanut noin 110 paikkakunnalla.

Suomessa lähetysasemia toimi Viipurissa, Kotkassa, Helsingissä, Hangossa, Turussa, Porin Reposaaressa, Vaasan Vaskiluodossa sekä Oulussa.

Vuonna 1898 Merimieslähetysseura lähetti siirtolaispappeja Yhdysvaltoihin ja siitä lähtien on sen ohjelmaan kuulunut myös siirtolaislähetys. Seuralla oli lisäksi toinen siirtolais- ja merimieslähetysasema Montrealissa. Siirtolaislähetystä on harjoitettu myös muun muassa Hangossa, Lontoossa ja Melbournessa. Vuonna 1924 perustettiin Helsinkiin merimieslähetysopisto. Samana vuonna perustettiin myös kokki- ja stuerttikoulu, joka koulutti kokkeja ja talousesimiehiä suomalaisia laivoja varten. Koulun toiminta lopetettiin, kun valtion ylläpitämät merimiesammattikoulut ottivat koulutuksen hoitaakseen.

Merimieskirkko julkaisee Merimieskirkko-nimistä aikakauslehteä. Se on perustettu nimellä Merimiehen Ystävä vuonna 1882. Nykyisin lehti ilmestyy neljä kertaa vuoden aikana. 1990-luvulla Suomen Merimieslähetysseura muutti nimensä nykyiseen muotoon Suomen Merimieskirkko ry:ksi.

Toiminta

Suomen Merimieskirkko palvelee kaikkia liikkuvia ihmisiä ja ulkosuomalaisia. Merimieskirkko tekee evankelis-luterilaisen kirkon työtä ulkomailla ja toteuttaa kansainvälistä diakoniaa Suomen satamissa.

Suomen merimieskirkko tekee kristillistä, kulttuurista ja sosiaalista työtä. Työtä tekevät merimiespapit, sosiaalikuraattorit, taloushenkilökunta, projektityöntekijät sekä laaja vapaaehtoisten joukko. Merenkulkijoita tavataan laivoilla ja heidän palveluunsa kohdistetaan erityistä huomiota sielunhoidon, virkistys- ja vapaa-ajantoiminnan sekä kuljetuspalvelun avulla. Merimieskirkoilta käsin tehdään työtä erityisesti eritystilanteisiin joutuneiden keskuudessa sairaaloissa, vankiloissa ym. laitoksissa. Yhä enemmän on tarvetta perhetyöhön ja lapsi- ja nuorisotyöhön. Työtä tehdään lisääntyvässä määrin ikääntyvien suomalaissiirtolaisten keskuudessa, joiden vanhuusiän ongelmia vierauden tunne usein lisää.

Suomessa tehtävän merimieskirkkotyön pohjana on ns. anglo-amerikkalainen malli, jolla tarkoitetaan oman maan satamissa ja paikallisin voimin (näistä suurin on katolisen kirkon Stella Maris -järjestö) toteutettavaa kansainvälistä toimintaa. Merimieskirkko on avoinna kaikille merenkulkijoille kansallisuuteen ja uskontunnustukseen katsomatta. Sen rahoitus on usein paikallisten vastuulla ja toiminnassa vapaaehtoisten osuus on merkittävä.

Työmuoto, jonka erityisesti suomalaiset ovat kehittäneet, on laivapappi- tai laivakuraattoritoiminta. Tässä työmuodossa työ viedään laivoille mukana purjehtivien pappien ja muiden työntekijöiden seilatessa viikon kaksi, joskus jopa pidempäänkin laivan mukana. Työn idea on olla matkassa ja elämäntilanteessa mukana, tehdä merenkulkijan apuna tämän työtä ja siinä äärellä mahdollistaa luottamukselliset keskustelut. Työ on saanut niin merenkulkijoiden kuin varustamoidenkin varauksettoman tuen.

Uusimpia merimielähetyksen toimintamuotoja on kotimaisten huviveneilijöiden palvelu.

Nykyiset toimipisteet

Suomen Merimieskirkolla on nykyään toimipisteet Antwerpenissa, Brysselissä, Hampurissa, Lontoossa, Lyypekissä, Ateenassa sekä Rotterdamissa. Lisäksi yhdistys harjoittaa matkapappitoimintaa Irlannissa ja Puolassa sekä eri Kaakkois-Aasian maissa (Filippiinit, Indonesia, Malesia, Singapore, Vietnam ja Intia).

Kotimaan satamissa merimieskirkko toimii nykyään Haminassa, Kokkolan Ykspihlajassa, Oulussa, Raahessa, Raumalla, Turussa sekä Kemi-Tornion satamissa. Yhdistyksellä on myös kaksi liikkuvaa yksikköä, Suomenlahden satamissa kiertävä Navicar sekä Navicar II Perämerellä.

Suomessa toimii myös Saksan merimieslähetys, jolla on oma merimieskirkko Porin Mäntyluodossa.

Lähteet

• Suomen Merimieskirkon kotisivut

Katso myös

• Rotterdamin suomalainen merimieskirkko
• Belgian suomalainen merimieskirkko

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Merimieskirkko Wikimedia Commonsissa

• Lontoon suomalaisen merimieskirkon kotisivut
• Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon kotisivut
• Hampurin suomalaisen merimieskirkon kotisivut