Ero sivun ”Jingit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p kh |
||
| Rivi 18: | Rivi 18: | ||
| huomautukset = |
| huomautukset = |
||
}} |
}} |
||
'''Jingit''' tai muilta nimiltään '''ginit''', '''chinit''' tai '''chingit''', ovat etninen |
'''Jingit''' tai muilta nimiltään '''ginit''', '''chinit''' tai '''chingit''', ovat etninen vähemmistö [[Kiina]]ssa. Jingit asuttavat alueita Kiinan ja [[Vietnam]]in rajalla sekä [[Jiangwei]]n, [[Wutou]]n ja [[Shanxin]]in saaria [[Tonkininlahti|Tonkininlahdella]]. Saaret kuuluvat [[Fangcheng]]in kuntaan [[Guangxi]]ssa. Yhteensä heitä on noin 20 000. |
||
==Historia== |
==Historia== |
||
Tutkijoilla |
Tutkijoilla on ollut vaikeuksia selvittää jingien alkuperää. Kansanperinteen ja vanhojen vietnamilaisten kirjoitusten mukaan he ovat peräisin Vietnamin alueelta ja muuttivat nykyisille asuinseuduilleen 1500-luvulla. He eivät kuitenkaan puhu kielenään vietnamilaisperäisiä kieliä, vaan [[Guangdong]]ista lähtöisin olevaa [[kantoninkiina]]a. Kommunistien voitto [[kiinan sisällissota|Kiinan sisällissodassa]] vuonna 1949 toi muutoksia jingien perinteiseen kalastuselinkeinoon. He aloittivat syvänmerenkalastuksen ja osteriviljelmät hallinnon tuella. 1980-luvulla Kiina aloitti myös meren kuivattamisen lisämaan saamiseksi. Näin esimerkiksi Jingsaaret yhdistyivät mantereeseen. Lisämaan takia myös maanviljelyksen merkitys kasvoi. Nykyisin noin kolmasosa jingeistä asuu kaupungeissa.<ref name="EDC">{{Kirjaviite | Tekijä = James S. Olson | Nimeke = An ethnohistorical dictionary of China | Vuosi = 1998 | Luku = | Sivu = 158-159 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Greenwood Press | Tunniste = ISBN 0–313–28853–4 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
==Kulttuuri== |
==Kulttuuri== |
||
Jingien perinteinen elinkeino on kalastus, jota harjoitettiin sekä joissa että merellä. Heillä oli tähän liittyneitä tapoja, kuten se, että kattiloita ja pannuja ei saanut asettaa ylösalaisin, koska se muistutti kaatuneista veneistä. Samaan liittyi sanan "öljy" välttely, |
Jingien perinteinen elinkeino on kalastus, jota harjoitettiin sekä joissa että merellä. Heillä oli tähän liittyneitä tapoja, kuten se, että kattiloita ja pannuja ei saanut asettaa ylösalaisin, koska se muistutti kaatuneista veneistä. Samaan liittyi sanan "öljy" välttely, koska se muistutti sanaa uida ja veden varaan joutuminen muistutti jälleen veneonnettomuuksista. Jiangit harjoittavat useita eri uskontoja, kuten [[taoismi]]a, [[buddhalaisuus|buddhalaisuutta]] ja animismia. Noin kymmenesosa heistä on lisäksi roomalaiskatolilaisia 1800-luvulla [[Indokiina]]ssa toimineiden ranskalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta.<ref name="EDC" /> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 7. tammikuuta 2015 kello 16.05
| Jingit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | kantoninkiina | ||||||
| Uskonnot | taoismi, buddhalaisuus, animismi, katolilaisuus | ||||||
| Sukulaiskansat | vietnamilaiset | ||||||
Jingit tai muilta nimiltään ginit, chinit tai chingit, ovat etninen vähemmistö Kiinassa. Jingit asuttavat alueita Kiinan ja Vietnamin rajalla sekä Jiangwein, Wutoun ja Shanxinin saaria Tonkininlahdella. Saaret kuuluvat Fangchengin kuntaan Guangxissa. Yhteensä heitä on noin 20 000.
Historia
Tutkijoilla on ollut vaikeuksia selvittää jingien alkuperää. Kansanperinteen ja vanhojen vietnamilaisten kirjoitusten mukaan he ovat peräisin Vietnamin alueelta ja muuttivat nykyisille asuinseuduilleen 1500-luvulla. He eivät kuitenkaan puhu kielenään vietnamilaisperäisiä kieliä, vaan Guangdongista lähtöisin olevaa kantoninkiinaa. Kommunistien voitto Kiinan sisällissodassa vuonna 1949 toi muutoksia jingien perinteiseen kalastuselinkeinoon. He aloittivat syvänmerenkalastuksen ja osteriviljelmät hallinnon tuella. 1980-luvulla Kiina aloitti myös meren kuivattamisen lisämaan saamiseksi. Näin esimerkiksi Jingsaaret yhdistyivät mantereeseen. Lisämaan takia myös maanviljelyksen merkitys kasvoi. Nykyisin noin kolmasosa jingeistä asuu kaupungeissa.[1]
Kulttuuri
Jingien perinteinen elinkeino on kalastus, jota harjoitettiin sekä joissa että merellä. Heillä oli tähän liittyneitä tapoja, kuten se, että kattiloita ja pannuja ei saanut asettaa ylösalaisin, koska se muistutti kaatuneista veneistä. Samaan liittyi sanan "öljy" välttely, koska se muistutti sanaa uida ja veden varaan joutuminen muistutti jälleen veneonnettomuuksista. Jiangit harjoittavat useita eri uskontoja, kuten taoismia, buddhalaisuutta ja animismia. Noin kymmenesosa heistä on lisäksi roomalaiskatolilaisia 1800-luvulla Indokiinassa toimineiden ranskalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta.[1]