Ero sivun ”Talvipäivänseisaus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
kh |
|||
Rivi 35: | Rivi 35: | ||
* [[2012]]: 21. joulukuuta klo 13:12 |
* [[2012]]: 21. joulukuuta klo 13:12 |
||
* [[2013]]: 21. joulukuuta klo 19:11 |
* [[2013]]: 21. joulukuuta klo 19:11 |
||
* [[2014]]: |
* [[2014]]: 21. joulukuuta klo 01:03 |
||
* [[2015]]: 22. joulukuuta klo 06:48 |
* [[2015]]: 22. joulukuuta klo 06:48 |
||
* [[2016]]: 21. joulukuuta klo 12:44 |
* [[2016]]: 21. joulukuuta klo 12:44 |
Versio 21. joulukuuta 2014 kello 14.52
Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä.[1] Auringon deklinaatio on minimissään ja pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan.[2] Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.[3] Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 21.–22. joulukuuta.[4]
Eteläisellä pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. kesäkuuta, eli samaan aikaan kuin pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. 21.-22. kesäkuuta on eteläisen pallonpuoliskon vuoden lyhin päivä, eikä Aurinko nouse lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.
Juhlapäivänä
Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.[5] Aurinkovuoteen kuuluvat seisauspäivät sekä kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Vuoden vaihtuminen on usein laskettu joistakin niistä alkavaksi.[6]
Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui.[7][8] Suomen kielen sana joulu tulee talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[9] Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.[10]
Kristillistä joulua vietetään 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana.[11] Kirkko yhdisti roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivän juhlat Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaan 350-luvulla.[10]
Tietyt sekulaariset järjestöt järjestävät talvipäivänseisauksen juhlia.[12] Muun muassa amerikkalaiset ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: tasauspäiviä ja seisauspäiviä.[13]
Yulea juhlitaan vieläkin.[7] Esimerkiksi wiccat voivat sytyttää kokkoja päivän pitenemisen kunniaksi.[7][8][14]
Talvipäivänseisaus eri vuosina Suomessa
Kellonajat ovat Suomen aikaa (UTC+2).[15]
- 2000: 21. joulukuuta klo 15:37
- 2001: 21. joulukuuta klo 21:21
- 2002: 22. joulukuuta klo 03:14
- 2003: 22. joulukuuta klo 09:04
- 2004: 21. joulukuuta klo 14:42
- 2005: 21. joulukuuta klo 20:35
- 2006: 22. joulukuuta klo 02:22
- 2007: 22. joulukuuta klo 08:08
- 2008: 21. joulukuuta klo 14:04
- 2009: 21. joulukuuta klo 19:47
- 2010: 22. joulukuuta klo 01:38
- 2011: 22. joulukuuta klo 07:30
- 2012: 21. joulukuuta klo 13:12
- 2013: 21. joulukuuta klo 19:11
- 2014: 21. joulukuuta klo 01:03
- 2015: 22. joulukuuta klo 06:48
- 2016: 21. joulukuuta klo 12:44
- 2017: 21. joulukuuta klo 18:28
- 2018: 22. joulukuuta klo 00:23
- 2019: 22. joulukuuta klo 06:19
- 2020: 21. joulukuuta klo 10:02
Lähteet
- ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
- ↑ Linnaluoto, Seppo: Talvipäivänseisaus Kosmos: Tähtitieteen viitetietokanta. Tähtitieteellinen yhdistys Ursal. Viitattu 25.12.2010.
- ↑ Aikakirja 2007 (PDF) Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 4.11.2011.
- ↑ Pantsu, Pekka: Mitä – eilenhän piti olla pimein päivä Suomessa? Ilta-sanomat. 22.12.2010. Viitattu 24.12.2010.
- ↑ Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
- ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 183. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
- ↑ a b c Yule – sapatit Varjojen kirja. Viitattu 24.12.2010.
- ↑ a b Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
- ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
* Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. - ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Pikkujoulu ja talvipäivän seisaus Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 22.12.2011.
- ↑ Smith, Sarah: That Damned Woman! Remembering Madalyn Murray O'Hair Kesäkuu 2006. Humanists of Utah. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Sytytetään tulet Talvipäivänseisauksena Seita online. joulukuu 2010. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 21.12.2010.
- ↑ http://www.usno.navy.mil/USNO/astronomical-applications/data-services/earth-seasons