Ero sivun ”Talvipäivänseisaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
kh
Rivi 35: Rivi 35:
* [[2012]]: 21. joulukuuta klo 13:12
* [[2012]]: 21. joulukuuta klo 13:12
* [[2013]]: 21. joulukuuta klo 19:11
* [[2013]]: 21. joulukuuta klo 19:11
* [[2014]]: 22. joulukuuta klo 01:03
* [[2014]]: 21. joulukuuta klo 01:03
* [[2015]]: 22. joulukuuta klo 06:48
* [[2015]]: 22. joulukuuta klo 06:48
* [[2016]]: 21. joulukuuta klo 12:44
* [[2016]]: 21. joulukuuta klo 12:44

Versio 21. joulukuuta 2014 kello 14.52

Maapallo talvipäivänseisauksen aikaan, jolloin pohjoisnapa on poispäin auringosta.

Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä.[1] Auringon deklinaatio on minimissään ja pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan.[2] Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.[3] Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 21.–22. joulukuuta.[4]

Eteläisellä pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. kesäkuuta, eli samaan aikaan kuin pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. 21.-22. kesäkuuta on eteläisen pallonpuoliskon vuoden lyhin päivä, eikä Aurinko nouse lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.

Juhlapäivänä

Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.[5] Aurinkovuoteen kuuluvat seisauspäivät sekä kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Vuoden vaihtuminen on usein laskettu joistakin niistä alkavaksi.[6]

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui.[7][8] Suomen kielen sana joulu tulee talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[9] Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.[10]

Kristillistä joulua vietetään 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana.[11] Kirkko yhdisti roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivän juhlat Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaan 350-luvulla.[10]

Tietyt sekulaariset järjestöt järjestävät talvipäivänseisauksen juhlia.[12] Muun muassa amerikkalaiset ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: tasauspäiviä ja seisauspäiviä.[13]

Yulea juhlitaan vieläkin.[7] Esimerkiksi wiccat voivat sytyttää kokkoja päivän pitenemisen kunniaksi.[7][8][14]

Talvipäivänseisaus eri vuosina Suomessa

Kivikautinen Goseckin ympyrä Saksassa. Keltaiset linjat osoittavat suuntia, joista aurinko nousee ja laskee talvipäivänseisauksena.

Kellonajat ovat Suomen aikaa (UTC+2).[15]

  • 2000: 21. joulukuuta klo 15:37
  • 2001: 21. joulukuuta klo 21:21
  • 2002: 22. joulukuuta klo 03:14
  • 2003: 22. joulukuuta klo 09:04
  • 2004: 21. joulukuuta klo 14:42
  • 2005: 21. joulukuuta klo 20:35
  • 2006: 22. joulukuuta klo 02:22
  • 2007: 22. joulukuuta klo 08:08
  • 2008: 21. joulukuuta klo 14:04
  • 2009: 21. joulukuuta klo 19:47
  • 2010: 22. joulukuuta klo 01:38
  • 2011: 22. joulukuuta klo 07:30
  • 2012: 21. joulukuuta klo 13:12
  • 2013: 21. joulukuuta klo 19:11
  • 2014: 21. joulukuuta klo 01:03
  • 2015: 22. joulukuuta klo 06:48
  • 2016: 21. joulukuuta klo 12:44
  • 2017: 21. joulukuuta klo 18:28
  • 2018: 22. joulukuuta klo 00:23
  • 2019: 22. joulukuuta klo 06:19
  • 2020: 21. joulukuuta klo 10:02

Lähteet

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Linnaluoto, Seppo: Talvipäivänseisaus Kosmos: Tähtitieteen viitetietokanta. Tähtitieteellinen yhdistys Ursal. Viitattu 25.12.2010.
  3. Aikakirja 2007 (PDF) Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 4.11.2011.
  4. Pantsu, Pekka: Mitä – eilenhän piti olla pimein päivä Suomessa? Ilta-sanomat. 22.12.2010. Viitattu 24.12.2010.
  5. Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
  6. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 183. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  7. a b c Yule – sapatit Varjojen kirja. Viitattu 24.12.2010.
  8. a b Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  9. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
  10. a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
  11. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
    * Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  12. Hartikainen, Erkki (päätoim.): Pikkujoulu ja talvipäivän seisaus Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 22.12.2011.
  13. Smith, Sarah: That Damned Woman! Remembering Madalyn Murray O'Hair Kesäkuu 2006. Humanists of Utah. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  14. Sytytetään tulet Talvipäivänseisauksena Seita online. joulukuu 2010. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 21.12.2010.
  15. http://www.usno.navy.mil/USNO/astronomical-applications/data-services/earth-seasons