Ero sivun ”Harjunpäänjoki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 76: Rivi 76:


[[Luokka:Suomen joet]]
[[Luokka:Suomen joet]]
[[Luokka:Harjunpäänjoen vesistö]]
[[Luokka:Harjunpäänjoen vesistö|*]]
[[Luokka:Ulvilan luonto]]
[[Luokka:Ulvilan luonto]]
[[Luokka:Kullaa]]
[[Luokka:Kullaa]]

Versio 11. joulukuuta 2014 kello 20.52

Harjunpäänjoki eli Holminjoki, Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki, Joutsijoki
Alkulähde Joutsijärvi, Ulvila
61°29.82′N, 22°11.826′E [1]
Laskupaikka Kokemäenjoki, Pori
61°29.39′N, 21°51.606′E [1]
Maat  Suomi
Pituus 33,3 [2] km
Alkulähteen korkeus 44,5 [1] m
Valuma-alue 512 [2] km²

Harjunpäänjoki on 33 kilometriä pitkä joki Porissa ja Ulvilassa Satakunnassa, joka on Kokemäenjoen oikeanpuoleinen sivuhaara. Joet yhtyvät noin 13 kilometriä Kokemäenjoen suistosta. Joki on pinta-alaltaan 512 km² suuruisen Harjunpäänjoen valuma-alueen laskujoki, Joutsijärven pääasiallinen laskujoki ja samalla osa Kokemäenjoen vesistöä, joka laskee Kokemäenjoen mukana Selkämereen Porin edustalla Pihlavanlahdella.[2][1]

Useita nimiä

Harjunpäänjoki tunnetaan sen eri kohdissa viidellä eri nimellä. Joen yläosaa Joutsijärveltä Kullaan kirkolle asti kutsutaan Joutsijoeksi, keskiosaa ensin Kullaanjoeksi ja sitten Kaasmarkunjoeksi sekä Kokemäenjokeen laskevaa viimestä osuutta Harjunpäänjoeksi tai vaihtoehtoisesti Holminjoeksi. Kalataloudellisissa yhteyksissä puhutaan koko joesta yleensä vain Harjunpäänjokena.[1]

Joen kulku

Harjunpäänjoen alkulähde on Joutsijärvi, jonka luusua sijaitsee järven kaakkoisosassa 44,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Joki laskee Kokemäenjokeen Porin keskustassa sen oikealta puolelta lähes merenpinnan tasolla. Joelle tulee matkan aikana pudotusta yli 40 metriä, mikä näkyy koskina ja virtauksina. Joutsijärvi on säännöstelty järvi ja säännöstelypato sijaitsee luusuassa.

Seuraavassa on lueteltu tärkeimmät ojat, joet ja järvet lähtien liikkeelle Harjunpäänjoen suulta. Suluissa ovat ojan, joen tai järven yhtymiskohdan etäisyys joen suulta.[2]

  • Haukioja (8,8 km) on noin 9,4 kilometriä pitkä ja sen latvavesillä sijaitsee pieni Haukijärvi. Haukijärven yläpuolella ojaa kutsutaan Fransinojaksi.[3]
  • Kovelinoja (11,7 km) on 11,8 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 53 km². Sen latvat ulottuvat Nakkilan Viikkalan seuduille.[4]
  • Juupajoen (22,6 km) pituus on 16 km ja Juupajoen valuma-alueen pinta-ala 96 km². Valuma-alueen järviä ovat Juupajärvi, Katinhäntä ja Pitkäjärvi.[5]
  • Levaoja (24,1 km) on noin 13 kilometriä pitkä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 25,1 km². Se on Levaojan niminen Levajärvelle saakka. Levajärveen laskee Häyhtiönmaanoja, joka virtaa Korkeaojalta saakka. Levajärven toinen tulo-oja on Keijärven laskuoja. Levaojan vettä on tapana kerätä ojan varrella pieniin lampareisiin virkistyskäyttöä varten.[6]
  • Pyhäjärvenjoki (24,6 km) on 2,0 kilometriä pitkä joki, joka laskee Pyhäjärvestä. Pyhäjärvenjoen valuma-alue on pinta-alataan 182 km² (lisätietoja alempana).[7]
  • Kissainoja (27,4 km) on 4,7 kilometriä pitkä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 18,7 km². Kissainoja on Pikku Salmijärven laskuoja. Se virtaa Vaskunajärven suon kautta pelloille, joissa se yhtyy Joutsijokeen (eli Harjunpäänjoki) Kullaan kirkon vaiheilla. Salmijärvi ja Pikku Salmijärvi ovat saman järven eri osia, sillä niitä yhdistää kapea salmi. Yläjuoksulla on vielä Pirttijärvi ja Pitkäselkä, jotka laskevat Petterinniitun lampareen kautta Pikku Salmijärveen. Samaan valuma-alueeseen liittyvät vielä kolme kaukaisempaa järveä. Kivijärvi laskee umpeen kasvaneen Veikkojärven kautta Pirttijärveen. Kotajärvi ja Rottajärvi laskevat Kotaojaa myöten Pitkäselkään.[8]
  • Sahalahti (30,9 km) on Harjunpäänjoessa oleva tekojärvi Kullaan metsäopiston luonna.[9]
  • Joutsijärvi (33,3 km) on Harjunpääjoen lähde, mutta Harjunpääjoen valuma-alueeseen kuuluu järviä ja jokia Joutsijärven ympäriltä.[10]

Kosket ja padot

Joessa on aikoinaan ollut 11 pienvesivoimalaitosta, mutta yksikään niistä ei ole enää toiminnassa. Nykyään Harjunpäänjoessa on seitsemän patoa ja yhdeksän koskea. Padoista viisi on varsinaisia säännöstelypatoja. Pudotusta Joutsijärvestä Kokemäenjokeen tulee yhteensä 44 metriä. Joutsijärven luusuassa sijaitsee pato, jolla säännöstellään järven korkeutta Porin kaupungin vedenottoa varten.

Merkittävimmät kosket Harjunpäänjoessa ovat Kaasmarkun Tehtaankosket sekä Solakoski ja Leineperin kosket.

Tehtaankosket ja Solakoski

Kolme Kaasmarkun kylän kohdalla olevaa koskea muodostavat yli kilometrin mittaisen koskijakson, jonka sillat ja suvantopaikat jakavat kolmeen osaan. Pudotuskorkeutta Tehtaankoskilla on 9,6 metriä. Kussakin koskenosassa on ollut vesimylly ja sahaustoimintaa ainakin 1700-luvulta lähtien. Keskimmäisessä koskessa ollut mylly on nykyään kunnostettuna.

Ylisen tehtaankosken rannalla toimi vuodesta 1862 lähtien Kaasmarkun verkatehdas. Se työllisti parhaimmillaan 160 työntekijää, mutta tuhoutui tulipalossa vuonna 1926. Tehdasalueella on vielä jäljellä joitakin raunioita sekä jokiuoman rakennettuja reunoja.

Solankoskessa sijaitsi Leineperin ruukin vuonna 1786 perustamia teollisuuslaitoksia. Paikalla on ollut muun muassa erilaisia pajoja sekä valssaamo. Nykyään koskessa on vielä jäljellä pato.

Leineperin kosket

Leineperissä on myös kolme erillistä koskea, Myllykoski, ruukin alueen Pajakoski sekä ylimpänä virtaava Emäntäkoulunkoski. Niiden putouskorkeus on yhteensä kahdeksan metriä.

Myllykoskella on pato, jonka yli kulkee kävelysilta. Pajakoski sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla vuonna 1771 perustetulla Leineperin ruukkialueella. Paikalla on toiminut muun muassa masuuni sekä A. Ahlström Osakeyhtiön omistamat saha ja voimalaitos. Mikään niistä ei ole enää toiminnassa.

Joen ylitse kulkee Pajakosken kohdalla vanha holvattu kivisilta. Leineperin ruukki on nykyään merkittävä matkailukohde. Emäntäkoulunkoskessa on aikoinaan toiminut rautaruukki, saha sekä meijeri.

Virkistyskäyttö

Harjunpäänjoen valuma-alueella ei nykyään ole juurikaan teollisuutta, vaan sitä kuormittaa lähinnä maatalous. Tukinuittoa vesistössä harjoitettiin vuoteen 1957 saakka.

Joen lukuisat koskipaikat tekevät siitä suositun virkistyskalastajien keskuudessa. Se on myös ainoa osa Kokemäenjoen vesistössä, jonne mereltä nousevilla kaloilla on vapaa kulkuyhteys. Merkittäviä kalalajeja ovat muun muassa taimen, lohi ja vaellussiika. [11]

Lähteet

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Harjunpäänjoki, Pori (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 30.11.2014.
  2. ↑ a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 30.11.2014.
  3. ↑ Haukioja, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  4. ↑ Kovelinoja, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  5. ↑ Juupajoki, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  6. ↑ Levaoja, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  7. ↑ Pyhäjärvenjoki, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  8. ↑ Kissainoja, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  9. ↑ Sahalahti, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  10. ↑ Joutsijärvi, luusua, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 20.11.2014.
  11. ↑ Varsinais-Suomen ELY-keskus, Harjunpäänjoen alaosan kalataloudellinen kunnostus alkaa Viitattu 23.11.2012.
Kokemäenjoen sivujoet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harjunpäänjoki&oldid=14505909”