Santorínin kaldera

Santorínin saariryhmä satelliittikuvassa.

Santorinin kaldera on suuri, pääosin vedenalainen, eteläisellä Egeanmerellä sijaitseva kaldera. Kreetan saaresta 120 km pohjoiseen sijaitseva Santorinin saariryhmä koostuu kalderan vedenpinnan yläpuolella olevista osista. Pääsaari Santorini, Thirasía ja Aspronísin saari sijaitsevat kalderan reunalla ja Kamenin saaret keskiosassa.

Maantiede

Santorinin kaldera ilmakuvassa.

Kalderan koko on noin 12×7 km ja sen kolmella sivulla on 300 m korkuiset jyrkänteet.

Kalderan keskustassa on kaksi tuliperäistä saarta Nea ("Uusi") Kameni ja Palea ("Vanha") Kameni.

Pääsaaren Santorinin pinta-ala on 75,8 km², Thirasían 9,3 km² ja asumattomien Nea Kamenin 3,4 km², Palea Kamenin 0,5 km² ja Aspronísin 0,1 km².

Santorinin luonnonkauniit jyrkänteet joiden rinteillä sijaitsee valkoiseksi kalkituista rakennuksista muodostuvia kyliä yhdessä aurinkoisen ilmaston kanssa on tehnyt alueesta erittäin suoritun turistikohteen. Alue on suosittu myös vulkanologien keskuudessa, johtuen sen hyvistä olosuhteista tuliperäisten ilmiöiden tarkastelun kannalta.

Geologia

Santorinin kaldera on eteläisen Egean tuliperäisen kaaren aktiivisin osa. Alueella Afrikan mannerlaatta työntyy Euraasian mannerlaatan alle noin 5 cm vuosivauhdilla. Alueella tapahtuu runsaasti maanjäristyksiä noin 150–170 km syvyydessä.

Vulkanologia

Kaldera muodostuu päällekkäisistä kilpitulivuorista, jotka vähintään neljä osittain päällekkäistä kalderaa ovat halkaisseet. Vanhin kaldera muodostui noin 180 000 vuotta sitten. Sitä seuraava kaldera muodostuu noin 70 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen muodoistui seuraava kaldera noin 21 000 vuotta sitten. Nykyinen kaldera muodostui noin 3 600 vuotta sitten Minoan tulivuorenpurkauksessa.

Palea Kameni ja Nea Kameni muodostuivat useiden aluksi merenpinnan alapuolella tapahtuneiden tulivuorenpurkausten seurauksena.

Santorini on lepotilassa oleva aktiivinen tulivuori. Nea ja Palea Kamenin tummat laavakentät ovat muodostuneet useiden piente tai keskikokoisten purkausten seurauksena.

Viimeisin purkaus tapahtui 1950.

1640 eaa tapahtunut valtava Minoan purkaus on voinut olla aiheena Atlantiksen tarinan synnylle. Purkaus oli voimakkuudeltaan 7 vulkaanisella räjähdysasteikolla.